lauantai 17. heinäkuuta 2010

Ravintolaruoka ja niiden taso

Nyt kyllä jotenkin harmittaa. Anteeksi jo etukäteen jos jutustani tulee provosoiva, on vain suollettava ulos eräs ravintolakokemus eiliseltä perjantailta.
Kuvituksena käytän tänään lauantaina kirjastosta hakemiani keittokirjoja, sillä olen päättänyt, että
en syö vähään aikaan ravintolassa.
Se on aina kallista ja taso on sen verran kirjavaa, että välillä oikein harmittaa ravintoloitsijoiden puolesta.
*
Tästä päivästä lähtien:
alamme tytärten kanssa kokkailla enemmän kotona,
aiomme kokeilla uusia reseptejä,
ja kuten kirjojen nimetkin kertovat:
käden käänteessä - vähällä vaivalla
vireyttä ja maukasta.
*
Eilen astelimme toivorikkaina tyttären kanssa sisään uutuuttaan kiiltelevään siistiin ja ihan tyylikkääseenkin paikkaan, joka kuitenkin oli vain pizzeria-kebabpaikka. Nimeä ei kannata mainita, koska juttu ei paikkaa mairittele.
Niin harmittaa, että meidän kahden hengen pizza- ja salaattiateriasta piti pulittaa 18 euroa. Tarjoilijatyttönen oli  täysin amatööri, puhekaan ei oikein luonnistunut. Tilasimme vesikannun juotavaksi, mutta tyttönen unohti heti alkuun tuoda sen. Kävin pitkän odottelun jälkeen kysymässä vesikannua, koska ehdimme jo syödä alkusalaatitkin. Tyttönen istui tiskin takana tietokoneelle kumartuneena ja voivotteli, että unohti tuoda veden. Laski sitten siinä silmieni alla kannuun vettä, joka juotuna osoittautui ihan lämpimäksi. Kävin kysymässä jäitä kannuun, mutta tyttönen ilmoitti, että 'jääpalakone on rikki'. 
Pizza oli valtavan kokoinen, en tiedä onko sekään oikein plussaa vai miinusta.. Lapsi halusi tilata fetasalaatin ja sekin oli valtava. Salaatti oli lähinnä keko, johon oli vuorotellen heitelty pieniksi pilkotut ainekset, joukossa oli varmaan kokonainen kurkku pilkottu paloiksi ja lopuksi oli levitelty valmiit fetajuustokuutiot päälle. 
Tarjoilijatyttönen meinasi unohtaa tuoda salaatille luvatun leivän ja tzatzikikulhon, mutta muisti viime tipassa.
Syöntimme taustalla pauhasi radio, joka soitti Lady Gagaa, ei siinä mitään, mutta radio oli tosi lujalla ja oli 'mukava' kuunnella mainoskanavaista radiota siinä syödessä..
Voi ei, kaikki meni siinä raflassa ihan pieleen. 
Olin lopussa kuitenkin kohtuuystävällisen oloinen, sillä tarjoilijatyttönen oli niin pihalla, etten halunnut pahoittaa enempää hänen mieltään. Annoin hänen jäädä istumaan siihen tietokoneen ääreen selkä kyyryssä.
Mutta ikinä en enää astu siihen ravintolaan. Enkä suosittele kenellekään, vaikka annokset olisivat kaupungin suurimpia! 
Ei sillä koolla ole väliä, vaan ihan kaikella muulla !!!!
Kerron joskus teille jonkun hyvän ravintolakokemuksen, ja silloin linkitän kyseisen ravintolan. Nyt ei tiedä miten kävisi jos linkittäisin tämän haukkumani ravintolan.
*
*
Ja nyt lähden keittämään uusia perunoita, teen kaveriksi sipuli-voikastikkeen ja salaatin, jossa on muutakin kuin jäävuorisalaattia ja kurkkua.Selailen syödessäni uusia keittokirjoja.
Enkä käy ravintoloissa vähään aikaan, sillä osaan tehdä kotona hyviä ja maukkaita ruokia, kunhan vain viitsin.
*
(Enkä ole mielestäni yhtään ylimielinen.Enkä aina kovin kriittinenkään, muuta kuin aiheesta. Olen vain sitä mieltä, että jos palvelusta maksaa, sille on saatava vastinetta. Kotona ei sitten haittaa jos ruoka menee pilalle, tai maistuu kummalta, tai ei viitsi kattaa kun on niin kiire syödä tai muuta vastaavaa. Koti on eri juttu. Mutta kaikesta ravintolapalvelusta maksetaan.)

