Kiitos Elokuvablogin Päiville tästä kauniista tunnustuksesta.
Ilahdutti ja piristi.
Juoneen kuuluu paljastaa 7 asiaa itsestään samalla kun vastaanottaa tämän tunnustuksen.
Olen ennenkin jossain vaiheessa tämän tehnyt, ja nyt mietinkin kuumeisesti mitä en ole teille itsestäni vielä koskaan paljastanut.
(Ja mitä haluan paljastaa..).
*
1. Olen koko elämäni ajan hukannut koruja. Niin tapahtuu vieläkin. Siksipä en nykyään käytä lähes lainkaan koruja. Muilla kyllä niitä ihailen ja yllätän itseni joskus ostamasta jonkin ihanan kaulakorun. Kriteerinä on, että ketjun tai nauhan tai helmien on oltava pitkät. Kaulaani tai kurkkuani ei saa puristaa mikään. Siksi en käytä koskaan korkeakauluksisia puseroitakaan.
2. Ostin eilen itselleni uuden laukun, vaikka periaatteessa laskupinosta olisi pitänyt maksaa muutama lasku.
3. Soimaan itseäni pitkään jos myöhästyn jostain. Tällä viikolla myöhästyin eräästä juhlasta, sillä oletin kellonajan väärin. Luulenkin, että suhtautumiseni oletuksiin muuttui tällä viikolla. Aion tarkistaa asiat tarkemmin, oletusten sijaan. Vieläkin harmittaa niin paljon, etten viitsi siitä nyt tässä enempää kirjoittaakaan.
4. Yksi asia mitä en aio koskaan opetella tekemään, on pyörän korjaus. Minusta ei vain ole siihen. Tunnen itseni. Tällä viikolla korjautin polkupyöräni takarenkaan (josta sekä sisä- että ulkokumi oli puhjennut) pyöräkorjaamossa ja sain niin upeaa palvelua 34 euron hintaan, että olen vieläkin ihmeissäni!
5. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ikävystyn ja ärsyynnyn elämän rutiineista. Haluan usein poiketa niistä, ja niin teenkin. Valitettavasti joudun tekemään 'kahdeksasta neljään'-työtä. Haluaisin olla vapaa. Luin äskettäin erästä lehteä, jonka kolumnistin titteli oli 'vapaa kirjoittaja'. Huomasin ajattelevani, että 'olisiko hienompaa'.
6. Onkohan minulla elokuvien saralla enää mitään paljastettavaa.. Ainakin se, että olen monta kertaa yrittänyt katsoa Akira Kurosawan Seitsemän samuraita, enkä jaksa. Ei uppoa minuun. Vaikka olisi kuinka hieno elokuva.
Kuva lisätty puoli tuntia jutun kirjoituksen jälkeen. Tytär annostelee hilloa lätylleen.
7. Juuri nyt lauantaiaamupäivänä paistan vielä nukkuville lapsilleni lättyjä. Sanon aina 'lättyjä', en lettuja, en ohukaisia enkä mitään muutakaan nimitystä. Ja mansikkahillon kera.
Vielä yksi paljastus tähän joukon jatkoksi: tätä kirjoittaessani olen napsinut aamupalaksi purkillisen vihreitä oliiveja kahvin kera. Oikein hyvä yhdistelmä ;D
Hyvää talvista viikonloppua teille kaikille !
12 kommenttia:
Lättyjä ne onkin, sanokoon muut mitä tahansa!
En minäkään muuten enää jaksa katsoa Seitsemää samuraita, vaikka se nuorena teki niin vaikutuksen. Koskaan en ole päässsyt alkua pitemmälle Panssarilaiva Potemkinissa, L'Atalantessa tai Citizen Kanessakaan, vaikka elokuvien ystävänä itseäni pidänkin.
Palkankylkiäisenä saisi olla viikkosiivous siinä missä joillekin on autoetu.
En viitsi miettiä tarkempia järjestelyjä, koska se kai tarkoittaisi laittomia siirtolaisia.
