sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Iris Murdoch - kirjailija, joka sairastui Alzheimeriin

 
Iris-elokuva seuraa tositarinan mukaisesti tunnetun brittikirjailijan ja filosofin Iris Murdochin elämäntarinaa. Katsoin hieman hämmentynein mielin tätä surumielistä tarinaa vahvasta ja määrätietoisesta naisesta, jonka Alzheimerin tauti nujersi täysin.
Elokuvassa nähdään koko ajan Iris ja hänen kirjailijapuolisonsa John Bayley sekä nuorena että vanhana. Nykypäivään keskittyvässä tarinassa on koko elokuvan ajan välähdyksiä pariskunnan nuoruudesta 1950-luvulta..


Kate Winsletin Iris on nuori, kipakka, älykäs ja seksuaalisesti aktiivinen Iris, joka löytää rinnalleen lähes vastakohtansa; kiltin ja kokemattoman Johnin, josta tulee hänen koko elämänmittainen kumppaninsa ja puolisonsa.

Judi Dench on Iris vanhana rouvana, joka kirjoittaa koko ajan. Hän kirjoittaa silloinkin kun Alzheimer on jo vallannut aivot, eikä paperille tule kuin muutama sana.
Dame Dench on tässä Iriksen roolissa todella paljas! Ihmettelen miten hän pystyykin suoriutumaan roolistaan niin aidon oloisesti. Iris vanhana ja sairaana on surullinen hahmo.

Puoliso Johnin roolissa näyttelevä Jim Broadbent palkittiin tästä roolistaan Parhaan miessivuosan Oscarilla, ja ihan varmasti palkinto meni oikealle henkilölle. Broadbent näyttelee sydäntäsärkevästi sairaan ihmisen rinnalla elävää puolisoa, joka välillä turhautuu ja vihaa rakasta vaimoaan, josta on jäljellä enää ihmisen kuori.  Mutta rakkaus on niin suurta, että puoliso kestää kaiken, sillä hänen tehtävänsä on pysyä rakkaansa rinnalla.
(Iris on vuodelta 2001. Kuvassa vasemmalta ohjaaja Richar Eyre, Hugh Bonneville, Judi Dench, Kate Winslet ja Jim Broadbent)
Iris on elokuvana riipaiseva ja kaunis. Se viipyilee ja korostaa hahmojensa kirjallista maailmaa. Tähänkin elokuvaan tarvitaan tietynlainen mielentila. Se kertoo ihmisen sairastumisesta ja siitä miten Alzheimer vie ihmisen kokonaan. Hyvin pelottavaa, sillä jokainenhan me tunnemme (edes kaukaisesti) jonkun, jota tämä sairaus on vienyt. Eikä tämä aivoja rappeuttava, lähes kaiken muistin vievä sairaus edes katso ikää. Se ei ole pelkästään vanhojen ihmisten sairaus.

Alla kuva oikeista henkilöistä:
Iris Murdochista ja John Bayleysta, jotka pysyivät yhdessä loppuun asti, ja ehtivät olla naimissa 43 vuoden ajan.
*
*
Iris Murdoch kirjoitti elämänsä aika kymmeniä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hänet palkittiin Booker-kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1978.
Puoliso John Bayley on kirjoittanut mm. Iriksen elämänkerran, johon tämäkin Richard Eyren ohjaama elokuva perustuu.

Traileri tässä.

13 kommenttia:

Puisto kirjoitti...

Voi olla, etten pysty tätä katsomaan. Rakas, läheinen setäni, sm-tason shakkipelaaja sairastui tähän tautiin ja sitä oli hirveää katsoa vierestä, kuoli kolme vuotta sitten. Älykäs ja viisas, hoksaava ja innokas muuttui täysin. Se oli kauheaa.

Sooloilija kirjoitti...

Ppi, voin ymmärtää. Tämä elokuva kuvaa sairauden hyvin realistisesti, ei yhtään kaunistele. Siksi ihmettelen Judi Denchin roolisuoritusta, jota toisaalta ei kannattaisi jättää väliinkään.

Tuula kirjoitti...

Mulla vähän samanlaisia ajatuksia kuin Ppi:llä. Oliskohan tämä liiankin riipaiseva elokuva. Vaikka yleensä sellaiset elokuvat kyllä ovat kuitenkin "mukavia" katsottavia, ainakin ajatuksia herättäviä. Tykkään tosi paljon Judi D:stä.

Sooloilija kirjoitti...

