tiistai 9. marraskuuta 2010

Elokuvia ja työmietteitä

Olen ollut nyt useamman viikon sairauslomalla töistä, onnistuneen selkäleikkauksen johdosta. Aina koittaa kuitenkin se töihinpaluu, eli ensi viikosta alkaen en ole täällä koneen äärellä lukemassa blogeja, ja kirjoittamassa omaa. En katso aamukymmeneltä elokuvia enkä leivo ihania leivonnaisia ystäville, jotka ilahduttavat minua kotonani aamupäiväkahvittelun aikaan. Olen töissä. Blogi saa huomiota enimmäkseen viikonloppuisin ja elokuvien katsominen painottuu viikonloppuihin. Jo pelkkään aamurytmiin totuttautuminen vie aikansa.
Mutta kulkaa on ihana mennä töihin terveenä!
*
Olen katsonut useampia hyviä elokuvia viime viikkojen aikana, kaikista en ehkä ehdi kirjoittamaankaan, mutta katsotut elokuvat kerään tuonne sivupalkkiin. Jos en jostain elokuvasta ehdi kirjoittaa ja se kiinnostaa, niin kyselkää mitä mieltä olin...Mielipide irtoaa aina.

Christina Ricci & Charlize Theron Monster-elokuvassa

Olin pitkään viivyttänyt tämän Monster-elokuvan katsomista. Charlize Theron palkittiin todella ansaitusti pääosa-Oscarilla roolistaan sarjamurhaaja Aileen Wuornosina jo vuonna 2004. 
Pidän tärkeänä sitä, että Monsterin on ohjannut juuri tässä tapauksessa nainen; Patty Jenkins, sillä tarina ottaa vahvasti kantaa siihen, että Aileen Wuornos oli jo lapsuudestaan lähtien uhri. Hänen elämänsä ajautui jo hyvin varhain väärille poluille ja prostituoituna hän oppi vihaamaan miehiä, sillä hän ei koskaan tavannut hyviä miehiä, hyviä ihmisiä. Ottamatta sen enempää nyt kantaa Aileen Wuornosin persoonaan ja siihen, että hän tappoi neljä miestä (yhteensä 7, kertoo Wikipedia), ja sai niistä tapoista/murhista kuolemantuomion, totean, että elokuva on vahva ja raadollinen. 
Monster-elokuva on kuitenkin myös rakkaustarina. Kahden hukassa ja eksyksissä olevan naisen tarina aidosta rakkaudesta. Rakkaudesta, jota Aileen Wuornos piti suurena ihmeenä, ja jota hän halusi viimeiseen asti varjella.

 Jos katsot tämän elokuvan, kannattaa ehdottomasti katsoa myös dvd:n lisämateriaali. Siinä ohjaaja kertoo elokuvan synnystä ja itse Aileen Wuornosista. Lisämateriaalista selviää myös Charlize Theronin huikea muodonmuutos omasta itsestään Aileeniksi. Mutta tärkeimpänä ei nouse esiin ulkoinen muutos, vaan se kuinka Charlize Theron uppoutuu Wuornosin hirvittävään maailmaan itsekin hyvin raskaasti. Theronilla kestää monien kohtausten jälkeen pitkään ennenkuin hän pääsee niiden järkyttävyydestä, Aileenin kokemasta eroon. Ohjaaja Patty Jenkins käy kohtausten ottojen välillä halailemassa Charlizea, jolle monen kohtauksen teko näyttää olevan valtavan raskasta. 
Kunnioitan Charlize Theronin uskallusta hypätä näin vaikeaan rooliin, kun kyse on vieläpä ihan äskettäin elänyt, ja mediassa paljon ollut henkilö.
Myös persoonallinen Christina Ricci on huikea Selbynä, jolla ei vielä ole omaa käsitystä miten elämää eletään, vaan hän seilaa virran mukana, omaamatta lähes yhtään omaa ajatusta. Mitähän hänelle kuuluu nykyään..

Charlize Theron v. 2004 ansaitusti Oscapatsaansa kera.

Aileen Wuornosin järkyttävä tarina tässä. 
Charlize Theron vastaanottaa roolistaan Oscarin tässä



12 kommenttia:

Paivi [Elokuvablogi.com] kirjoitti...

Tsemppiä sinullekin töihinpaluuseen ensi viikolla!

Tuo Monster on myös minulla jostain syystä ollut pitkän aikaa katsottavien listalla, mutta jokin kumma on ollut, etten ole sitä saanut katsottua. Pitäisi kyllä, ja tämä sinun juttusi vielä vahvisti tuota :)

Mielenkiintoisilta kuulostaa myös nuo lisämateriaalit.

