Tätä Andy Williamsin laulamaa Love Story-elokuvan Where Do I Begin-laulua kuulin lapsuudessani paljon. Vanhempani omistivat elokuvan soundtrackin, lp-levyn siis ja sitä itsekin kavereiden kanssa lapsena ja nuorena soittelin. Elokuvan muu musiikki jää tämän klassikkolaulun varjoon.
Meni vuosia ennenkuin lopulta näin Love Storyn. Sitä oli hehkutettu niin paljon, että osa hohdosta katosi siihen. Se on mielestäni hyvin vahvasti aikakautensa elokuva enkä tainnut ensi näkemisellä oikein lämmetä koko elokuvalle. Sekin pitäisi varmaan nyt katsoa uudelleen, ja todeta, että onko maailmanlaajuinen Rakkaustarina kestänyt aikaa. Love Story tehtiin vuonna 1970.
20 kommenttia:
Tästä kappaleesta tulee mieleen, että ne luokkakaverit, joilla oli iano ja kävivät soittotunnilla, soittivat tätä. Se oli kuuminta hottia silloin. Myöhemmmin sitten soittivat Kummisedän Puhu hiljaa rakkaudesta.
Minä en soittanut.
Leffaa en käynyt silloin aikanaan katsomassa, näin sen vasta joskus 90-luvulla ja se tuntui aika kornilta.
ja tuo iano on sitten piano :)
Tämä biisi onkin tutumpi kuin leffa aikoinaan. Olin kuullut paljon ja lukenut kirjan. Kun sitten näin leffan, naispääosa ei vastanut omia kuvitelmiani...
Andy Williams on taas aina ollut aika namia, jos on halunut fiilistellä jollain makealla :)
Sama vika Rahikaisella: kuulin tätä biisiä aikanaan kyllästymiseen saakka. En muista tarkalleen, milloin näin elokuvan, mutta se oli minun makuuni liian imelä ja liian traagiseksi venytetty. Sellaista tunteissa vellomista, tiedäthän? Mutta klassikko tämä biisi on, ehdottomasti!
Suloisia kissanpentuja.
Ja tuo aarrekartta on hyvä idea, se pitää tavoitteet selkeinä ja koko ajan mielessä, jos se on jatkuvasti näkyvillä.
Suloisia kissanpentuja.
Ja tuo aarrekartta on hyvä idea, se pitää tavoitteet selkeinä ja koko ajan mielessä, jos se on jatkuvasti näkyvillä.
Minä vain itken...tämä elokuva oli minulle kaikki ja tämä biisi vielä enenmmän. Olen valinnut tämän laulettavaksi mun hautajaisissa! Ja hautaiveenkin tulee kaiverrus, joka koskee tähtiä...
Hienohan tämä, biisi ja elokuva. Ja mahtipontinen. Tosin leffa on vähän ulkona siitä, mitä mieluiten katselen.
Jostain syystä ainakin minulle 70-luvun tuotokset ovat yleensä kestäneet aikaa varsin hyvin ja paremmin kuin esimerkiksi 80-luvun populäärikulttuuri.
Olen kai ollut ihan yhtä outo teinityttö kuin Susu Petalkin. En syttynyt tälle, sain kirjankin lahjaksi ja luin sen enempi kai kohteliaisuudesta enkä innostunut siitä(kään).
Kuitenkin, tämä elokuva on oman aikansa romeo&julia tarina.
Yritän nyt lopettaa kyynelten vuodattamisen, sillä pitää lähteä juhliin...
Mutta, jos voisin nyt ammentaa teille kaiken sen, mitä minulla liittyi tähän elokuvaan ja biisiin, se olisi kirja! Kaikki. Kaikki.
Suuri Tapaus oli myös se, kun teimme saunaremonttia ja etsimme elämämme laattaa. Olimme aivan uuvuksissa ja sitten taas parkkeerasimme yhden uuden laattaliikkeen eteen ja radiosta alkoi soida aivan uskomattomalla äänellä englanniksi laulettuna Where do I begin. Me ei voitu lähteä kuulematta ensin laulua ja toivoimme tietenkin saavamme kuulla laulajan. Hämmästys oli suuri, sillä USKOMATON LAULAJATAR oli Laila Kinnunen. Mikä tähti hän olisikaan ollut maailmalla, kun takana olisi olleet oikeat tukijoukot ja markkinointi!
