lauantai 12. helmikuuta 2011

Valmistautumista parempaan elämään..

* Selma 1v.10kk *

Kuvitus tähän juttuun enteilee jo maanantaista Ystävänpäivää.
Alan pikkuhiljaa herätä auringon kanssa eloon. Vaikka pakkaset yhä vain paukkuvat, jaksaa aurinko valaista pitkästä talvesta nuutunutta mieltä.

Paljon on ajatuksia virrannut viime aikoina ja päätöksiä oman elämän suhteen tehty. Olen valinnut ns. omaehtoisen 'köyhyyden' eli lyhentänyt työaikaani niin, että teen jatkossa töitä 80 prosenttisesti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työviikkoni on nelipäiväinen, ensi viikosta alkaen. Saan vihdoinkin kaipaamaani omaa aikaa, vapautta ja tunnetta siitä, etten koko aikaa elä niin, että raahaudun joka aamu töihin ja taas iltapäivällä töistä kotiin. 
Kaikki eivät ratkaisuani ole ymmärtäneet, jotkut ovat jopa tuhahdelleet turhamaisuudelleni ja sitä, että otan vapaaehtoisesti vähemmän rahaa käteeni kuukausittain, vaikka täyteen palkkaankin olisi mahdollisuus.
On ollut vaikea selittää sellaisille ihmisille, että 'mutta kun saan vapaata, omaa aikaa'.
Toiset eivät luultavasti sellaista tarvitse, ainakaan niin paljon kuin minä.  Minussa on kai kaksi persoonaa, sillä viihdyn kyllä aika hyvin sosiaalisissakin ympyröissä, mutta eniten rakastan yksinoloa. Kotini on rakkain paikkani maailmassa. Yleensä olen melkein aina kotona, enkä kaipaa täältä poiskaan. Paitsi matkakuumeilun aikaan.


Matkakuume onkin erikoinen asia. Se iskee säännöllisin väliajoin, ja silloin pää alkaa raksuttaa ajatuksia:
'mihin haluaisin mennä', 'mitä haluaisin nähdä'..
Mutta piipahdus nettipankissa ja kurkistus kukkaron pohjalle saa optimistisimmankin mielen ja suupielet painumaan alaspäin. Silti ajatus kytee koko ajan johonkin suuntaan.
Jonain syntymäpäivänäni olen aikonut matkustaa New Yorkiin, olen kevään lapsia, ja toukokuinen kevät New Yorkissa on yksi unelmani. Mutta ei vielä tänä keväänä, ensi keväästä ei tiedä vielä kukaan..


Eilen ostin erään naistenlehden, sillä sen kannessa oli otsikko:
Suunnittele itsellesi parempi elämä
*
Kohti sitä tässä nyt yritetään, pienin askelin..

20 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Hyvä idea. Se yksi vapaapäivä on kullan arvoinen, vaikka se meneekin - tiedän kokemuksesta - paaaljon nopeammin ohi kuin mikään muu viikon päivä.

Jael kirjoitti...

Suloinen pikku-Selma...
Hyvän päätöksen teit.Vaikka se tuntuukin palkassa,niin oma aika on tärkeää ja auttaa jaksamaan työelämässä,kun aika työn ja vapaa-ajan välillä tasoittuu. Hyvää matkaa kohti parempaa elämää,Sooloilija!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Minä ymmärrän päätöstäsi todella hyvin. Oma alani (kulttuuriala) on sellainen, jolla on vaikea löytää töitä. Sain alani töitä vajaat kaksi vuotta sitten ja vein lapseni hoitoon pieninä, kuopus oli alle puolitoistavuotias eikä kävellyt kunnolla. Vaikka sain ihan ok palkkaa, kaduin ratkaisuani. Viime vuonna sain tiedon pienestä tutkimusapurahasta, josta jää kuukaudessa käteen vähemmän kuin monilla pienipalkka-aloilla. Silti valitsin apurahan ja jätin työni (joka oli määräaikainen). Nyt olen onnellisempi, koska saan tehdä lyhyempää päivää. Loppuvuonna saatan olla työttömänä, mutta silti nyt tuntuu, että nimenomaan oma aika tärkeä henkireikä jaksamisen kannalta.

Selma on ihana!

Sooloilija kirjoitti...

Allu, tiedän, että se vapaapäivä menee ohi nopeasti, mutta on se silti ihana.. :D

Jael, sitä toivon, että se auttaa jaksamaan taas työelämässäkin. Kiitos toivotuksista.

Lumiomena, ymmärrän sinunkin ratkaisuasi. Paras päätös ja ratkaisu on se, jolloin tuntee olevansa onnellinen. Hienoa. Nautitaan.