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, kiitti, kyllä se siitä lähtee rullaamaan, työnteko siis.

Mutta tuo elokuva: tietty mieliala, oikea hetki. Ei ole kevyttä katseltavaa. Se sisältää jotain tärkeää, se antaa kasvot naiselle, joka murhasi miehiä kostoksi kaikesta pahuudesta, jota oli joutunut kokemaan.

Katriina, kirjoitti...

Olet saanut mukavan pitkän loman tähän syksyyn, ja viettää aikaa yksin. Ihanaa että vaiva on pois ja kivut loppuneet. Työ maistuu tauon jälkeen varmasti hyvältä, minusta ainakin se on silloin puhdasta nautintoa.

Uskon, että Monster on hyvä, mutta en uskalla katsoa.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, loman alussa tuntuu aina, että on ikuisuus lomaa, mutta kun se lähenee loppuaan, tuntuu, että menipä se nopeasti, ja että mitä sainkaan aikaan?!

Monster on hyvä ja tärkeä elokuva, mutta synkkä ja ahdistava.

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, olen jo kauan halunnut tämän nähdä. Muistaakseni siitä kerran sinulle meilasinkin, mutta en tiennyt edes elokuvan nimeä!

Kun uusin ajokorttini, revin valokuvat kolmeen kertaan, sillä näytin niissä aivan Aileen Wuornosilta. Se lopputulema ei muuttanut mitään;-) Kerran nuori kassatyttö katsoi kauan uutta kuvaani maksaessani pankkikortilla ja kysyi, että 'onko kuva todella minusta?' Minä vastasin: Tiedän, että se näyttää Aileenilta, siltä amerikkalaiselta sarjamurhaajalta, jolla on suomalainen isoäiti, mutta silti se olen minä. Tyttö nauroi ja kertoikin Aileenista paljon. Hän oli lukenut kaiken käsiinsä saaman kyseisestä onnettomasta ihmisestä. Minä myös.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, ai tämän olet halunnut nähdä. Kannattaa jossain vaiheessa katsoa, vaikka se on raaka ja julma. Koko Aileenin elämä oli.

arleena kirjoitti...

Mukavaa työhön paluuta ja eritoten mukava, että selkä on kunnossa.

Yaelian kirjoitti...

Kivalta on kuulostanut sairaslomasi,mutta varmaankin on mukavaa taas palata töihin.Ja ihanaa,että selkäsi nyt voi hyvin:-) Minunkin on pitänyt nähdä tuo elokuva,mutta se on vaan jäänyt,,,

Leena Lumi kirjoitti...

Siis en todellakaan haluaisi katsoa raakuutta, mutta Aileen kiinnostaa minua ja kai muitakin, sillä muistaisin hänestä olleen oikein pitkän artikkelin Suomen Kuvalehdessä. Miten hänestä tuli hän, siihen oli syynsä, olen ymmärtänyt...

Sooloilija kirjoitti...

Arleena, kiitos, kyllä se on ihan kunnossa, ja toivottavasti pysyykin.

Jael, kiva syksy on ollut, erilainen, juuri tämän vapaan vuoksi.

Leena, ei se tietenkään koko ajan ole raakuutta, mutta kaikki mikä tapahtuu elokuvassa, on tapahtunut oikeasti, siksi sen julmuudenkin jotenkin kestää katsoa, sillä se on totta. Minäkään en voisi katsoa mitään raakoja kohtauksia elokuvissa jos ne ovat raakoja sen raakuuden vuoksi eli jos ne eivät kerro tarinaa.

Birgitta kirjoitti...

Töihin paluussa on puolensa ja puolensa ;-) Mutta terveenä on ihanaa olla.

Töissä ollessa jää vähemmän aikaa kaikelle oikeasti mielenkiintoiselle tai hauskalle. Tai onneksi joillain on sellainen työ, että elämä ilman sitä olisi tylsää =) Kuitenkin mukavaa työhön paluuta, se tuo taas jotain uutta ja erilaista tullessaan.

Ja hyville elokuvillehan on aina jossain välissä aikaa =)

Sooloilija kirjoitti...

Birgitta, totta, olen juuri niitä ihmisiä, joille esim. työttömyys ei hirvittävä asia (paitsi rahallisesti), sillä saan kyllä aikani ja päiväni kulumaan. Kirjoittaminen, lukeminen ja elokuvien katsominen ovat sitä mitä haluaisin tehdä.
Mutta ei tunnu pahalta mennä töihinkään. Mutta ne aamuherätykset näin pimeän aikana. Eikä aina se herätyskään, vaan se kylmään ja pimeään lähteminen.