Tuuluska, tässä nuoruuden kuvaus keventää aina ajoittain tunnelmaa. Iris kuvataan nuorena hyvin elinvoimaiseksi ja pidetyksi henkilöksi, jolla oli ennen naimisiin menoaan rakastajia molemmista sukupuolista, ja runsaasti ystäviä. Tässä kuvauksessa Kate Winslet on eläväinen ja ihana.

Judi Dench puolestaan on riipaiseva ja paljas.

Leena Lumi kirjoitti...

Oijoi sentään!, minä katson tämän leffan ensi lauantaina. Kate Winslet ja Judi Dench, siinä on jo riittävästi syytä nähdä tämä filmi.

Kiitos vinkistä!

(En ehdi enää lukemaan näiltä leffoilta;-)

Sooloilija kirjoitti...

Leena, näitä vahvojen naisten tarinoita nyt tippuu hiljalleen. Peräkkäin olen katsonut Francesin ja Iriksen, aiemmin Sylvian (ja ehkä sen vielä uusintanakin).

Joten, elokuvaelämystä sinulle jo etukäteen. Kyllä sinä ehdit lukeakin, tämä elokuva kestää vain kaksi tuntia!

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Tuo sairaus on kammottava. Olin pieni tyttö kun oma ukkini siihen sairastui, eikä loppuajasta muistanut aina enää edes omaa tytärtään. Minä silloin pienenä, alle 10-vuotiaana huolehdin esim siitä, että ukin kanssa kaupassa käydessä lähdettiin oikeaan suuntaan kotiin. Joskus hänen kanssaan piti todella tehdä töitä, että hänet sai uskomaan mikä on oikea suunta... Nyt olen puolestaan seurannut mieheni mummon sairastumista, kuinka ennen niin reipas ja iloinen mummeli on muuttunut täysin :(

Kuulostaa siis tärkeältä, joskin kipeältä elokuvalta, joka minunkin pitää joskus nähdä. Vähän vastaavahan oli Away from her, pääosissaan Julie Christie ja Gordon Pinsent.

Tiinanen kirjoitti...

Hei, kiitos vinkistä. Tää täytyykin joskus katsoa. :)

hanne virtauksesta kirjoitti...

katsoin tämän elokuvan, sinun vinkistäsi-kiitos..
isäni sairastui kolmisen vuotta sitten..ja on hoidossa, tuntee minut jollain tasolla...

Elokuva on todellinen, vahva, vaikuttava...Katsoin sen hyvin syvällisin silmin ja mielin...
Se antoi paljon, surullisuudestaan huolimatta...

Virpi P. kirjoitti...

Ei tämä minusta ollut liian riipaiseva, vaan hyvin mielenkiintoinen ja elämänmakuinen leffa. Iris Murdochin kirjoja en ole koskaan lukenut, mutta se ei ollut oleellista elokuvan seuraamisen kannalta.

Jael kirjoitti...

Tässä on kaksi niin hyvää näyttelijää mukana.Todellakin riipaiseva elokuva.Alzheimerista muistuu mieleen ehkä vanha naapurini vuosia sitten,joka vaimonsa kuoleman jälkeen tuli aina soittamaan ovikelloani,ja kysymään,missä äiti oli...Tuntui jotenkuten niin lohduttomalta silloin,kun ei voinut muuta tehdä kuin soittaa hänen pojalleen,että isä oli taas tullut vanhaan osoitteeseen etsimään äitiä.Luulen ainakin,että hänellä oli Alzheimer,tai sitten se oli vain dementiaa.

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, ei siitä ole kovin kauaa kun katsoin sen Away from Her-elokuvan. Sekin oli koskettava, mutta tämä on hieman erilainen.
Ja kaikilla meillä tosiaan on jossain ihminen, jolla on tämä sairaus.

Tiinanen, kirjastosta ainakin löytyy. Ja tietenkin hyvinvarustetuista liikkeistä, jotka myyvät laajasti elokuvia eri vuosilta.

Hanne, varmasti on ollut kohdallasi koskettavaa katsoa tätä kun noin lähellä on samantapainen tapaus.

Katriina, elämänmakuinen totta, eikä ihan lohdutonkaan, paitsi Irisin kohdalla,sillä sairaus ei koskaan parantunut, vaan aina paheni. En ole minäkään lukenut Iris Murdochia. Uskon, että britit ehkä enemmänkin ovat.

Jael, sinullakin kokemuksia..
Ja nämä näyttelijät ovat ilmiömäisen hyviä, mutta tässä erityisesti Judi Dench loistaa.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

joo, moni nut kirjoitaa tuollaisesta.