Joskus kestää kauan ennenkuin tartun johonkin elokuvaan. Näin kävi The Wrestlerin kanssa. Katsoin sen ensi kertaa ihan äskettäin.
Turhaan ei ole Mickey Rourken osasuoritusta kehäraakkina amerikkalaisena showpainijana suitsutettu.
Ei ihme, että elokuva oli useamman Oscarin ehdokas ja palkittiin mm. Venetsian ja Toronton filmifestareilla vuonna 2008.
Marisa Tomei & Mickey Rourke - The Wrestler
*
Elokuvan ohjasi Darren Aronofsky, joka aiemminkin on tehnyt vahvoja elokuvia, mm. rankan huumekuvauksen Unelmien sielunmessu.
Raaka ja rankka on tämäkin elokuva silloin kun se kuvaa itse painiotteluita. Ne ovatkin ihan oma maailmansa, josta en oikeastaan ymmärrä mitään.
Oikeasti minuun käy kipeää silloin kun Mickeyn päälle hypitään ja häntä lyödään yhä uudelleen ja uudelleen.. Huomaan ajattelevani vihaisena, että 'mitä järkeä'! Kyseessä on jo keski-ikäinen mies, joka kärsii sydänvaivoista! 'Tule pois sieltä kehästä!', halusin huutaa elokuvaa katsoessani.
Elokuvassa on vahvat, hyvät näyttelijät: persoonallinen ja kaunis Marisa Tomei, joka tekee paljaan roolin konkreettisestikin esittämällä yksinhuoltajaäitiä, joka öisin työskentelee stripparina.
Painijan eli Mickey Rourken tyttärenä näyttelee nyt jo hyvässä nousussa oleva nuori naisnäyttelijä Evan Rachel Wood. (kuva alla)
*
Kaikkein järkyttävimmän roolin tekee kuitenkin itse painija - Mickey Rourke, joka itsekään ei ole elänyt helpoimman kautta. Eletty elämä näkyy nyt 58-vuotiaassa miehessä.
Harvoinpa olen valkokankaalla näin vahvaa osasuoritusta keneltäkään mieheltä nähnyt.
Alla koskettava hetki elokuvasta: isä ja tytär kohtaavat surullisina toisensa:
*
6 kommenttia:
Tämä oli loistava elokuva, ja surullinen - eikä vähiten Mickey Rourken oikean elämän vuoksi. Mutta on hienoa, että Rourke on palannut takaisin pinnalle, koska hän on lahjakas ja karismaattinen karusta kunnostaan huolimatta.
Mulla on tää vielä näkemättä. Enpä siis katso tuota videoklippiäkään, olkoon kaikki sitten yllätyksenä kun tähän joskus tartun. :)
Helena, juu, elokuva, joka jää mieliin pyörimään.
Rourken ulkonäköön tottuu, mutta tulee kyllä ajoittain mieleen, että 'mitä hän on tehnyt kasvoilleen!'.
Tiinanen, kyllä kannattaa ehdottomasti katsoa. Jostain syystä minäkään en katsonut silloin heti kun se tuli. Kaikilla elokuvilla on se oma aikansa.
Tämä leffa oli niin surullinen, melkein itketti lopussa. Rourken hahmo oli rakastettu piireissä, jotka veivät hänet ennenaikaiseen hautaan, mutta ei siellä, missä hän halusi elää.
Elisa, käsitin tästä kommentistasi, että Rourke olisi kuollut, mutta hänhän elää ja on voimissaan. Tietääkseni. Uusia elokuviakin on tänä vuonna tulossa..
Elisa, juu kirjoitit, että Rourken HAHMO..
Kyllä tässä elokuvassa koko ajan oli se surumielinen pohjavire, joka sai palan usein kurkkuun.
Lähetä kommentti