tiistai 9. kesäkuuta 2009

Aarrekarttaunelmointia

Tämän kollaasin kuvat on koottu paikoista, joissa haluaisin elää ja aikaani viettää, joskus, ehkä tulevaisuudessa. Mutta jos en unelmoi niistä näin konkreettisesti kuvilla, niin tuntuu, että haaveet ovat yhä kauempana minusta. Näin ne tulevat hieman lähemmiksi. Koskaanhan ei tiedä mistä itsensä joku kaunis päivä löytää.

Kuvat ovat mm. Kreikan Skopeloksesta (vasemmalla), jossa mm. Mamma Mia-elokuva kuvattiin, kuvassa se kirkko kukkulalla, joka elokuvan pitkässä loppukohtauksessa esiintyy. Muut kuvat ovat mm. Amerikasta; New Yorkin Long Islandilta, Tanskasta ja muualta Kreikasta.

Olen aikonut jonkun pätevän henkilön opastuksella (tai netistä tietoa kaivamalla) tehdä oman aarrekarttani. Se ideologia sanoo, että 'Kuvita oma unelmasi todeksi'. Parhaimmillaan aarrekartan teko voi selkiyttää omia unelmia ja niiden avulla voi saada jopa uuden suunnan elämälleen.

Aarrekartta käskee toivottamaan omat unelmat tervetulleeksi elämäämme. Miksi niiden pitäisi jäädä ikuisesti vain unelmiksi. Kuka on sanonut, että minun on oltava ja elettävä juuri täällä missä juuri nyt asun.

Tämä pieni kollaasikin oli jonkinlainen pieni aarrekarttani. Lisääkin varmaan teen, kaikkia en välttämättä tänne laita esille.

Miksi joillakin ihmisillä on ainainen tarve lähteä johonkin muualle. Tätä olen usein miettinyt omalla kohdallani. Johtuuko se osittain siitä, että olen muuttanut paljon lapsuudessani. Vanhempaniko minuun tämän lähtemisen halun ovat sytyttäneet ja juurruttaneet.

Nyt olen täällä. Oulussa, joka on 21 vuoden ajan nyt ollut kotini. Ikuisesti se ei tule sitä olemaan. Enkä sano sitä vihaisena. Haluaisin vain nähdä vielä niin monia paikkoja. En varsinaisesti pidä matkustelusta, reissaamisesta. Mutta haluaisin asettua asumaan joksikin aikaa muualle. Osaan luoda kodin sinne missä kulloinkin olen, ja useimmiten en kaipaa sinne mistä lähdin. Ehkä sen opin lapsuudesta. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono ominaisuus..

Näitä pohdiskellen..

9 kommenttia:

Papi kirjoitti...

Itselläni on aikamoisen sama tunne kodista, sen voi rakentaa mihin vain kunhan rakkaat/rakas ihminen on siinä lähellä. Olen myös muuttanut elämäni aikana paljon. Lapsuudessa isäni työn takia ja sitten ihan omillani ja miehen kanssa.

Toisaalta nykyinen koti on hyvinkin rakas enkä ainakaan nyt haluaisi muuttaa mihinkään muualle. Kiinnyn helposti kaikkeen, mutta ei se ole poissuljettu ajatus, että asumme eläkepäivillä jossakin muualla.

Minusta tärkeintä kuitenkin on, että on jokin paikka missä olo on turvallinen.

Sooloilija kirjoitti...

Papi, tuo turvallsuuden tunne on tärkeä asia. Ja rakkaus. Juuri nyt en esim. voisi lähteä mihinkään ilman lapsia. Mutta joskus sitten kun lentävät pesästä..

Yaelian kirjoitti...