10 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Suomessa on ravintoloissa syöminen suhteessa hyvin kallista,johtuen korkeista kustannuksista. Harmi,että kokemuksenne oli noin surkea.Mutta kotona on kiva kokata:-)

hanne kirjoitti...

Minäkin olen niin usein pettynyt ravintoloiden tarjontaan..
kallista ja vaatimatonta, yleensä..

tykkään myös itse kokota. Useinmiten tulee tehtyä samoja , tuttuja ruokia..taidankin myös selailla keittokirjoja ja kokeilla uusia herkullisuuksia...
hyvää ruokahalua!!

Rita kirjoitti...

Kiltisti teit kun et tarkoiijatyttyöä haukkunut, tuskin se mitään olisi auttanut - päinvastoin. Harmillinen kokemus kaiken kaikkiaan, mutta ehkäpä se oli loppujen lopuksi hyväksi, koska teit noin fantastisen tuntuisen suunnitelman: kotiruokaa ja äidin ja tyttärien yhdessäoloa :)

Sooloilija kirjoitti...

Jael, Hanne ja Rita:
yleisesti harmittaa se, että ravintoloihin otetaan töihin täysin ammattitaidottomia tarjoilijoita. Heillä on kuitenkin suuri vaikutus ravintolan yleisolemukseen ja palvelun sujuvuuteen. Kannatan ammattitaitoisia tarjoilijoita! Eron kyllä huomaa kun sellaisen kanssa on tekemisissä.

Ja tosiaankin kallista on Suomessa syödä ravintolassa hyvin. Ihan liian kallista.

Siirrymme tästä kulutuksen kesäkaudesta laittamaan kotiruokaa, ja yritämme välttää niitä tylsiä samoja tekemällä jotain oikeasti noista keittokirjoista.

Katriina, kirjoitti...

Olipa ikävä kokemus ja vielä uudesta paikasta; luulisi heidän oikein panostavan alkuun. Minusta olisi silti kannattanut valittaa, ja olisit kyllä osannut tehdä sen riittävän nätisti. Muuten se tyttö ei opi. Meidän suomalaisten ei pitäisi tyytyä huonoon kohteluun tai huonoon laatuun, kun valinnanvaraa jo on. Ennen ei ollut;)

Kotikokkaus on silti kolmen naisen kesken kivaa, toivottavasti tyttäret innostuvat myös. (Vanhimmasta pojastani on kehkeytynyt innokas kokki sillä sekunnilla, kun hän muutti omilleen. Kotona ei kyllä pannut tikkua ristiin.)

Katriina, kirjoitti...

Muuten pettymys tuo virallinen hääkuva: ihan kalsea, ja lattia on kuin keittiöstä.
On kuitenkin kyse tämän vuosisadan ihanimmista häistä!

tiinanen kirjoitti...

Taisi tarjoilija olla niitä tyttöjä, joka on ensimmäistä ja viimeistä kesää töissä... Ei mikään ihme, että tuosta jäi teille huono fiilis.

Suosittelen lopuksi hyvää ravintolaa: Keppana kellari.
http://www.keppana.com/ravintola.htm

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, totta, olisi pitänyt sanoa jotain.. Mutta on se niin vaikeaa.. Ihailen usein heitä, jotka osaavat sanoa. Napakasti ja kohteliaasti, mutta silti niin, että se ymmärretään valitukseksi.

Kolmestaan me ei tyttöjen kanssa varmaankaan ikinä tulla kokkaamaan. Tikkua ristiin ei vanhin ole meilläkään laittanut, paitsi silloin kun on ollut yksin kotona. ;D

No tuosta kuvasta ajattelin vähän samaa, että hurmaava henki puuttuu. Onko otettu ennen häitä, mietin, kun vapautuneisuus puuttuu kuvasta.

Tiinanen, kiitos suosituksesta. Suomi on täynnä hyviä ravintoloita, harmi vaan kun joskus osuu niihin huonompiinkin..

Tarjoilijoiksi ei monesta muuten olekaan. Minustakaan ei olisi, vaikka osaan aika luontevasti jutella ihmisten kanssa ym. Vaativa työ.

arleena kirjoitti...

Osuvasti kirjoitit. Minulle on usein käynyt samoin, rahat ovat menneet eikä vastinetta rahoille ole saatu.
Usein ajattelen, että maistavatkohan ne kokit ollenkaan niitä ruokalistan ruokia.
Jos minulta kysytään - maistuiko - olen päättänyt olla rehellinen ja sanon jos ruoka-annos on ollut mauton, huono tmv.

Sooloilija kirjoitti...

Arleena, sen kun saisikin sanottua, mutta tässä tapauksessa ei edes kysytty maistuiko. Ehkä pizzerioissa ei muutenkaan sellaisia kysellä.