Aika erikoinen yhdistelmä ne vihreät oliivit ja kahvi. Pidän molemmista, mutta enpä ole älynnyt niitä yhdistää.
Katriina, sama juttu mullakin noiden kahden muunkin elokuvan kanssa. Toiset klassikot kolahtavat, toiset eivät.
Allu, molempia vuorotellen, hyvin maistuivat ;D
Kiva aina lukea näitä paljastuksia:paljastuu lisää ihmisestä..Minäkin ärsyynnyt,itselleni,jos myöhästyn jostain (tosin en melkein ikinä myöhästy..) Olen myös huono pitämään koruja,vaikka omistan kaikenlaisia muotikoruja ja aina välillä sorrunkin sellaisiin.
Ihanan näköiset lätyt! Ja oliivit ja kahvi,jännä yhdistelmä! Ihanaa viikonloppua Soolis!
Jael, samoja asioita sinullakin siis. Minäkään en paljoa mistään myöhästele kun lähden aina niin ajoissa..
Eilenkin kaupassa ihailin kaulakoruja, pidän värikkäistä ja näyttävistä sekä hopeisista. Mutta ostamatta jäävät nyt.
Paljon onnea tunnustuksesta!
Lettu hillolla maisuisi nyt mullekin =)
Katsoin tuon Kurosawan leffan joskus nuorena kun ohjaaja oli läpikäyntitutkiskeluni aiheena. Kahdesti olen leffan nähnyt, mutta siihen se taitaa jäädä. Jotkin leffat tai kirjat ei vaan toimi ja mitäs siitä. Eihän kaikesta voi pitää, oli ne sitten miten palkittuja tai kehuttuja.
Polkupyörä, samoin, antaa niiden tehdä jotka osaa =)
Oliivit ja kahvi kuullostaa toodella jännältä yhdistelmältä. Jos mulla ei ole herkkuja kotona niin pureskelen purkkaa ja juon kahvia. Oliivit vaatis vähän eri asennetta multa ;-)
Ihanaa viikonloppua sinulle =)
Tunnustukset paljastavat blogipersoonista aina uusia puolia ja siksi niitä mielellään lukee. Niin nyt sinustakin.
Birgitta, kiitti. Voin vakuuttaa, että lätyt hillolla maistuivat, aiai, joku kertaa taas niitä paistellaan.
Arleena, toivottavasti tuli jotain uutta tietoa. Olet ollut alusta lähtien mukana ja jotain jo tiedätkin.
:D
Uutena kurkkijana kiva oppia sinusta heti jotakin :)
Listasi kakkonen osui kirpakasti kohdalle juuri tänään, enkä minäkään voi napittaa paitaa kaulaan asti - jos yleensä napitettavan paidan joskus päälleni puen. Niin ja lätyt on kyllä aina lättyjä :)
Pilvitarha, tämähän osui sopivasti uudelle lukijalle, heti paljastuksia!
En pidä vaatteiden ostamisesta, mutta laukkuja on mukava ostaa, aina eri tarpeisiin erilaisia. No, ei mulla silti kovin montaa laukkua kuitenkaan ole.
Oih, ihana lettukuva! Pitäisipä joskus itsekin paistaa lettuja... nyt olen vaan koittanut vähän hillitä herkkujen syömistä, kun ne tuntuvat kaikki kertyvän tuohon navan ympärille :/
Myöhästely on samoin minulle asia, josta en pidä itsessäni enkä muissa. Jos joutuu ihmisiä odottelemaan niin mikä on ärsyttävämpää? No se että itse vahingossa myöhästyy ;-)
Ollapa vapaa kirjoittaja! Se vaatisi vaan suurta uskallusta ja näiden asuntolainojen aikana vielä enemmän.
Päivi, muistahan herkutellakin välillä. Kertyy ne juu vyötärölle, mutta ovat taivaallisia, nämä lätyt ja letut.
Jos kuitenkin pyrkisi kohti sitä vapautta, jospa se joskus koittaisi!
Lähetä kommentti