perjantai 22. tammikuuta 2010

The Soloist - Tositarina

 
Tämä on tositarina.
Los Angelesin suuralueella elää noin 90.000 koditonta ihmistä.

Yksi heistä on mustaihoinen, skitsofreniaa sairastava lahjakas sellisti Nathaniel Ayers (Jamie Foxx).
Los Angeles Times-lehden toimittaja Steve Lopez (Robert Downey jr.) kirjoittaa lehteen säännöllistä kolumnia ja etsii mielenkiintoisia juttuja. Hän löytää puistosta yksinäisen miehen, joka ihailee Beethovenia.


Näiden kahden miehen erikoislaatuiseen ystävyyteen pohjautuu koko merkillinen The Soloist-elokuva. Minulla oli ainakin kaksi syytä katsoa tämä elokuva: ensinnäkin sen on ohjannut Sovituksen ohjannut britti Joe Wright ja pääosassa on nyt uransa huippuhetkiä elävä karismaattinen Robert Downey jr.
Kummankaan kohdalla en pettynyt, molemmat ovat visionäärejä ja ehdottomia taiteilijoita.

 The Soloist oli raskas ja karu elokuva. Ei kuitenkaan ihan lohduton.

Jamie Foxx sukeltaa Ayersin rooliin melkein pelottavan tosissaan. Downey jr on roolissaan koskettava ja syvällinen. Ohjaaja Joe Wright meni koko filmiporukan kanssa oikealle slummialueelle. Elokuvassa on autenttisuuden tunnetta, näemme paljon ihan oikeastikin slummissa asuvia kodittomia, moniongelmaisia ihmisiä, joista näkee jo päälle päin, että elämä on ollut kovaa. Huumeet ovat luultavimmin tuhonneet kaikkien elämän ja vuosikausien kodittomuus on tehnyt ihmisistä ihan villi-ihmisen oloisia ja näköisiä..Monen mielenterveys on särkynyt.

Kaiken tämän rumuuden ja koruttomuuden vastapainona elokuvassa soi lähes koko ajan kaunis klassinen musiikki, suurimmaksi osaksi Beethovenia ja Bachia.
 Suomalaisittain miellyttävä yllätys on nähdä myös kapellimestari Esa-Pekka Salonen johtamassa Los Angelesin filharmoonikkoja harjoituksissa, jota tämä kaksikko elokuvassa pääsee seuraamaan.

Tässä ensi-iltakuvia viime vuodelta:


 

Oikea Steve Lopez työskentelee yhä toimittajana Los Angeles Timesissa. Hän kirjoitti kirjan ystävyydestään erikoislaatuiseen kodittomaan mieheen, muusikko Nathaniel Ayersiin.Ohjaaja Joe Wright luki kirjan tuottajiensa kanssa. Siten syntyi tämä The Soloist. Nathaniel on saanut tilaisuuden soittaa rakastamaansa klassista musiikkia, mutta hän on yhä sairas. Mielen sairaus ei parane hänen kohdallaan koskaan.

Kuvassa alla oikeat henkilöt:

The Soloist-elokuva on ennenkaikkea sairaskertomus. Pitkiin aikoihin en olekaan nähnyt elokuvaa, joka käsittelisi näin tarkasti ihmisen mielen pirstaleisuutta. Tämä on mielestäni hyvä kuvaus mielisairaudesta. Mieliin palautuu legendaarinen Yksi lensi yli käenpesän-elokuva ja Jack Nicholsonin hurja roolityö. Jamie Foxx ei jää yhtään toiseksi tässä heittäytyvässä roolissaan.
Jamie Foxx onkin haastatteluissa todennut,että kaikkein vaikeinta elokuvan teon jälkeen oli palata jälleen omaksi itsekseen. (Jamie Foxx nähdään lauantaina tv:ssä Ray Charlesin elämästä kertovassa elokuvassa Ray. Foxx sai osastaan pääosa-Oscarin vuonna 2005. Kunnianhimoinen ja musikaalinen Foxx soittaa elokuvassa itse pianoa ja laulaa kaikki laulut!)

The Soloist traileri tässä


14 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Minustakin tämä oli koskettava elokuva.Olin siitä kiinnostunut ,koska aikoinaan luin Ayersin tarinan Time-lehdestä.

Sari kirjoitti...

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Ja päädyin ostamaan tämän kyseisen DVD:n omakseni tässä joku aika sitten.

Jamie Foxx oli todella vakuuttava tässä roolissa, mutta vakuutti minut jo vuosia sitten Ray-leffassa, josta tuossa yllä mainitsitkin.

Yksityiselämässään Jamie Foxx jakaa mielipiteitä, sillä osaa olla välillä melkoinen rääväsuu. Mutta näyttelijänä huippu, kuten myös suosikkini Robert Downey Jr.

Sooloilija kirjoitti...

Yael, en ollut ennen kuullutkaan tästä tositarinasta, mutta oikein mielenkiintoinen tarina. Toisaalta ahdistava, toisaalta sympaattinen.

Sari, samaa mieltä; Jamie Foxx yksityishenkilönä ei ole kiinnostava, koska on monissa paikoissa nähtynä vähän ylpeän ja rääväsuun oloinen, liian 'hauska heppu', jotta häneen voisi kuvitellakaan ihastuvansa.

Downey jr on myös aika jyrkkä tyyppi, hyvin ehdoton, aika vakavan oloinen, ei ole kovin puheliaan oloinen, mitä haastatteluissa olen nähnyt.

Kumpikin alansa huippuja!

Mikaela kirjoitti...

