Tervehdys!
Riennän valitettavasti lähes minuuttiaikataululla paiksta ja tehtävästä toiseen. Pitkä sairasloma opetti minut ottamaan rennosti, ilman aikatauluja. Paluu töihin on tuntunut tähän vuodenaikaan erityisen rankalta. Pitkän työpäivän jälkeen on pyykkivuoroa, vanhempainiltaa lasten koululla, kaupassa käyntiä ja sitä ainaista jauhelihakastikkeen tekoa.
Haluaisin olla täällä, mutta vain öisin ehtisin kunnolla, ja silloin on nukuttava, jotta jaksaa pompata pystyyn kun kello herättää aamulla kuudelta.
Luin juuri Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä-teoksen. Inspiroiva kirja, mutta ei siltikään liipannut läheltä omaa elämääni. On helpompi hypätä irti kaikesta kun ei ole lapsia ja tilillä on rahaa.
... Ja jaksaa, ja jaksaa...
'haukotus'
*
Kuvassa Selma, jolle mm. korileikki nallen kanssa on oikein hauskaa. Olen Selmalle juuri nyt kateellinen. Nukkuappa kerällä lämpimässä nallen kanssa..
Palaillaan!
13 kommenttia:
Niinpä niin, lapsiperheen vanhemman on pakko jaksaa vielä monta vuotta organisoida arkensa tarkalla aikataululla ja venyä kaikkeen tarpeelliseen. Puhutaan kaiken maailman minibreikeistä, että bussimatkakin on omaa vapaa-aikaa;) Uskoo ken tahtoo, minuun ei uppoa.
Mutta voihan sitä muistuttaa itseään kaiken kiireen keskellä, että rauhallisesti pääsee yhtä hyvin perille. Voi samalla iloita siitä, mitä on.
Ihana Selma-Oikeassa olet,kun on lapsia ja vielä on yksin niiden kanssa,niin oma aika on kyllä kortilla.Toivottavasti löydät siinä jossain välissä omaa aikaa.Haleja!
Nii-in, olis ihanaa olla välillä kissa korissa ja nalle kainalossa.
Juuri jokin aika sitten miehen kanssa juteltiin, ettei tekisi tiukkaakaan olla kotosalla. Aina riittäisi jotain mielekästä tekemistä.
Sitä lottovoittoa odotellessa pitää kai käydä töissä =)
Yritetään jaksaa siis..
Tasaantuuhan päiväohjelma taas raiteilleen, alku on aina vähän totuttelemista.
Sama meininki täällä, kun päivätöiden lisäksi koittaa noita kirjoitushommia tehdä, deadlinet paukkuu ja blogiakin tekisi mieli kirjoittaa. Ai niin, ja siinä välissä pitää hoitaa vielä tyttö, koti ja perhe yleensäkin. Ja ehkä nukkuakin. Huoh.
:) Mutta kyllä me jaksetaan! Tsemppiä sinne!
Voimia sinulle arkeesi ♥
Katriina, Jael, Birgitta, Arleena, Päivi, Lumiomena:
kiitos teille kaikille yhteisesti, että tsemppaatte.
:)
Tuollaiset "hyppää pois oravanpyörästä" -tarinat ärsyttävät minua aina suunnattomasti, kuten Eat, Pray, Love -kirja jota nyt luen. Hyvähän se on hymistellä kun ei ole kotona velvotteita ja velkaa..Tsemppiä!!
Mikaela, no minuakin vähän ärsyttävät, mutta silti haaveilen, että 'josko minäkin'.. Kiitti tsempeistä.
Minua paljon;-)
Kiitos Selman kuvasta!
Minäkin olen useasti kissoilleni kateellinen..
Ne saavat loistavaa hoitoa, ruokaa, hyväilyjä, silityksiä ja saavat nukkua monta, monta tuntia lämpimässä...
Piilomaja, oleppa hyvä Selmasta.
Hanne, kaikkein parasta kissoilla taitaa olla se nukkuma-asento, ovat aina niin ihanasti kerällä.
Kuulostaa niin tutulta. Välillä kaiken maailman arjen pyöritys on niin voimia raastavaa. On vaikea pysähtyä (millä ajalla!!??), ja vaan ihailla hetken kauneutta, - tai välillä ankeutta :-)
Itse yritän muistaa kaiken hullunmyllyn keskellä, että kyllä tämä tästä, ja vastaavasti kun ollaan vuoristoradan kivassa pätkässä, jossa naurattaa niin että vatsanpohjasta ottaa, niin muistaa tuon hetken ihanuuden ja tallentaa siitä edes hippusen.
Hyppäisin oikein mieluusti oravanpyörästä haaveeseeni, tosin se vaatisi sen lottovoiton :-) -minusta näiden unelmien miettiminen tuo normiarkeen tujauksen chiliä. Tai hörpyn kuohuvaa.
Tsemppiä.
Lähetä kommentti