Koin Joulupäivänä iloisen yllätyksen, FST5-kanava näytti
Ingmar Bergmanin Fannyn ja Alexanderin
juuri oikeana hetkenä, ainakin minulle. Joulupäivän myöhäisilta on mitä parhain hetki katsoa legendaarinen klassikkoelokuva, joka alkaa joulun vietolla.
On kulunut vuosia siitä kun näin elokuvan viimeksi, mutta joka katselukerta tästä runsaudensarvesta löytää jotain uutta: uusia henkilöitä, uusia tapahtumia ja tunnelmia.
Kuinka ahdistava elokuva onkaan ajoittain ja kuinka on helppokin samaistua lapsen silmin katsomaan aikuisten maailmaa.
Ingmar Bergman oli mestari ja nero. Juuri tässä elokuvassa olen lähes hengästynyt hänen pikkutarkasta asetelmallisuudestaan ja henkilögalleriastaan. Vanha Tukholma näyttäytyy historiallisen kauniina, vaikkakin hieman karuna. Kukaan näyttelijä ei ole sivuosassa. Jokainen rooli, joka vilahtaakin kuvassa, on merkityksellinen. Bergman on luonut persoonia ja löytänyt käsittämättömän taitavat, Ruotsin parhaimmat, näyttelijät luomaan hengen ja sielun jokaiseen rooliin.
Lapsinäyttelijöistä Alexander on elokuvan sielu. Hän on vielä pieni poika, mutta toisaalta jo aikuisen maailmaankin usein kurkkaava urhea nuori mies.
Alexanderia näyttelee vuonna 1970 syntynyt Bertil Guve eli hän oli elokuvan teon aikaan 11-vuotias. Kuvassa alla Fanny ja Alexander tänään, 2000-luvulla:
Bertil Guve & Pernilla Allwin
*
Taas jonain jouluna katson Fannyn ja Alexanderin. Ja löydän siitä varmasti taas jotain uutta.
14 kommenttia:
Kiitos vinkistä. En ole tutkinut Suomen ohjelmaa niin hyvin, että olisin tuon huomannut. Tämä filmi on parasta, mitä jouluna voi nähdä ja aion katsoa sen nyt tv-kaistan kautta. Hyvää tapania!
Allu, minäkin törmäsin tähän vahingossa eilen illalla. FST5-kanava on vähän kuin Teema, se on aina ajankohtainen ja ajan tasalla. Lisäksi sieltä tulee tosi paljon hyviä ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia ohjelmia.
Hyvää Tapania sinnekin päin!
Fanny ja Alexander onkin ihana elokuva,ja siitä on tosi pitkä aika ,kun sen näin.Nyt voisikin katsoa sitä uudelleen....
Onneksi ehdin panna elokuvan tallennukseen, kun kuulin siitä siskolta. Kaiken tohinan keskellä en ollut muistanut tutkia ollenkaan television ohjelmatietoja. Katsoin sitten vaan loppuosan, mutta siitä tosiaan löysi koko ajan uutta, ihan kuin ei olisikaan nähnytkään sitä aikaisemmin! Ja miten raikkaalta ja tuoreelta se tuntui, ei ollenkaan vanhalta.
Komeimpia joulufilmejä.
Katsoin aivan "jähmettyneenä" tuon upean elokuvan yksin illalla. Minua myös ihailutti, kuinka uskomattoman loistavasti, koskettavasti Alexanderia esittävä poika osansa näytteli..
Eläydyin valtavan vahvasti, en meinannut saada unta elokuvan jälkeen, kun se maailma jäi päälle..
Huikea, upea, vahvojen tunteiden elokuva. Jotenkin kauhean hyvin onnistuu tosiaan tuo lapsien tilanteeseen eläytyminen, se kauhea isäpuoli tekisi mieli kuristaa omin käsin (melkein).
Jael, elokuva sopii hyvin myös joulun välipäiviin. Kannattaa verestää muistoja.
Katriina, minäkin vähän huonosti olen seurannut ohjelmatietoja tänä jouluna. Elokuva on hyvin kestänyt aikaa. Ei uskoisi, että se on tehty v. -82.
Hannele, komeimpia, ellei komein ja paras.
Aila, no jospa joku kerta katsot elokuvan kun se taas tulee tv:stä. Marilyn-kirja on ihana, surullinen, haikea ja kaunis. Todellinen helmi.
Hanne, tuo jähmettyneenä on hyvin kuvaavaa, sillä minäkin olin lähes jähmettynyt mestariteosta katsoessani. Uppouduin myös.
Elisa, elokuvan piispa-isäpuoli on yksi elokuvahistorian karmeimpia roolihahmoja. Niin julma. Hänen esittäjänsä Jan Malmsjö sensijaan on lupsakas näyttelijä, joka myös laulaa sellaisia ruotsalaisia kesäyö-juhannusrallatuksia. Mutta hyvä näyttelijä on vakuuttava.
Bergman osasi aina kuvata lapsia ja lasten maailmaa hyvin onnistuneesti.
Katsoin ja nauhoitin, ah! Mutta F&A:n ulkokuvat on kuvattu Uppsalassa, ei suinkaan Tukholmassa :)
Tämä on aivan mahtava elokuva ja Bergman oli nero! Silti tai ehkä juuri siitä syystä koen tämän filmin äärimmäisen ahdistavana. Aivan samat tuntemukset koin television esittämässä Huojuvassa talossa. Luen tällaista helpommin kuin katson...Frances oli sellainen rajatapaus.
F&A ja huojuva talo ovat molemmat niin ahdistavia, että uudelleen en vieläköön pysty niitä katsomaan. (ehkä palauttavat liikaa mieleen oman 15 v sitten läpi käydyn perhehelvetin)
-arja-
Mäen pysty tätä enää katsomaan. Olin haltioissani nuorempana tätä katsellessa (nähnyt siis pariin kertaan). Upeita lavastuksia, kuvakulmia, tilanteita, tunteita ja tunnelmia. Mutta kuten kirjoitit ajoittain myös todella ahdistava.
Krisu, enpä ole tiennytkään, että ovat kuvanneet Uppsalassa nuo ulkokuvaukset.
Leena, minulla taas toisinpäin: en pysty lukemaan rankkoja ja ahdistavia, mutta pystyn helpommin katsomaan. Huojuva talo oli kyllä hirveän ahdistava. Tämä F&A alkaa ja loppuu iloisissa tunnelmissa, onneksi.
Arja, omat kokemukset tekevät aina katsomis- tai lukemiskokemuksista rankempia.
Birgitta, sinäkäänkö et pysty. Minä taas näin tämän elokuvan jotenkin uusin silmin tällä kertaa.
Olen nähnyt F&A useampaan kertaan, mutta nyt vuosiin en ole pystynyt katsomaan sitä. Mutta muistan, että kuvauksesi rikkaista yksyiskohdista viehätti minuakin. Samoin loistavat näytteljäsuoritukset. Minä katsoin Ylpeys ja ennakkoluulon. Romanttista ja kevyttä, hienosti tehtyä sekin. Ja Avain pakoon, nyt vasta katsoin sen ensimmäisen kerran. Muuten onkin sitten tullut tuijoteltua takkatulta ja joulukuusta. Normaalit joulukuviot.
Lähetä kommentti