Home is where your heart is.....
Tuo on hyvä idea tuo aarrekartta, ehkä sitten joku päivä saat jotain konkreettistakin aikaan tuon paikan suhteen, sitten kun aika on siihen valmis. Minäkin olin Suomessa niin kauan kun poikani oli lapsi mutta sitten tarjoutui tilaisuus lähteä eksän matkaan, ja se sattui silloin juuri oikeaan aikaan.Joten ei sitä tiedä, ehkä sinullekin joskus tarjoutuu tilaisuus muuttaa jonnekin kartan alueelle.Tai ainakin osittain...Long Islandiin olisin minäkin valmis melkein muuttamaan,Nykin aikana vietin siellä paljon aikaa ja tykkäsin.

PupuLihavisto kirjoitti...

Mää tein reilu vuosi sitten aarrekartan eräällä kurssilla, se koostettiin kollaasinomaisesti lehdistä leikatuilla kuvilla sun muilla.

Mää oon asunu ihan koko ikäni täälä Oulusa ja kieltämättä välillä tulee kypsymisen tunteita. Tampereella tulen aikasta varmasti vielä lähivuosina asumaan, toivottavasti:) Hieman kyllä kadun sitä, etten hakenut yliopisto-opintoihin muualle ku Ouluun...

Sooloilija kirjoitti...

Yael, kerroppa joskus Long Islandista. Kiinnostaa. Siellä kuvataan nykyään paljon elokuviakin.

PupuL., Olen huomannut, että kun pitkään asuu samassa paikassa, tulee rutiiniksi käydä vain tietyissä paikoissa eikä oikein osaa enää nauttia kaikesta mitä kaupunki tarjoaa. Tuntuu, että turistit käyvät sitten niitä museoita ja muita nähtävyyksiä, vaikka voisi itsekin käydä!

Mikaela kirjoitti...

Mikä sua sinne Tanskaan vetää? Leppoisa kansa vai ihan joku tietty kaupunki? Tuli niin puskasta tämä maa että pakko kysyä ;O)

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, en ole tainnut ennen Tanskaa mainostaa, mutta oikeastaan rakastan sitä. Tein kerran koko maahan sellaisen automatkan, jossa kiersimme lähes koko maan, tai sehän tuntuu saarelta koko maa. Se meren läheisyys on huumaavaa, rakennustyyli, elämäntyyli. Kaikki sopii mulle.

Harmittaa vain, että se on kallis maa ja se oli kallein matka, jonka olen tehnyt.
Pidän myös Kööpenhaminasta, olen siellä käynyt noin 3 kertaa.
Joku maa vain joskus kolahtaa.
Paljon myöhemmin olen huomannut, että tanskalaisilla on ihan oma sisustustyylinsä. Sitähän monet jo täälläkin viljelevät ja ihannoivat, minä myös.

Leena Lumi kirjoitti...

Hei, sinähän sen selvitit, miksi haluamme asua joskus muualla: olemme molemmat muuttaneet lapsena useasti.

Minä ainakin haluan kokeilla asumista Irlannissa, Britanniassa ja ei tiedä vielä missä. You too! uista Aprilia!

Minä pidän aivan hirveästi tanskalaisesta tylistä ja rakastan Odensea, mutta kieli...olen orientoitunut asumaan maassa, jonka kieli on englanti. Lomailen mielelläni saksankielisissä maissa, koska rakastan alpeeja ja Apfelstrudelia mit Vanille Sauce;-)

Mikään ei voi estää sinua!

Sooloilija kirjoitti...

Leena, kielikysymys on hankala. En osaa ranskaa enkä saksaakaan kunnolla, joten helpoin valinta on juuri Britannia tai Irlanti. Tanskan kieltä luulee hieman ymmärtävänsä jos osaa hyvin ruotsia, mutta paikan päällä huomaa, ettei sittenkään - paitsi, että tanskalaiset ymmärtävät ruotsia yllättävän hyvin.

Johonkin tästä jossain vaiheessa suunnataan. Jokin vielä estää, lapset lähinnä.. Onneksi kasvavat koko ajan.