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, se on 'rikas', jolla on aikaa. Elämä on tehty elettäväksi!

Oletko ihan varma, että ehdit New Yorkiin ennen kuin tapaat minut Skotlannissa;-)

Tiedät,että minä en perusta rahalla, enkä snobbailulle, olen päästänyt boheemin itseni irti ja kukaan ei tiedä, en edes minä itse, mihin tämä tie minut johtaa, mutta se on varma, että elän sataa ja intohimolla. You too♥

Sooloilija kirjoitti...

Leena, voi, Skotlantiinkin olisi päästävä, ja jos sinä olet siellä jo valmiina, niin silloin sinnekin on helppo tulla.

Uskon, että mitä vanhemmaksi tulen, sen boheemimpi minä nousee esiin. Aika on minulle arvokasta. Sitä arvostan. Omaa aikaa, aikaa lapsille, aikaa lemmikeille ja aikaa ystäville.

Virpi P. kirjoitti...

Onnittelen rohkeasta ratkaisusta. Juuri se aika, jonka lapset ovat koulussa, on omaa aikaasi. Sillä ei tarvitse teh

dä mitään erikoista, voi vaikka tuijottaa ikkunasta ulos, mutta sen on sinun omaasi ja arvokasta sellaisenaan.

Vähitellen voi alkaa tulla jotakin ajatuksia, muitakin kuin arkipäivään liittyviä.

Hyvää ystävänpäivää jo etukäteen!

tuike kirjoitti...

Minäkin tein viime vuonna vain 82- prosenttista työviikkoa. Kumma kyllä,se ei tunnu edes hirveästi kukkarossa, progressio nimittäin haukkaa suuremmasta palkasta suuremman osan.

Minäkin haluaisin enemmän rauhallista aikaa ja siksi kysynkin, mikä tuo lehti oli, jossa neuvotaan, kuinka suunnitellaan parempi elämä. Mitä enemmän tulee ikää, sen paremmin minäkin viihdyn kotona, ymmärrän sinua siinä suhteessa oikein hyvin.

Sinä onnellinen, että pystyit järjestämään työsi noin!

Oikein mukavaa viikonloppua ja ystävänpäivää!

Maria kirjoitti...

Onnea hienosta päätöksestäsi.Ja kiitos hyvistä leffavinkeistä:D mulla juuri odottamassa Vain koiraihmisille ja Illat meren rannalla- kaksi "äitin leffa" ilta leffaa alennus korista(mies päivystää eli saan koko sohvankin itselleni tänä iltana.
Hyvää ♥Päivää sinulle.
Maria

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, kiitos sanoistasi. Juuri se aika kun lapset lähtevät kouluun ja jään yksin, koti hiljenee, on autuaallinen.
Kiitos jo etukäteen ystävänpäivätoivotuksista.

Tuike, se lehti on uusin Evita.
Minäkin tein laskelmia kovasti ennen tätä ratkaisuani ja huomasin saman, kuitenkaan se tilipussi ei liikaa tyhjene. Selviän vielä maksuista.. Mutta se pääsenkö lomareissulle, se vaatii vielä laskelmia..

Maria, kiitos onnitteluista. Päätös kovasti kutkuttaa mieltäni. Olen tyytyväinen.

Nuo leffat, joista mainitsit, ovat ihania lauantai-illan elokuvia. Molemmissa hurmaava Diane Lane pääosassa.
Kiitos ystävänpäivätoivotuksista.

Laittelen vielä oikeana päivänä tänne paremmin toivotuksia kaikille ihanille lukijoille.

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Minä olen jo pari vuotta tehnyt 80%sta työviikkoa ja se on sopinut minulle erittäin hyvin. Lisäksi tosiaan veroprosentti laski sen verran, että tulot putosivat yllättävän vähän. Kuulostaa siis loistavalta tuo sinun päätöksesi :)

Elämänmuutosta olen minäkin kaavaillut jo pitkään. Nyt arvelen, että sellainen saattaa tulla eteen väkisin. Katsotaan nyt miten käy.

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, tosiaan, minäkin sain veroprosenttia pikkuisen alemmaksi. Päätöstä pidän loistavana myös. Voisin tehdä aina tällä tavalla, tai oikeastaan vielä vähän vähemmän. Joku päivä niinkin, sillä en ole vakituisessa työssä, vaan määräaikaisessa.

Mielenkiinnolla odotan minkälaista elämänmuutosta on sinulle tulossa.. Onneksi elämä on koko ajan muuttuvaista.

Anonyymi kirjoitti...

