keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Dianan syntymäpäivä 1.7.1961


Prinsessa Diana olisi tänään 1. heinäkuuta täyttänyt 48 vuotta.
Diana - yksi kauneimmista. Etsin kuvia hänestä ja tähän kollaasiin valikoitui ne kaksi kuvaa, jotka ovat mielestäni kauneimmat.

Seurasin hänen elämäänsä julkisuudessa ensiaskeleista viimeiseen hetkeen, hautajaisiin.
Vaikka nyt ei ole hänen hautajaispäivänsä niin tänään Dianasta tulee vain mieleen hänen traaginen kuolemansa.

Joten vaikka tämän pitäisi olla onnittelu niin siitä tulee Elton Johnin sanoin hyvästit:

Goodbye England's Rose.

10 kommenttia:

Annie kirjoitti...

Juuri mietin, että pitääpä seuraavaksi lukea Spoton Diana-kirja. En tiennytkään, että tänään on Dianan syntymäpäivä.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olin aina jonkinlainen Diana fani ja minua kosketti kovasti hänen kuolemansa.

Hienot kuvat!

Sooloilija kirjoitti...

Annie, kirjahyllystäni löytyy se Andrew Mortonin Diana-kirja. En ole Spoton versiota lukenut. Voisin myös tarttua siihen. Mortonin kirjahan ilmestyi Dianan vielä ollessa elossa. Siinä käsitellään avioeroa aika paljon.

Anonyymi, niin olin fani minäkin ja kuolema kosketti kovasti. Hän oli Kansan ja Kansojen Prinsessa.

Leena Lumi kirjoitti...

Oli aivan järkyttävää katsoa Dianan rohkea tilitys televisiosta. Hän oli peloissaan, mutt akuitenkin rohkea. Hän oli rehellinen ja selvästi kaikki pelissä. Voimkkaasti meikatut silmät, mutta iirikset kuin surun lammet.

En koskaan unohda päivää jolloin hän kuoli...

Sooloilija kirjoitti...

Leena, muistan myös sen haastattelun. Hän puhui rauhallisesti, mutta määrätietoisesti, ja ne silmät!

Se päivä, jolloin hän kuoli, ei unohdu minultakaan. Muistan lähes tunti tunnilta ne uutisoinnit.. Kerroin naapurissa asuvalle ystävälleni uutisen ulkona kun hän oli roskia viemässä. Purskahdimme molemmat itkuun ja olimme vähän hämillämmekin siitä itkemisestä.

katriina kirjoitti...

Sooloilija, yhdyn Leenan ja sinun muisteloihisi: Diana oli unohtumaton. Heikko, arka, raakile, mutta silti miljoonien naisten ihailema ja seuraama ikoni. Ihme juttu! Hautajaispäivänä itkin enemmän kuin isoäitini hautajaisissa, koko päivän. Perhe pakeni ulos jo aamusta.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, niin kävi minullekin: itkin ihan lohduttomasti niitä Dianan hautajaisia, tosiaankin enemmän kuin isoäitini ja isoisäni hautajaisissa.. Vaikka hekin olivat rakkaita, mutta heidän lähtönsä ei ollut traagista.

Anonyymi kirjoitti...

Hui, kommentoin jo aiemmin, mutta tuli ihan kylmät väreet, kuin luin teidän kommenttejanne. Minäkin näin tuon mainitsemanne haastattelun ja samoja tunteita se myös minussa herätti. Minäkin muistan itkeneeni hänen kuolemaansa. Muistan myös hänen vierailunsa lastensairaaloihin, sekä muun hyväntekeväisyystyönsä. Ihailin suunnattomasti hänen rooliaan esikuvana monille.

Sooloilija kirjoitti...

Anonyymi, esikuvana hän oli hyvä siinäkin mielessä, että hän ei ollut täydellinen ja myönsi sen avoimesti.

Kaikenlisäksi hän oli jotenkin hirveän ihana ja suloinen. Sekä naiset että miehet pitivät hänestä!

Elisa kirjoitti...

Minä olen lukenut kaikki Dianasta kirjoitetut kirjat, ja jos yhdellä sanalla häntä pitäisi kuvata niin "ristiriitainen". Mielestäni esim tuo Panorama haastattelu oli siitä hyvä osoitus, miksi pitää kaiken kansan edessä kertoa että mies pettää?

Mutta yhtäkaikki - inhimillinen, kaunis, oikeaa rakkautta etsivä nainen.