Kun oma elämä on ollut kuin filmi, tällaiseen on helppo samaistua: Olen kokenut nuokin filmin asiat syövästä Suureen Rakkauteen ja kaikekn siltä väliltä.
Oih... Niin romanttista :)
Pidän kappaleesta ja pidän elokuvastakin.
En tiennytkään näitten olevan 'yhteenkuuluvia' - kappale on tuttu ja leffasta oon kuullut (en nähnyt). Vaimo hankkii meillä pääosin katseltavaksi nämä romanttiset leffat ja ei ole tuosta innostunut, joten taitaa jäädä kokemus välistä jatkossakin.
Andy Williams ei ollut mikään teinitähti vuonna 1970 - piisi on nätti mutta vetelä.
Ali McGraw oli minusta huono näyttelijä, eikä Ryan O'Neillkaan mikään häävi tunteiden tulkki ole, mutta häneen olin ihastunut jo Peyton Placea katsoessa pikkulikkana.
Olen nähnyt tämän silloin 70-luvulla tuoreeltaan ja romantikkona tämäkin on ollut "vääränlainen" eväs matkalla kohti reaalimaailman ihmissuhteita ;D
Luin kirjan kai ensin ja sitten paljon myöhemmin näin elokuvan. Ekalla kerralla se meni, myöhemmin taisin nähdä toisen kerran eikä iskeny oikein. kappale on kylläå kaunis enkä minä ihmettele ollenkaan, että elokuva on ollut niin suosittu - nuorten traaginen rakkaustarina vetoaa aina.
kiitos kaikille kommenteista. Näytti siltä, että Leena Lumi on kokenut tämän elokuvan kaikkein vahvimmin, samoin musiikin. Mutta muihinkin oli tehnyt vaikutuksen, toisiin enemmän, toisiin pelkkä musiikki, toisiin vähemmän jne..
Hirveän tuttu melodia, joka kyllä puree minun pateettiseen mielenlaatuuni :)
Minä katsoin tuon leffan varmaan 15 vuoden tauon jälkeen viime vuonna ja itkin edelleen ihan virtana. Leffassa oli jotain äärettömän aitoa jäljellä, mitä nyt pienistä epäkohdista ettei Ali McGraw ollut kovin kaksinen näyttelijä eikä kyllä Ryan O'Nealkaan. Jotakin koskettavaa läsnäolevaa, raikasta leffassa kuitenkin oli ja on - ja onhan aiheena tärkeä aihe: rakkaus.
Ai, täällä on aarrekartta, pitää alkaa etsiä, auh... ja ihania kissoja!
Timbuktussa luettu kirja, katsottu leffa ja kuunneltu musat.
Kirja oli kerrassaan huono (sellaista Regina-lukemistoa, anteeksi nyt kovasti), leffa liikahutti sisintä ja sai Deen kyynelehtämään, muttei enää.
Meillä olis' tarjolla laadukas vaihtoehtoleffa Roy Anderssonin "Eräs rakkaustarina"
Täällä joku arvostellut: http://www.leffatykki.com/elokuva/eras-rakkaustarina
Noh, nuori Youssuf vähän byääähh....
Mä olen vähän odotellut tätä! Kerran jo meinasin sen pistää soimaankin ;) Ihana, ihana Andy ja ihana leffa. Huokaus.
Kari, kiva kun miehetkin tykkää..
Elisa, täytyy kyllä yrittää etsiä tämä elokuva käsiinsä ja fiilistellä.
Timbuktun klaani, tein vain pienimuotoista valokuvakollaasin muodossa olevaa aarrekarttaa. Se varsinainen aarrekartta on tekemättä.
Ei ole tuttu tuo Eräs rakkaustarina, pitääpä tutustua.
Lepis, kiva kun kelpasi ja tykkäsit.
Lähetä kommentti