lauantai 30. tammikuuta 2010

Up in the Air yllätti

Kävin katsomassa Up in the Airin, Jason Reitmanin ohjaaman elokuvan, jota mainostetaan pitkälti George Clooneyn elokuvana. Aihe on miehinen, se kertoo Ryan Binghamista, yrityssaneerausmiehestä ja hänen elämästään, jatkuvasta reissutyöstä ja ainaisesta lentämisestä. 

Elokuvateatterissa oli miehiä, sen huomasin heti. Jopa yksin elokuviin tulleita keski-ikäisiä miehiä. Mietin alkuun, että minkälaista elokuvaa oikein olenkaan tullut katsomaan..

 
Elokuva eteneekin alussa yksin George Clooneyn vetvoimaisuuden varassa, kunnes... kuviin astuu nainen. Vera Farmigan tehokkaasti ja aistillisesti näyttelemä Alex, joka sanoo Ryanille heti alussa, että 'Olen kuin sinä, mutta vaginalla'. Alex lentää ja tekee töitä yhtä paljon, joten hän käyttäytyykin vähän kuin mies. Hän ei sitoudu eikä kerro itsestään liikoja, mutta tunteet leiskuvat kuumina.
Elokuvan edetessä välillä hitaasti kohti puoliväliä huomaankin, että se on muuttunut melkein rakkauselokuvaksi. Elokuva herättää monia kysmyksiä: mitä tapahtuu kun menevä ja dynaaminen Ryan rakastuu?

 
Miten käy uran kun firmaan tullut nuori ja terävä tytönhupakko (Anna Kendrick) meinaa muuttaa koko potkujen antamisen ihmisjoukoille pelkäksi videoneuvotteluksi.Ryanin työ kun on ollut ihmisten kohtaamista silmästä silmään eri puolilla maata.

Up in the Air yhdistää todentuntuista arkirealismia ja sulavaa rakkausdraamaa samaan pakettiin. Elokuva ottaa kantaa massatyöttömyyteen, valtavien firmojen alasajoihin, joissa tuhannet ihmiset jäävät työttömiksi. Aihe on todella ajankohtainen.

Mutta sitten elokuvaan lisätään vielä hieman komediallista sävyä juuri tämän nuoren naisen astuessa kuvioihin. Natalien rooli on melkein turha ja Anna Kendrick aivan kuin ylinäyttelee. Jäin miettimään, että eikö hän tiennyt ollako komedienne vai vakavassa draamassa näyttelevä.. Ohjaaja olisi voinut vähän valaista.


Kaikkein parhaiten elokuva toimii draamana rakkaustarinaa kuvatessaan. Ryanin ja Alexin suhde on intohimoinen ja se etenee kohti jotain päämäärää, vaikkei pari sitä itse haluakaan. Tai tässä tapauksessa nainen ei sitä halua. Elokuvan juoni onnistuukin olemaan aika yllättävä juuri parin rakkaussuhdetta kuvatessaan.

Upean Vera Farmigan ja George Clooneyn välillä säkenöi oikeasti. Molemmat ovat näyttäviä ja karismaattisia, ja heitä katsoo oikein mielellään elokuvateatterin suurelta kankaalta. Kaunis pari.

En laita tähän nyt sitä tv:ssäkin pyörinyttä traileria vaan toisen, hieman pidemmän trailerin, joka on paljon koskettavampi:

18 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Minäkin kävin eilen katsomassa Up in the Airin ja pidin elokuvasta tosi paljon.

Itse heräsin ajattelemaan useita alueella asuvia ystävättäriäni, joiden miehet todellakin saattavat olla Up in the Air satoina päivinä vuodesta.

Niinkuin sanoit, ajankohtainen aihe elokuvana monelta eri kantilta, ja toimiva kokonaisuus, sisältäen sekä draamaa että hitusen romantiikkaa.

Upea pari kankaalla nuo kaksi, Clooney ja Farmigan, vaikken itse ole henkkoht koskaan niin syttynytkään George Clooneyn suhteen.

Sooloilija kirjoitti...

