lauantai 13. maaliskuuta 2010

Lomaviikon elokuvia


Oma taivas - The Lovely Bones
*
Lapseni ovat viettäneet talvilomaviikkoa. Olen itse ollut töissä, mutta olemme ehtineet elokuviinkin. 
Teinityttäreni kävi katsomassa kaverinsa kanssa Oma taivas-elokuvan, jonka ikäraja näytti olevan 13, tytär on vuoden vanhempi. Luin arvosteluja, jotka eivät kaikki olleet kovin maireita. Alkuperäistä kirjaa, bestselleriä, on kehuttu, mutta kovin usein ohjaajalla on oma näkemys. Alkuperäistarinan on luonut kirjailija Alice Sebold. Elokuvan on ohjannut maineikas fantasian luoja Peter Jackson. Itse elokuvasta en nyt pysty sanomaan mitään. Teinini kommentit olivat niukkoja, kuten aina ;D

Oma taivas-elokuvan pääosassa on Sovituksessa näytellyt Saoirse Ronan, joka on syntynyt 12.4.94 New Yorkissa. Eli hän täyttää pian 16 vuotta. Erikoinen näyttelijäpersoona jo nyt. Sovituksessakin hän oli todella uskottava nuorena Brionyna.
*
Prinsessa ja sammakko - Disney
*
Kävin itse katsomassa nuorimmaiseni (10v.) kanssa Disneyn uusimman, ylistetyn piirroselokuvan Prinsessa ja sammakko, joka osoittautuikin todella hurmaavaksi ns. vanhanajan animaatioksi. Ei tarvinnut katsoa 3D-lasien läpi tietokoneanimaatiohahmoja, vaan koko elokuva on toteutettu 'käsinpiirtämisen tekniikalla'.
Tarina on pääosin hurmaava, hauska, ja vain vähän jännittävä. 

Oma suosikkihahmoni oli tämä hyväsydäminen tulikärpäsvanhus Ray. Mikä inhimillinen hahmo, lumouduin täysin !
Muussa tapauksessa olen hieman huono animaation katsoja, en useinkaan viitsi katsoa animaatioita, mutta lapsen seurassa silloin tällöin menettelee.Usein lapsellekin löytyy kaveri samanikäisestä.
Sitä en lakkaa ihmettelemästä, että animaatioita käyvät nykyään katsomassa myös nuoret aikuiset, ilman minkäänlaista lapsiseuraa. Ei mene jakeluun minulle.. ;D 
*
Risto Räppääjä ja polkupyörävaras
Kävin katsomassa nuorimmaiseni kanssa myös uusimman Risto Räppääjän, Mari Rantasilan ohjaaman kotimaisen lastenelokuvan. Ensimmäisen osan jälkeen tämä toinen osa jatkaa samaa linjaa: hahmot ovat yliampuvan veikeitä, elokuva on värikäs ilotulitus, lavastus vie melkein pääosan itse tarinalta.. Mutta vaikka hahmot ja näyttelijät ovat hauskoja ja pääosin luonteviakin, tökkii jokin artikulaatiossa. Miksi esim. Risto ja Nelli eivät voi puhua yleiskieltä, vaan vääntävät kankeaa kirjakieltä. Puhutuista lauseista tulee töksähtäviä ja hullunkurisia. Se sopii Kaurismäen elokuvakerrontaan, mutta ei ehkä lastenelokuvaan.
Elokuvassa on paljon laulettua musiikkia. Se on ihan kiva, jos pitää elokuvista, jossa vähän väliä ruvetaan laulamaan ja tanssimaan. Minusta Risto Räppääjä olisi parempi ilman lauluosuuksia, sillä lapsilaulajat eivät ole kovin hyviä tässä elokuvassa, ja Eppu Normaali-bändin hahmot, Martti Syrjä etunenässä, lähinnä aiheuttavat myötähäpeän kiemurtelua penkissä.
Mutta lähes täysi iso salillinen lapsiyleisöä iältään 5-12, näyttivät nauttivan elokuvasta. Joten eipä minun mielipiteilläni siinäkään mielessä ole kovin painavaa merkitystä. Eikä omakaan arvioni ole ihan tyrmäävä, mitä nyt pikkuisen vain kritisoin.
*

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Alice Seboldin Oma taivas on kirjastoni hiljainen testamentti. Siinä on se, minne minä haluan, kun maallinen vaellukseni päättyy: Oma taivaaseen, kuten kirjan Susie Salmon.

Missään tapauksessa en mene katsomaan elokuvaa, sillä jo arvosteluja lukiessa tiesin, missä oli menty metsään. Kukaan/mikään ei vie minulta tämän kirjan lumoa!

Kirja on jo ns. kulttikirja ja myönnän ostaneeni sen ainakin viidelle teinille. Mutta tämä kirja on hyvin sopiva kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Alice Seboldin Oma taivas on esimerkki kirjasta, josta on jo kansi kuvatiedostossani, mutta jota en ehkä koskaan arvostele, sillä 'tämä on mun juttu' ja liian likeinen. Olen jäävänyt itseni.

Tiinanen kirjoitti...

Mä kuulun niihin nuoriin aikuisiin, jotka käy katsomassa animaatioita ilman lapsiseuraa. Muutenkin tykkään käydä leffassa yksinäni. Up - kohti korkeuksia ja Coraline on ainakin niitä mitä olen ollut katsomassa ihan vain itseni seurassa. Mutta ne eivät ehkä olekaan ihan perheen pienimmille tarkoitettuja. Mielestäni ovat ehkä jopa ihan aikuistin animaatioita nuo.

Nyt odotan innolla esimerkiksi How to train your Dragonia ja uusinta Shrekkiä. :)

Sooloilija kirjoitti...

Leena, ahaa sulla on tämä kirja. Mielenkiintoista. Elokuvan sanotaan olevan visuaalinen, mutta muuta en osaa sanoa, näkemättä.

Tiinanen, juu mää oonkin jo vanha kalkkis, 60-luvun lapsi, 80-luvun nuori. Kävin esim. hyvin varhaisessa vaiheessa nuorena katsomassa Marlon Brandon Viimeinen tango Pariisissa. Ehkä olisi pitänyt minunkin 15-16-vuotiaana katsella animaatioita vielä vaan ;D

Sooloilija kirjoitti...

jatkoa: ja sitäkin vanhempana..

Mulla on se, että en jaksa innostua animaatioista. Niissä on usein tosi hyvät tarinat, mutta se toteutus - animointi - saa mut haukottelemaan. Ellei sitten vie mukanaan, kuten joskus käy.

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, huomaatko, olen ollut hiljaa kuin hiiri;-) Ihan tosi: Pystyn hyvin perustelemaan sinulle mikä filmissä ei toimi ainakaan minun nautittavalla tavalla, mutta kirjassa toimii. Tämän kirjan kohdalla ajattelin: Kunpa tästä ei tehtäisi elokuvaa!

Kerron sit joskus, jos muistat kysyä ja sinä tajuut heti!

Sooloilija kirjoitti...

Leena, okei, pitääpä muistaa kysyä, sillä mietin.. Nykyän NIIN moni kirja taipuu hyväksi elokuvaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on myös Oma taivas -kirja. Olen lukenut sen kahdesti ja minusta se on loistava. Kun luin ajattelin samaan aikaan: IHME ellei tästä tehdä elokuvaa ja TOIVOTTAVASTi tästä Ei tehdä elokuvaa. En aio missään nimessä katsoa koska olen nähnyt puolivahingossa mainoksen.