maanantai 29. kesäkuuta 2009

Minun Afrikkani lumoaa visuaalisuudellaan


Katsoin monen vuoden paussin jälkeen vuonna -85 tehdyn Minun Afrikkani, jossa Meryl Streep on tanskalaissyntyinen Karen Blixen, joka muuttaa aviomiehensä mukana Afrikkaan. Liitto on rakkaudeton, mutta kumpikin hyötyvät liitosta. Tarinassa on faktaa ja fiktiota. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Sidney Pollack (joka kuoli vuosi sitten) on tehnyt maalauksellisen kauniin Afrikka-kuvauksen, jonka juoni meinaa välillä jäädä sivuseikaksi. Pääosaan nousevat Meryl Streepin vahva rooli Karenina, omapäisenä tuittupäänä, joka kohtaa leijonia, rakastuu samanhenkiseen vapautta rakastavaan mieheen (Robert Redford) ja joka mm. selviää vakavasta, lähes hengen vievästä sukupuolitaudista sekä tulipalosta, joka tuhoaa suuren osan omaisuudesta..

Elokuva on äärimmäisen tarkasti lavastettu, puvustettu ja kuvattu, kaikki näyttää ja tuntuu ihan aidolta. Afrikka näyttäytyy huumaavana. Muistan kuinka 80-luvulla tämän nähtyäni halusin heti matkustaa Afrikkaan, rehevään Keniaan ja sen lähiseuduille. Sen saman tunteen elokuva aiheutti kyllä nytkin.

Rakkaustarinasta jää hieman valju tunnelma; Meryl Streepin ja Robert Redfordin rakkaustarina näyttäytyy hieman kiihkottomana, ehkä liian sievänä. Juuri tämä rakkaustarina tekee Minun Afrikkani-elokuvasta hieman 80-lukulaiselta tuntuvan. Jos elokuva olisi tehty nyt 2000-luvulla, siinä olisi enemmän särmää.


Oikea Karen Blixen (1885-1962) eli varmasti jännittävän ja erikoisen paronittaren kirjailijaelämän. Elokuvassakin esille tulee hänen loistava tarinankertojan lahjansa. Ne kaikki tarinat löytyvät kansien välistä, suurin osa suomennettunakin. Hänestä on myös elämäkertoja. Ja tämä Sydney Pollackin elokuva on yksi versio.
Mustavalkokuvassa oikea Karen Blixen vierailulla etelä-Afrikassa 1930-luvulla. (Onko hänellä todellakin turkki päällään tuossa kuvassa?)

3 kommenttia:

Paivi kirjoitti...

Minullakin on todella pitkä aika siitä kun olen kyseisen elokuvan nähnyt ja on ihan sellainen olo, että se pitäisi katsastaa uudestaan, että voisi verestää näkökulmaansa elokuvaa kohtaan. Kiitos tästä jutusta Sooloilija - sinä aina houkuttelet katsomaan näitä klassikoita :)

Leena Lumi kirjoitti...

Elokuvan rakkaus ei olisi ollut niin pliisua ellei miespääosassa olisi ollut tuota maitopyttyyn pudonnutta Redfordia. Pidin hänestä Hevoskuiskaajassa, mutta hän ei ole mikään Ykkösrakastaja.

Ikuisesti haluan Karen Blixenin jalanjäljille. Hänen takiaan verhoni ovat aina ylipitkät. Opin sen vain häneltä. Rakastin Kenian maisemia ja sisustus vei mennessään. Oi, kunpa Merylillä olisi ollut leffassa mies, joka olisi seisauttanut veret! Tai siis sytyttänyt hänet tuleen!

Onneksi omistan tämänkin leffan...

Hannele kirjoitti...

Juuri ostanut kauniin Karen Blixen-ruusun puutarhaani.