Sari, tämä aihe on aika yleismaailmallinen, mutta se yläilmoissa lentäminen satoja päiviä vuodessa: se on amerikkalainen ilmiö, koska välimatkat ovat niin pitkät. Täällä kun lentää tunnissa esim. Helsingistä Ouluun. Kenenkään ei tarvitse olla pois kotoa ja 'taivaalla' niin paljoa..

Minulle Clooney alkaa vasta nyt aueta ja olen pikkuhiljaa lämmennyt häneen. Aiemminkin olen tunnustanut hänen asemansa ja osaamisensa, mm. ohjaus- ja tuotantopuolella. Mutta näyttelijänä en ole niin innostunut ollut kun en ole syttynyt hänen elokuviinsa..

Clooney paranee koko ajan. Hän on sellainen aikuinen mies. Elokuvamaailma tarvitsee aina yhden ylivoimaisen Cary Grantin, ja se on jo pitkään ollut George Clooney!!!!

Sivustakatsoja kirjoitti...

Clooney on joo hyvä ja itse elokuvakin nautittava kokemus ja tosiaan se Clooneyn ja Alexin suhde oli sitä kiinnostavinta antia, mutta piiloromantikkona olisin toivonut heille toisenlaista loppua, edes avointa sellaista, mutta ei. :,(

Katriina, kirjoitti...

Kiinnostavaa, kiinnostavaa! Tuo Clooneyn matala ääni ja gregorypeckmäinen ulkonäkö riittäisivät, mutta jos vielä tarinakin kantaa, se on pakko jossakin vaiheessa nähdä.

Sooloilija kirjoitti...

Sarille tässä vielä lisäystä kommenttiin, että eihän siellä taivaalla lennetä satoja tunteja vuodessa vaan niitä työpäiviä poissa kotoa on siis satoja päiviä vuodessa..

Sivustakatsoja, loppua tässä sen enempää paljastamatta..olisin myös toivonut erilaista loppua, mutta hyvä näinkin. Ei jäänyt vaivaamaan minua ainakaan.

Katriina, tämä oli siinä mielessä yllättävä elokuva, että se sisälsi sellaisia aineksia, joista en yleensä innostu: työ, lähinnä miesten bisneshenkinen työ, mutta elokuva onnistui kuitenkin olemaan kiinnostava. Vain se hieman häiritsi, että oliko se draamakomedia vai pelkkä draama. Luokituksista viis, kokonaisuutena 3,5 tai 4 tähteä.

arleena kirjoitti...

On se niin komea tuo George, mielikseen katselen kuvistasi häntä.

Sooloilija kirjoitti...

Arleena, lisääkin kuvaa on tulossa. Eihän tätä yhteen juttuun voi jättää.

Annie kirjoitti...

Minusta taas George ja Vera olivat todella epäkiinnostava, kylmä pari. Varsinkin Vera oli varsinainen kylmäkkö. En voi uskoa, että hän on saman ikäinen kuin minä. Näytti paljon vanhemmalta. Clooney-fani en ole koskaan ollut, mutta hän kyllä kantoi tätä elokuvaa karismallaan. Ja loppukäänne teki koko leffasta mielenkiintoisen.

Minusta taas "tytönhupakko" Anna oli todella virkistävä uusi tuttavuus ja hänen ja Georgen välillä oli paljon enemmän sähköä. Anna oli ehkä vähän ilmeetön, mutta minusta hänellä oli selvästi kykyjä vaikka mihin. Kameleontti. Harmitti, kun leffan loppupuolella hänen roolihahmonsa jäi taka-alalle.

Hassua, miten eri tavalla voimme nähdä elokuvan. :-)

Ppi kirjoitti...

Kiitti jälleen tästäkin, ihmettelen eikö sua ole pyydetty koskaan mihinkään lehteen kirjoitteleen näitä arvosteluja. Et kiihkoa liikoja (kuten minä..) vaan annat mielipiteesi ilmoille objektiivisesti. Toisaalta, kun joskus heität jotakin rankempaa mielipidettä, menee kyllä täälä suupielet hymyyn :)

George Clooney on mulle semmoinen ei-oikein-mikään, kun en löydä hänestä mitään säväyttävää. Jotenkin hän vain kaikissa rooleissaan on, siis vain on.

Sooloilija kirjoitti...

