sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sunnuntaiklassikko, pitkästä aikaa..

*
Tuttuakin tutumpi laulu. Versioita on monia hyviä, mm. Carole Kingin alkuperäisversio. Mutta tuon tässä esille nyt herkän miesversion. Bryan Ferry esittää laulun liveyleisön edessä niin herkällä intensiteetillä, että yleisö ei inahdakaan. Bryan Ferryn laulutyyli on omintakeinen ja tunnistettava, olen ollut ihan myyty 80-luvun alusta lähtien.
*
Muita klassikkoja soi täällä.
Nautinnollista sunnuntaita !

10 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kiitos tästä versiosta. Oli intensiivinen esitys.

lumiomena kirjoitti...

En ollut kuullut tuota Bryan Ferryn versiota, se on hieno. Carole King on yksi suosikkini. Kiitos sunnuntaiklassikosta!

uuvana kirjoitti...

Tunnenkohan sitten huonosti musaa kun tämä biisi oli nyt ihan outo. Hieno esitys kyllä.

Ja juu, kerrankin fiksua yleisöä. En ole mielestäni mikään "rokkipoliisi" mutta en voi sietää sitä kun aina on keikoilla ihmisiä joiden mielestä slowarit ja muut hiljaisemmat kappaeet on sitä varte että voi jutella kaverin kanssa työasioista...

Ari kirjoitti...

Tuttu biisi, hieno esitys, ei ihme jos yleisöä oli hiljaa ja kuunteli. Ferry on ammattitaitoinen muusikko.

hanne kirjoitti...

Tykkäsin tästäkin versiosta..=)
rauhaisa..hitaampi

Vaiheinen kirjoitti...

Tässä biisissä on hyvä tunnelma. Todella kiva löytö tämä veto. Kiitos.

Taru kirjoitti...

Kaunista, kaunista!

Sooloilija kirjoitti...

Susu, Lumiomena, Uuvana, Ari, Hanne, Vaiheinen, Taru:
tykkäsitte siis, minä ihan hullaannuin tästä versiosta. Olen pari vuosikymmentä pitänyt Carole Kingin versiota voittamattomana, mutta kyllä tämä nyt tällä hetkellä miellyttää enemmän.

Helena kirjoitti...

Ja Bryan Ferry on ihana!

Sooloilija kirjoitti...

Helena, jotain todella hurmaavaa hänessä on, juu!