sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Brothers - Kaksi versiota

Tanskalaiselokuvien kesäsarja jatkui tällä viikolla
Susanne Bierin loistavalla Brothers-elokuvalla (Brödre, v. 2004).
Amerikkalaiset tekivät äskettäin elokuvasta oman versionsa, ohjaajanaan
irlantilainen Jim Sheridan.
*
Nyt kun olen nähnyt molemmat elokuvat, voin hieman vertailla niitä keskenään.
Molemmat onnistuvat hyvin, mutta (ei mitenkään yllättäen) Bierin tanskalaisversio on järisyttävämpi ja enemmän iholle tuleva kuin nuoremmilla näyttelijöillä lastattu amerikkalaisversio, vaikkakin ohjaaja on eurooppalainen.

Amerikkalaisen Brothers-elokuvan päärooleissa näyttelevät Tobey Maguire, Natalie Portman ja Jake Gyllenhaal ovat elokuvassa kaikki noin kolmekymppisiä (tai alle), mutta tanskalaisversion pääosamies (Ulrich Thomsen) on selkeästi aikuinen mies, samoin hänen vaimonsa (upea ja ihana tanskalaisnäyttelijä Connie Nielsen).
*
En ole aiemmin kirjoittanut näkemästäni amerikkalaisversiosta, se on odottanut oikeaa hetkeään, ja nyt on oikea hetki vertailla näitä kahta elokuvaa.
Amerikkalaiseen Brothers-elokuvaan en olisi ehkä valinnut tätä näyttelijäkolmikkoa. Tobey Maguire on ehkä hyvä näyttelijä, mutta ehkä vielä liian nuori kantamaan raskasta roolia perheenisänä, joka kokee kovia Afganistanissa ja tulee kotiin muuttuneena ja murentuneena miehenä. Natalie Portmanin rooli jää sivummalle perheen äitinä, joka yrittää ymmärtää ja elää suurten tunteidensa kanssa. Jake Gyllenhaal on erinomainen renttupikkuveljenä, vaikka häntäkin on ajoittain hieman vaikea kuvitella alkoholisoituneeksi nuoreksi mieheksi, jonka elämällä ei ole minkäänlaista suuntaa tai tarkoitusta. Kunnes rakkaus astuu kuvioihin. Rakkaus kuolleeksi luullun veljen vaimoon ja kiintyminen perheeseen.


Amerikkalisversiossa parhaiten onnistuvat ehkä sivuosien näyttelijät: perheen pienet tyttäret ja poikien isää näyttelevä Sam Shepard. Silti vannoutuneena Jake Gyllenhaalin ihailijana sanon, että mies onnistuu roolissaan hyvin. Gyllenhaal onnistuu olemaan rento renttu, mutta luontevammalta hän vaikuttaa veljensä perheen huolehtijana ja vastuunkantajana.

Brothers-elokuvan traileri tässä.
*
Connie Nielsen (s.-65) Brödre-elokuvassa
*
Alkuperäinen tanskalaisversio Brödre on alusta lähtien Susanne Bierin tyyliin tiukkaa ja raadollista kerrontaa. Afganistanosuus on raakaa katsottavaa. Se herättää miettimään mitä kaikkea kauheuksia parhaillaankin tapahtuu esim. Afganistanissa ja Irakissa, jossa rauhanturvajoukkojen miehet ja naiset voivat joutua todistamaan järkyttäviä asioita ja tapahtumia. Susanne Bierin elokuva ei hymistele eikä kaunistele.

Tanska-osuus, jossa perhe luulee menettäneensä isän, paneutuu suruun ja sen kokemiseen eri ihmisten näkökulmasta. Hulttioveljestä (erinomainen ja persoonallinen v.-73 syntynyt Nikolaj Lie Kaas) tulee vastuunkantaja, ja hienovireinen rakkaus astuu kuviohin. Rakkaus ei ole niinkään fyysistä vaan sururakkautta, jossa surunmurtama vaimo ja hänen miehensä veli hakevat jonkinlaista lohtua toisistaan, tarrautuvat kiinni elämään, vaikka tuntevat olevansa ihan kuilun reunalla.

Tanskalaisnäyttelijä Ulrich Thomsen (s.-63) on Afganistanin kauheuksista kotiin Tanskaan palaava mies, josta on jäljellä vain sama kuori. Thomsen näyttelee niin uskottavasti, että hän on oikeasti pelottava. Lapset pelkäävät häntä, sillä hän saa käsittämättömiä raivokohtauksia. Hänen mielensä on täysin pirstaloitunut ja hän näkee vihamiehiä kaikissa ihmisissä. Hyytävä roolisuoritus.

Traileri Brödre-elokuvasta tässä.
*
Tästä Brothers-kaksikosta tuli nyt tämän tanskalaisversion nähtyäni vuoden tärkein elokuvakokemus. Vaikkakin pikkuveljeksi sanottu amerikkalaisversio jää hieman kalpeaksi varjoksi isoveljestään. Silti molemmat ovat tärkeitä, ajankohtaisia ja hyviä elokuvia.

