lauantai 28. marraskuuta 2009

Marilyn surumielisessä dokumentissa

Teemalla on Marilyn-ilta tänään lauantaina.

Ranskalaiset olivat tehneet hienon, mutta surullisen dokumentin Marilynin elämästä ja kuolemasta. Dokumentti oli vuodelta 2008 ja sen oli ohjannut ranskalainen Patric Jeudy. Dokumentti Marilynin viimeiset sessiot (Marilyn, dernières séances) pohjautui Marilynin psykoanalyyttisiin terapiaistuntoihin. Tärkeään rooliin nousee hänen psykiatrinsa tohtori Greenson, joka oli viimeisten vuosien aikana hyvin lähellä surullista ja itsetuhoista tähteä, joka pelkäsi esiintymistä ja kameralle puhumista.

Heti dokumentin jälkeen alkoi riehakas ja hauska Piukat paikat - Marilynin paras elokuva. Onneksi. Oli niin raskas tuo runsaasti kuva- ja filmimateriaalia sisältänyt dokumentti. Sen toteutus oli tyylikäs, mutta todella dramaattinen.

10 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Minä jaksan ihmetellä, miksi miehet aina vain saavat jatkaa Marilynin elämän ja persoonan vääristelyä. Kirja Marilynin monta elämää on naisen kirjoittama ja ainoa, mihin minä nojaan tietoni. Tekisi mieli sanoa noille, jotka veivät valon Monroen elämästä, että: Vihdoinkin näpit irti!

Uusin jälleen Marilynin monta elämää, joten sieltä löytyy ihan toisenlaista käsitystä.

Annie kirjoitti...

Donald Spoton Marilyn-elämäkerta vaikuttaa kyllä ihan kelvolliselta ja siellä vihjataan aika suoraan, että tohtori Greenson oli vastuussa Marilynin kuolemasta määräämällä tälle kuolettavan annoksen lääkkeitä.

Sooloilija kirjoitti...

Leena ja Annie, tämänkin dokumentin perusteella sain sen käsityksen, että tohtori Greensonilla oli suuri vaikutus Marilynin kuolemaan. Hän ei vain koskaan joutunut siitä täydellisesti edesvastuuseen. Toisin kuin Elviksen lääkäri, joka sai syytteen liikojen lääkkeiden määräämisestä, ja tuomittiinkin.

Ppi kirjoitti...

Piukat paikat on kyllä ihan klassikkoleffa, vaikka itse en siitä niin kauheesti pidäkään.

Marilynista on kirjoitettu niin paljon kaikkea, että mikä lienee totuus, en tiiä. No ainakin varmaan se, että pillereitä lekurit tuohon aikaan määräsivät runsaalla kädellä.

Mutta tuo Walk the line on hienohieno elokuva, katsoin sen toiseen kertaan ja katon vielä kolmannenkin kerran varmasti. Aivan loistava!

Sooloilija kirjoitti...

Ppi, olet oikeassa, 60-luvulla ihmisille 'syötettiin' pillereitä ihan eri tavalla kuin nykyään.

Minäkin tosiaan innostuin ja pidin kovasti Walk the Linesta tällä viikolla. Varmasti katson minäkin vielä useampaan kertaan.

Elisa kirjoitti...

Multa jäi tuo dokkari väliin, harmi kyllä. Piukat paikat on nähnyt n 100 krt.

Katsoin eilen ranskalaisleffan Kaiken se kestää, joka ei kauhean kummoinen ollut. Mutta tulipa katsottua.

Leppoisaa 1. adventtia!

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, oli erikoisesti toteutettu dokumentti. Siinä oli myös dramatisoituja pätkiä, mikä hämmensi hieman..

Tuo mainitsemasi ranskalaiselokuva on ollut katsomislistallani, mutta aihe tuntuu aika raskaalta. Olen vältellyt tähän asti.

Ai niin, nyt on adventti! ;O

Katriina, kirjoitti...

En pitänyt tuosta dokumentista, joten luin mieluummin Iltasanomia, mutta Piukat paikat meni ihan täydestä monen vuoden jälkeen. Hauska mikä hauska!

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, vähän samat ajatukset dokkarista. Siinä oli juuri sitä mistä Leena kommentissaan heti alussa mainitsee; sitä, että miehet taas jälleen kerran määrittelevät Marilynia. Antaisivat jo olla. Aina puhutaan siitä seksistä ja seksuaalisuudesta.

Piukat paikat jaksaa ihastuttaa joka kerta! Uskomatonta! Siinä on kaikki niin kohdillaan!

Malin kirjoitti...

Katsoin kanssa tuon dokumentin, mielestäni se oli mielenkiintoinen: sai tietää paljon syvemmän ja surullisemman kuvan Marilynistä.