Sooloilija, vanha hyvä blogi-ystäväni, tää on siis NIIN hyvää juttua. Mä kuule hymyilen ja liputan täällä päätöksellesi, ja nostan pipaa, hianoo!!!! :D

Mun tarttee kans tulla pian linjoille, on niin paljon leffa-asiaakin.

Hyvää Ystävänpäivää ja muutoinkin, hyvää helmikuuta!

t. Ppi (minen muist salasaani)

Sooloilija kirjoitti...

Ppi, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Kiitokset kannustuskommentista!

Tulehan linjoille kertomaan kaikenlaista. Mistähän sen salasanan sais jos se on ihan kokonaan unhoittunut?

Hyvää Ystävänpäivää sinnekin!

Birgitta kirjoitti...

Onnea 80% työviikolle. Minusta tuollainen työaika olisi kaikille sopiva työmäärä. Muualla euroopassa lyhyestä työviikosta on maksettu se 100% palkkakin kun ovat huomanneet että työteho on parantunut.

Sitä järkeä tännekin =) Odotellaan, odotellaan...

Toisten eriävistä mielipiteistä ei kannata ottaa hernettä nenään. Sä elät sun elämää ja ne elää omaansa. Kun saat näin enemmän sitä laatua elämääsi mitä haluat, niin valintasi on aivan mahtava =)

Sitäpaitsi sun veroprosentti tippuu sen verran, että palkka ei pienene ihan hirveesti loppujenlopuksi =)

Nauti täysillä =)

Sooloilija kirjoitti...

Birgitta, kiitos sanoistasi.
Juu veroprosentti tippui hieman.

Yritän olla välittämättä mistään negatiivisista toisten mielipiteistä, koska kuten sanoit, minä elän omaa elämääni, ja he omaansa.

:D

Susanna kirjoitti...

Onnea! Rohkea veto. Uskon, että vapaapäivä lisää viikkoon on merkittävä, ehkei sitten viinkonloppu mene sitä VIETTÄESSÄ eli on paineettomampi. Minä olen parhaillaan opintovapaalla ja mietin töihin paluuta, josko toteuttaisin saman.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno päätös! On se omituista ettei saisi töitä vähentää tai omasta työstään edes valittaa; aina tulee negatiivista kommenttia jos sanoo ettei pidä työstään ja haluaisi vaihtaa alaa, työttömät kärkkäästi arvostelevat näitä ihmisiä. Ihan kuin työ itsessään olisi jo sellainen arvo joka tekee elämästä heti täydellistä, vaikka pitkiä päiviä työssä tekevänä huonolla palkalla tiedän että näin ei ole. Onnea valitsemallesi tielle, teit varmasti oikean valinnan!

Päiväkävelyllä kirjoitti...

Kuulostaa todella hyvältä. Pitäisiköhän minunkin siirtyä 80 %:iin, ehkä elämä tuntuisi nautittavammalta silloin.

Selma on suloinen ja kaunis kissa.

Sooloilija kirjoitti...

Susanna, kiitos, en tiedä rohkeudesta, ehkä sitäkin, mutta jotain oli tehtävä, meinasin uupua ihan täysin.
Toivottavasti sama systeemi olisi sinullekin mahdollinen, varsinkin kun palaa töihin olisi ehkä kiva aloittaa vähän pehmeämmin.


Mikaela, puhut asiaa.. Minustakin on hieman tuntunut siltä, että päätöksestäni on puhuttu selän takana. Joskus tulee tunne kuin kaikkien pitäisi puurtaa samalla tavalla. Ei saisi höllätä, silloin iskee kateus, että 'miksi tuo saa vapautta, mutta mää en'. Ja se kyllä näkyy sitten heidän käytöksessään. Ihminen kun ei pysty ruumiinkieltään peittelemään, valitettavasti.

Mutta yritän nyt elää tätä ihka omaa elämääni, johon ei ole kenelläkään nokan kopauttamistakaan!

Kyllä me Mikaela joskus vapaudutaan kokonaan, vaihdetaan alaa ja tehdään kaikkea mistä haaveillaan!


Päivi, kiitos Selma-kehuista, kerron hänelle ;D

Työtä voi tehdä vaikka millä prosentilla jos esimiehet siihen vain suostuvat. Kaikissa työpaikoissa ei siihen ole mahdollisuutta.
Suosittelen, vaikka olen vasta aloittelemassa tätä juttua. Tällä viikolla siis. Pääsin jo tänään tuntia aiemmin töistä, sillä tunnit jakautuvat sillä tavalla, että muinakin päivinä pääsen aikaisemmin. Ja se tuntuu kivalta!