8 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Tässä minulle kävi niin, että luin Suomen Kuvalehden tv-liittestä molemista elokuvista ja kerrankin kehuttiin amerikkalsiversiota, jonka olenkin jo pitkään halnnut nähdä, enkä pelkästää Jaken takia. Filmi sai paljon ansiota mollaamatta Bierin teosta, jota kuitenkin verrattiin mm. raakuudessa Kauriinmetsästäjiin, jolta minä suojelen itseäni koko ikäni. Mikä harmi, että Alfauros on kerrankin vienyt lehdet jätepisteeseen ilman sanomista, sillä olisin halunnut tähän lainata ne pari virkettä, joissa vertailu tehtiin...Pystyn siis lukemaan kovempia kirjoja, mitä pystyn filmillä katsomaan.

Sen sijaan tiistaina tulee Bierin häiden jälkeen, jonka kovasti haluaisin nähdä/kokea, mutta meillä on vieraita, eikä tallenninta ole, eikä hankita. Soolis, joko sulla on tallennin? Pelasta mut!

Katriina, kirjoitti...

Minustakin tämä tanskalaiselokuva oli aidontuntuinen ja koskettava rosoisuudessaan. Sanot hyvin, että se tuli iholle. Afganistan-kohtauksia en silti uskaltanut kaikkia edes katsoa ja loppuvaiheessa menin tulevan työpäivän takia nukkumaan enkä siis edes tiedä, miten elokuva loppui.

Tuo amerikkalaisversio ei näytä kiinnostavalta, sillä miellän Tobey Maguiren aina lapseksi:)

Yaelian kirjoitti...

Hieno arvostelu! Olen nähnyt tuon amerikkalaisen version ainoastaan,joten oli kiinnostavaa lukea myös alkuperäisestä tanskalaisesta. Tuo amerikkalainen elokuva oli mielestäni hyvä.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, olen lukenut kovasti kehuja juuri tästä tanskalaisversiosta ja amerikkalaisversiota on sanottu vaisummaksi, juuri ehkä näyttelijöidensä vuoksi.
Mutta kaikkihan on aina katsojan silmissä.
Omasta mielestäni Susanne Bierin alkuperäiselokuva oli unohtumaton ja järisyttävä, mutta amerikkalaisversio ehkä kuitenkin pelkkä vahva draama. Jos näistä kahdesta valitset, niin ehdottomasti tanskalaisversio. Mutta sekin on vain minun mielipide. Suomen Kuvalehden kanssa olen siis hieman eri mieltä. Amerikkalaisversio on heti paljon populistisempi ym.

Ja oih, ei mulla ole vieläkään sitä tallentavaa boxia, joten sinun pitää varmaan ostaa dvd:nä kys.elokuva. Mitä kyllä suosittelen. Olen itsekin sitä metsästellyt.

Katriina, en silti pitänyt tätä liian raakana, mutta realistisena kyllä. Koko elokuva vaikutti hyvin todentuntuiselta. Näyttelijät eivät olleet liian tuttuja.

Minä taas miellän Tobey Maguiren hämähäkkimieheksi, en ihmeemmin fanita kys. näyttelijää. Mutta sehän on tietenkin vain minun mielipide, joku toinen voi tykätä..

Sooloilija kirjoitti...

Jael, minäkin pidin amerikkalaista versiota hyvänä draamana, siihen asti kun tällä viikolla näin tämän tanskalaisversion. Tulen joskus katsomaan sen (tanskalaisen siis) vielä uudelleen. Se tuli uniinkin ja jäi mietityttämään kovasti. Sen ihmiskohtalot olivat todella sykähdyttäviä.

Katriina, kirjoitti...

Miten se loppui?

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, tottakai me olemme lehtien arvostelijoista huolimatta omaa mieltämme;-) Kumpikin!

Kai ymmärsit nyt, että se Susanne Bierin Häiden jälkeen tulee ti 20.7. klo 21. Mutta se kestää pari tuntia, joten sinä kai lähdet aamulla aikaisin töihin ja meillä on vieraita ti alkaen. Pitää kollata Kodin Ykkösen filmihyllyjä. Jos löydät osta mulle toinen ja kääntäen;-)

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, sulla on uusi profiilikuva, kiva!
Realistinen loppu, en halua paljastaa ihan kaikkea.. Rakkaustarina sai hieman väistyä, avioliitto jatkui, mutta se vaati hurjasti työtä ja terapiaa..
Haavoja jäi kaikille, mutta ehkä ne olivat kuitenkin parannettavissa.

Leena, juu, minähän valvon, on sitten töitä tai ei. En osaa kesällä mennä koskaan ajoissa nukkumaan. En, vaikka kuinka yritän.
Mutta katselen jos löytyisi jostain.
:D