Annie, joo...mitäpä tähän lisäämään.

Ppi, uskon, että Clooney on mielenkiintoisempi yksityiselämässään kuin monissa rooleissaan, joissa hän on aina samanoloinen. Uskon kuitenkin, että hänen oloistaankin tarvitaan..

Sullahan oli kiva kommentti ;D

Paivi kirjoitti...

Minäkin tykkäsin kovasti Clooneyn ja Farmigan välisestä kemiasta, mutta sen lisäksi myös nuori Kendrick teki minuun hyvin positiivisen vaikutuksen. Aikaisemmin en ole Kenrdickistä välittänyt, mutta tähän rooliin hän oli juuri sellainen sopivan jäykkis untuvikko, että sopi hienosti. Ja legendaarisen Clooneyn rinnalla näytteleminen ei ole varmaan ihan piece of cake ;-)

Joka tapauksessa hieno elokuva, josta pidän koko ajan vain enemmän. Enkä panisi pahitteeksi menestystä Oscar-kisoissa...

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, mulle kävi niin, että täysin lämpenin tälle elokuvalle vasta kotona. Sitä katsoessakin pidin, mutta kotona aloin miettiä kaikkea mitä siihen oli saatu mahtumaan. Esim. Ryanin ja lähisuvun väliset suhteet oli koskettavasti kuvattu. Minusta se siskon hääjuhlan kuvaaminenkin sopi hyvin elokuvaan.

Roxie kirjoitti...

Minusta tämä elokuva oli vähän masentava, näyttelijöiden ilmeisestä kemiasta huolimatta. Ainoa valoisa asia oli Georgen aidon oloinen hymy, joka lämmitti vaikka en miestä erityisesti fanitakaan.

Sooloilija kirjoitti...

Roxie, sitäkin. Hyvin nykyaikaan sijoittuva, uskon, että monilta osin aika realistinenkin.

No se Clooneyn hymy on kyllä aseistariisuva!

Elisa kirjoitti...

Toi leffa pitää ehdottomasti nähdä!!

Minäkin olen sitä mieltä että sun pitäisi alkaa kirjoittaa lehteen leffajuttuja!! Osaat kirjoittaa objektiivisia, viihdyttäviä leffa-arvioita! Pistä harkintaan, eikö?

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, tämä oli jännä leffa: luulin sitä 'raflaavammaksi', muttei onneksi ollut.

En osaa vielä luvata mitään harkintaan laittoa tuon lehteen kirjoittamisen suhteen.. Sori.. Tämä on mukava harrastus. En haluais, että mulla ois deadlineja..

Merja kirjoitti...

Minä tykkäsin tästä elokuvasta tosi paljon.

Ja mitä tulee Ryanin ja Alexin suhteeseen, niin se oli minusta juuri sellainen kuin pitikin. Minua jopa vähän ärsyttää kun elokuvissa yleensä pitää olla suhteissa onnellinen loppu. Eihän se niin mene oikeassa elämässäkään. Siitäkin tykkäsin todella paljon että tässä naisella oli sellainen 'perimaskuliininen' tyyli, ja siitä että juuri hän oli se joka halusi pitää suhteen irrallisena. Minusta on hyvä aina kun sukupuolirooleja ja oletuksia ravistellaan.

Se nuori nainen taas, minusta näytteli epätasaisesti, aivan kuin sanoit. Sekin kohtaus missä poikaystävänsä oli jättänyt hänet oli vähän surkuhupaisa..

Sooloilija kirjoitti...

Merja, molemmat naiset näyttävät olevan myös Oscarehdokkaina. Vera Farmigalle kyllä sen soisin, ja toivonkin sitä!

No just tuo kohtaus mistä mainitsit sai minutkin miettimään kesken elokuvan, että joksikin farssikomediaksiko tämä muuttuikin! Eli pieni kömmähdys ohjaajalta hyväksyä tällainen tökerösti toteutettu kohtaus: ei kukaan itke tuolla tavoin kun poikaystävä on jättänyt. Ei kukaan itke muutenkaan tuolla tavoin. Paitsi juuri niissä farssikomedioissa, mutta sellainenhan tämä Up in the Air ei todellakaan ollut!