maanantai 10. tammikuuta 2011

Yllätyin usein kun luin Patti Smithin nuoruudesta

Kuvin ja sanoin palaan tässä jutussa vielä kerran Patti Smithin Ihan kakaroita-kirjaan. Se kertoo koskettavasti ja hyvin eläytyvästi Pattin omasta nuoruudesta, kasvamisesta taiteilijaksi, rocktoimittajan työstä ja ikuisesta rakkaudestaan toiseen taiteilijaan, Robert Mapplethorpeen. Hänen sielunkumppaniinsa.


Patti Smith kirjoittaa runollista tekstiä, vuolaasti ja maalailevasti. Hän ihailee ranskalaista 1800-luvun lopun kirjailijaa Charles Baudelairea. 
Yllätyin usein lukiessani kirjaa. Uskoakseni siksi, että kovin vähän olen silti Patti Smithistä aiemmin tiennyt, vaikka olen häntä 80-luvulta lähtien jo ihaillut.

Patti Smith antaa itsestään kuvan boheemina, rähjäisenä taiteilijana, mutta nuoruudessaan hän oli hyvin säntillinen organisoija. Hän kävi päivätyössä kirjakaupan myyjänä, ja teki iltaisin ja öisin taidetta. Hän rakasti mm. esinekollaasien tekemistä. 

Nuori, keijukaismainen Patti 70-luvun alussa.
*
Kirja on runsaudensarvi ja sen mukana saa todellakin sukeltaa hippiaikakauden elämään. Patti asui pitkään kuulussa Chelsea-hotellissa yhdessä rakkaansa Robertin kanssa. Rakkaus ei koskaan kuollut, vaikka pari erosi myöhemmin Robertin homoseksuaalisuuden vuoksi.
Patti ei koskaan käyttänyt huumeita eikä alkoholia. Tupakka taisi olla hänen ainoa paheensa. Hän katsoi usein vierestä rakkaidensa huumeiden käyttöä, muttei itse koskaan tuntenut vetoa niihin.

Kirjassa vilisee paljon tuttuja nimiä. Tunnetteko tätä nuorta miestä Pattin seurassa:
Patti kuvailee ensitapaamistaan hänen kanssaan näin:

'Minut esiteltiin rumpalille, kun menimme backstagelle. Hän ilmoitti nimekseen Slim Shadow. Minä sanoin: 'Hauska tavata, Slim'. Kerroin, että kirjoitan Crawdaddy-nimiseen rock-lehteen ja haluaisin tehdä hänestä jutun. Ilmeisesti idea oli Slimin mielestä huvittava. Hän vain nyökkäsi, ja minä aloitin myyntipuheeni, puhelin hänelle hänen potentiaalistaan, siitä miten 'rock'n roll tarvitsee sinua'.
*
Mies oli, ja on, näytelmäkirjailija/näyttelijä Sam Shepard, joka on viimeiset 25 vuotta ollut naimisissa Jessica Langen kanssa. 

Patti kertoo kirjassa, että 'näin hänessä miehen, joka puhuu cowboyn suulla'.
Samin ja Pattin lämmin suhde on säilynyt näihin päiviin saakka, siitä tuore kuva alla:
'Hän katsoi minua - oma lännensankarini, joka käyttäytyi kuin intiaani',
kirjoitti Patti Sam Shepardista kun heidän tiensä erkanivat. Sam oli tuolloin naimisissa ja yhden lapsen isä.
*
Robert Mapplethorpe & Patti noin 1969-70
*
Patti kirjoittaa kirjan loppupuolella surumielisesti Robertista:
'Robertilla todettiin aids samaan aikaan, kun minä sain tietää kantavani toista lastani. Elettiin vuotta 1986, syyskuun loppua, ja puiden oksat olivat raskaina päärynöistä.'

Lähes kaikki kuvat tässä jutussa ovat Robert Mapplethorpen kuvaamia. He olivat Pattin kanssa hyvä taitelijapari. Olen hullaantunut tähän Robertin ottamaan kuvaan Pattista.. Jos vain löytäisin kuvan joskus jostain, kehystäisin sen seinälleni.
*

Tätä kirjaa suosittelen kaikille heille, joilla on ajoittain jokin suloinen kaipuu viattomuuden aikoihin. Aikaan, jolloin rakkaus oli intohimoista ja aitoa. Aikaan, jolloin ystävyydet solmittiin ikuisiksi ajoiksi. 
Patti Smith on kirjoittanut kauniin rakkauskertomuksen omasta elämästään.
Yksi kauneimpia rakkaustarinoita mitä olen lukenut.
*

14 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Ja tuo kuva Robertista ja Pattista...

