keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Herttuatar - Ei mikään kevyt pukudraama


Katsoin juuri The Duchess - Herttuatar-elokuvan.
Tätä täytyy nyt sulatella vähän aikaa. Keira Knightley on täydellinen roolissaan surullisenkuuluisana Herttuatar Georgianana, Devonshiren Herttuattarena, joka eli vuosina 1757-1806.

Elokuvasta ja sen herättämistä tunteista lisää myöhemmin.
Herttuattaren laajempi tarkastelu ulottuu Prinsessa Dianaan asti, ja herättelee miettimään sellaisia asioita kuin:
Kuinka paljon surua voi yksi nainen kestää?
Kuinka paljosta on luovuttava ja kuinka paljon on nieltävä nöyryytystä lähimmiltään?
Tämäkin on tositarina.
Herttuatar Georgiana oli sukuaan Spencer eli suoraan sukua Prinsessa Dianalle!

Esimakuna traileri tässä.

15 kommenttia:

Mikaela kirjoitti...

Minä kun katsoin tämän niin minulle tuli myös hyvin surullinen olo, ja vähän petettykin ;O) Tulin jotenkin ärtyneeksi, olin odottanut ihanaa pukudraamaa ja sainkin kärsimystä ja uhrautumista leffan täydeltä. Leffa oli siis hyvä mutta tulin siitä niin vihaiseksi että siksi välttelen näitä leffoja aina kun voin ;O)

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, just samat ajatukset kuin sinulla, vaikken välttelekään näitä tämän tyylisiä elokuvia.

Ajattelin jopa katsomisen aikana, että jokaisen naisen tulisi katsoa tämä, ja miettiä asemaansa miesten maailmassa, kenties parisuhteessaan.
Tällainen tarina raivaa tietä toisenlaiselle ajatukselle: miksi nainen on vuosituhansia ollut se heikompi osapuoli, miehen määräiltävissä, ja varsinkin kuningashuoneissa: poikalastentekokone!!

Eli murr! vihaiseksi tulin, ja entistä feministimmäksi!

Leena Lumi kirjoitti...

Keira on tässä ihan eri kuin Sovituksessa niin kuin roolinkin kannalta, jos nyt mitään tästä ymmärsin. Sovituksessa hän piti pintansa loppuun asti!

Minä tulen niin vihaiseksi kun muistan sen Dianan surullisen haastattelun, jonka hän teki kuningashuonetta uhmaten. Ja HÄNET yritettiin sulkea jonnekin korpeen yksityiseen mielisairaalaan! mekööt itse sinne koko porukka.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, onneksi Keira on muuntuvainen rooleissaan.
Aika oli 1700-lukua. Vaikka kuinka pisti vastaan, ei siitä ollut mitään hyötyä, koska oli nainen.
Miehet olivat tunteettomia ja jos nainen niskuroi hovissa, teki mies sen kaikkein kauheimman: vei naiselta lapset! Siksi lähes kaikki naiset nielivät kohtalonsa.

Dianan muisteleminen saa mielen aina surulliseksi, mutta myös vihaiseksi.

Sari kirjoitti...

Minä kyllä pidin tästä elokuvasta tosi paljon ja on mielestäni vain hyvä, että näitä naisten polkemiseen liittyviä asioita tuodaan esille, edes elokuvien välityksellä. Ja kuka tietää, onko tilanne juurikaan sen parempi tämän päivän Englannin hovissa..? Kuten tuossa Leena Lumikin Dianasta kirjoitti.

Mieletön suoritus niin Kieralta kuin Ralphiltakin. Minä olen katsonut tämän elokuvan jo kahteen kertaan ja tuolla DVD odottaa hyllyssä kenties jo kolmattakin katsomiskertaa.

Sooloilija kirjoitti...

Sari, en ehtinyt tästä vielä tarkemmin kirjoittaa. Mutta melkeinhän täällä kommenteissa jo keskustelua käydään..

Minuunkin tämä teki suuren vaikutuksen. Pidin. Toisin kuin Sofia Coppolan Marie Antoinettesta, jossa mielestäni ei ollut sisältöä tähän verrattuna. Tai vaikka tarinanan olisi ollutkin niin toteutustapa oli niin erilainen. Semmoinen, joka korosti hienoja pukuja ja kaikkea kevyttä höttöä.
Tämä ei ollut sellainen. Tähän tarinaan sopi, että se oli aika vakavahenkinen.

Keira on lumoava. Ja Fiennes oli tosi hyvä, kuten aina.

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, unohditko kertoa minulle,että mukana on Ralph Fiennes;-) Hänet piti jakaa! Ei kai vaan taas pahiksen roolissa?

Dianalta uhattiin myös viedä lapset, se oli yksi kiristyskeino, pitää hänet hiljaisena, mutta hän uskalsi silti.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, en muistanut VIELÄ erikseen mainita Fiennesiä kun ajattelin, että tuosta kuvasta voi bongata hänen nimensä.. Puhuin vain Keirasta tässä lyhyessä jutussa.

Kauheita on Dianakin joutunut kokemaan. Kaikkea mistä me ei tiedetäkään. Ja osasta tiedetäänkin.

Annie kirjoitti...

Varmasti hieno elokuva, mutta masentava. Miehet ovat todellakin alistaneet naisia (ja lapsia, eläimiä ja koko luomakuntaa) niin rankasti vuosisatojen ajan, että välillä tekisi mieli maksaa samalla mitalla takaisin, mutta en halua alentua samaan. Tämä oli tietysti yleistys, eikä todellakaan koske kaikkia miehiä!!! Kyllä naisiinkiin mahtuu julmureita.

Minuakin harmittaa, kun Dianaa edelleen parjataan, vaikka hän joutui heti alussa toisen naisen asemaan. Diana oli kuninkaallisista ainoa, jolla näytti olevan sydäntä. Mutta ehkä hänenkin olisi pitänyt vain alistua, kuten naiset kautta aikojen, ja pitää suunsa sievässä supussa. o_O

Pihlajatar kirjoitti...

http://happamiasanoikettu.blogspot.com/2009/03/saul-dibb-duchess-maxim-2.html

Pihlajatar kirjoitti...

Näin tän silloin kun se oli teatterissa. Tuntuu kuin siitä olisi jo kauan...

Hieno. Pidin paljon. Ja kyllä mää jotenkin vaan samaistuin hetkittäin siihen William-herttuaankin, vaikka se olikin kamala mies. Olosuhteiden uhri ja aikansa kasvatti hänkin.

Pidin tässä leffassa juuri siitä, että se ei näyttänyt henkilöitään liian mustavalkoisina.

Ja mahtavia reploja! Hieno dialogi ja käsikirjoitus muutenkin.

hanne kirjoitti...

Huh!!
katsoin treilerin...
haluan katsoa tuon elokuvan..!!

Paivi kirjoitti...

Näin tämän muistaakseni viime keväänä lentokoneessa. Meteli oli kova ja dialogista oli hankala saada sen takia selvää, tekstitys kun sattui olemaan kiinaksi ;-) Liekö johtunut tuosta vajavaisesta ymmärryksestä vai mistä, mutta minua tämä ei oikein sytyttänyt, ärsytti vain.

PupuLihavisto kirjoitti...

Katoin just tännään Duchessin, ja voinpa sanua, että tykkäsin kovinkin paljon:) Kyyneleitä tuli vähän tirauteltua ja pitkäksi aikaa tuli kovin alakuloinen olo.

Sooloilija kirjoitti...

Tänne kaikille kommentoijille:

tästä elokuvasta jää tosiaankin alakuloinen mieli kuten PupuLihavisto tuossa kommentissaan sanoo.