Jamie Foxx on lahjakas näyttelijä. Tämä ei kuitenkaan tunnu elokuvalta jonka tulen ihan heti vuokraamaan, nyt talven ja pimeyden keskellä en jaksa näin raskasta tarinaa, en edes Downeyn vuoksi...Tositarinat ovat aina mielenkiintoisia, jännä miten ihmiset aina yllättävät sitten omilla kuvillaan, kuten olit tuohon alas laittanut, aitojen ihmisten kuvat ;O) Se tekee asian jotenkin todellisemmaksi..

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, tämä oli tosiaan aika raskas elokuva. Traileri antaa ehkä hieman kepeämmän kuvan.

Minäkin olin yllättynyt kun näin sitten oikeat henkilöt kuvissa. Sitä melkein häkeltyy ja ajattelee, että juuri tuo henkilö on kokenut juuri ne asiat mitä olen kahden tunnin ajan katsonut elokuvana..

Leena Lumi kirjoitti...

Siis löysin niin monta syytä ostaa tämän filmin, että sen teen: sama ohjaaja kuin Sovituksessa, särkynyt mieli, Esa-Pekka Salonen, Beethoven ja Bach.

Elokuva Loisto (Shine, 1995) on mielestäni maailman paras elokuva mielen särkymisestä. Siinä Geoffrey Rush esittää pianisti David Helgottia niin upeasti, että sai osastaan Oscarin ja minä tajun siitä, mitä filmin pitää olla jättääkseen muistiin ikijäljen.

Tiedän, että tulen pitämään tästä filmistä, Sooliksen postaus riittävän pitkä, että löysin elemnettini. Siitä kiitos!

Sooloilija kirjoitti...

Leena, tosiaankin, olen nähnyt myös Loiston, mutta siitä on monta monta vuotta. Muistan Rushin roolisuorituksen. Ja sen, että hänet palkittiin monilla palkinnoilla roolistaan, myös Oscarilla!

Tämä The Soloist on sukua Loistolle. Se on elokuva, joka ei halua miellyttää. Se on ruma, mutta se löytää myös kauneuden.

Sovituksen ohjaaja Wright osaa tehdä tarkkasilmäistä analyysiä ihmisten välisistä suhteista ja ihmisen mielestä. Hän on v. 72 Lontoossa syntynyt ohjaaja. Eli enemmän tätä uuden sukupolven ohjaajakaartia, ihan ilmiömäinen!!

Leena Lumi kirjoitti...

Haluankin tietää ohjaajista, sillä heillä on kädenjälkensä...Tekee mieli verrata: Orkesteri antaa sen mitä kapellimestari heistä osaa irrottaa ja elokuva antaa sen, mitä ohjaaja osaa irrottaa näyttelijöistä, käsikirjoituksesta etc. Ja jälkeenpäin, kun lukee filmitähtien elämänkertoja saa lukea, miten tähdet sanovat olleensa ihan eri sen mukaan, kuka heitä ohjasi.

Joskus joku on niin rankkaa ja/tai rumaa, että muuttuu jo kauniiksi. Minä pidän rumankauniista.

hanne kirjoitti...

tämä oli ehdottomasti minun elokuvani...
haluaisin myös ostaa sen itselleni..
Rakastatvn bachia, beethoven myös suosikkini..
rakasran sello ja vioulmusiikkia ja
tuo skitsofreninen maailma on aina min un lähelläni, arjessani..

Paivi kirjoitti...

Tämä ikävästi jätettiin Suomessa teatterikierroksella väliin, olin kovasti silloin odottanut leffan näkemistä. Koitin katsoa tätä syksyllä lentokoneessa matkalla Atlantin yli, mutta vieressäni istui eräs yliväsynyt 3-vuotias, joka ei suostunut nukkumaan ja joka vaikutti kieltämättä elokuvakokemukseen hieman ;-)

Idean elokuvasta ymmärsin, mutta sen monet hienoudet jäivät huomaamatta. Pitänee siis joskus katsoa dvd:ltä kunnolla, nyt kun se on täälläkin julkaistu.

Ppi kirjoitti...

En ole tätä nähnyt, mutta joku päivä ihan varmasti. Ja Esa-Pekkakin siellä :)

Robert Downey jr. on tunteella tulkitsija ehdottomasti. Muistan se eräänkin roolin, missä oli narkomaani ja pohjalla, oli sitä varmaankin myös omassa elämässään silloin. Kunnioitettavasti on noussut ylös, arvostan.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, totta, jokaisella ohjaajalla on oma kädenjälkensä, tunnistettava sellainen.

Hanne, sinäkin siis olet katsonut tämän? Tämä on monelle tärkeä elokuva juuri tuon aiheensa vuoksi.

Päivi, minäkin ajattelin, että se tulisi teattereihin, mutta suoraan dvd:lle meni. Ehkä tämä ei olisi teatterilevityksessä oikein löytänyt yleisöään.
Koitahan katsoa toisen kerran.

Ppi, Downey jr on tosiaan itsekin käynyt pohjalla huumeiden kanssa. Mutta on onneksi noussut sieltä. Joidenkin kohdalla se onnistuu. Ehkä hän juuri siksi on niin hyvä näyttelijä; on mistä ammentaa..

-Anne- kirjoitti...

Kiitos vinkistä, minulta on tuo mennyt ihan ohi. Kuulostaa sellaiselta leffalta että se on katsottava. Mielen pirstaileisuutta käsittelevät elokuvat ovat usein mielenkiintoisia, mutta niiden katsominen vaatii tietyn mielentilan.
Olenkin ehkä aiemmin jo suositellut Spider-elokuvaa, missä Ralph Fiennes näyttelee mieleltänsä rikkoutunutta miestä, se on yksi suosikkejani.

Sooloilija kirjoitti...

Anne, tämä tuli Makuuniin noin kaksi viikkoa sitten.

Mulla on vielä Spider näkemättä. Ralph Fiennes taipuu ihan hurjiin roolisuorituksiin!