(Cowboy sopiikin Jessicalle.)

Meinasin tämän vieläkin tilata, mutta tuo huima kirjakasa, mikä tuossa odottaa, sai minut tolkuihin.

Kiitos kiinnostavan kirjan esittelystä!

Jael kirjoitti...

Hienoja kuvia,ja heti tunnistin Sam Shepardin,josta olen aina pitänyt. Mielenkiintoista tietoa Pattin menneisyydestä,en tiennyt,että hän oli aika kunnollinen verrattuna moneen rock-tähteen.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, eikö ole ihana se kuva. Ovat sen itse ottaneet itsestään. Pidän kuvan aidosta tunnelmasta.

Luet joskus kun on aikaa..

Jael, no minäkin olen vähän ollut aina heikkona Sam Shepardiin. Aiai..Vieläkin olen.

Minäkin olen luullut, että Patti on elänyt rankat vaiheet eli huumeet ja alkoholin, mutta näin ei ollutkaan. Hänessä on jotain jännää puhtautta. Ja säntillisyyttä. Mikä on yllättävää.

Tiinanen kirjoitti...

Voi. Ihanaa että olet löytänyt jotain noin koskettavaa. :)

Sooloilija kirjoitti...

Tiinanen, oikein ilo oli löytää tämä teos. Se tosiaankin kosketti.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä elämänkerta-kirja on juuri tuollainen, että se yllättää vaikka luuleekin tietävänsä kohteesta jotain ;O) Tuo kuva on ihana, mä yritän tehdä siitä sulle jotain ;OP

Anonyymi kirjoitti...

Mikaela, totta. kaikki elämäkerrat eivät ole hyviä juuri siksi kun ne eivät yllätä.

Kivaa, mitähän keksit :D

t. Sooloilija

Liina kirjoitti...

eikös Patti ihan itse siinä kirjassa tunnusta poltelleensa pilveä ja trippailleensa Robertin kanssa - aloitti tosin selvästi myöhemmin kuin Robert, pariskunnan jo aikaa sitten erottua?

Anonyymi kirjoitti...

Liina, taisi siinä olla sellainenkin kohta. Tarkoitin jutussani lähinnä kovia huumeita, mitä koko heidän lähipiirinsä käytti. Ja aika moni niihin kuolikin kiihkeiden vuosien aikana.
60-70-luvulla kai lähes kaikki vähänkään taiteilijapiireissän eläneet pössyttelivät.
En ota siihen kantaa, eikä tuo kommenttinikaan ole kannanotto sen puolesta. En voinut jo nyt pitkähköön juttuun lisätä ihan kaikkia tietoja mitä kirjassa oli.
Mutta hyvä,että toit asian esille. Ja olet siis kirjan tarkkaan lukenut.

Minun piti kyllä välillä vähän harppoa niitä runsaita osoitetietoja. Patti kertoo aina todella tarkasti mitä tapahtui missäkin osoitteessa..

t. Sooloilija (joka ei töissä ole kirjautuneena)

Liina kirjoitti...

joo osaan sen ulkoa :D

eiku mua vaan yllätti kirjassa - ehkä enemmän kuin jatkuvan piripäisyyden puute - se, että Patti koki tarpeelliseksi jotenkin lähes alleviivata, että pössytteli itsekin.

vaikka ehkä se on joku itsesuojelujuttu, ettei halua antaa liian ruusuista kuvaa, kun siitä aina kärähtää kuitenkin :)

pakko vielä sanoa, että siitä olen samaa mieltä, että kirja on mainio.

Anonyymi kirjoitti...

Tilasin kirjan tänään Amazonista heti katsottuani loistavan, ihanan The Dream of Life -elokuvan.

Sooloilija kirjoitti...

Piilomaja, kerrohan sitten kun olet lukenut. En kertakaikkiaan saanut tähän juttuun mahtumaan kaikkea mistä olisin halunnut kirjoittaa. Kuten yllä kommentoinnista huomaa. Kun kirja on kertakaikkiaan niin runsas!

Patti on kirjoittajana tarkka ja säntillinen. Hän muistaa kaiken niin kirkkaasti.

Ja tuo elokuva on kyllä minunkin katsottava ihan pian!!

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin siinÄ elokuvassa tuon saman sÄntillisyyden ja pidin siitä. Samoin pidin hÄnen rauhallisesta puhetavastaan.

Sooloilija kirjoitti...

Piilomaja, puheääni on erityisen miellyttävä. Hän puhuu kai aika paljon ja vuolaasti.