lauantai 26. maaliskuuta 2011

Black Swan

Darren Aronofsky ohjaa Natalie Portmania

Ohjaaja Darren Aronofsky maalaa ohjaustöillään meille elokuvien katsojien silmille aika erikoisia elokuvia. Hänen elokuvissaan pääosahenkilö on usein jollain tavalla rikki - huumeiden orja (Unelmien sielunmessu), julkisuuden ja erikoislaatuisen uran orja (The Wrestler), mielenterveyden kanssa painiva taiteellinen yksilö, kuten Natalie Portmanin Nina Black Swanissa.

Black Swan on hieno ja huikea. Siinä on yllättävän paljon itse balettitanssin kuvausta ja musiikkia. Siksi ihmettelenkin hieman elokuvayleisön monimuotoisuutta, sillä klassinen musiikki ja baletti ei yleensä kiinnosta kuin pientä osaa ihmisistä. Nyt yleisössä on miehiä ja teinejä yllättävän paljon.
Natalie Portman tanssii uskottavasti. Hänen taustaltaan löytyy myös lapsuuden balettitanssiharjoittelua. Kehonkieli kertoo siitä, että ensi kertaa ei olla balettitossuilla.

Minun on vaikea ymmärtää baletin lumoa. En ole oikeastaan koskaan käynyt katsomassa balettia. Olen nähnyt vain lasten tanssimista. En aikuisten, puhumattakaan suurten maailmantähtien tanssia. En ole yhtään sisällä baletin maailmassa. 
Elokuva kuvaa kuinka varpaat ovat verillä ja huipulla myös sielu näyttää olevan verillä: on taisteltava paikasta huippujen joukossa. 
*

 Black Swan kertoo kuitenkin paljon muusta. Tarinan Nina on äitinsä kanssa asuva, kypsymätön aikuinen nainen, jonka seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetti ovat vielä hakusessa samalla kun mieli tuntuu hajoavan. Valtavan dominoiva äiti vaikuttaa siihen, ettei Nina pääse kasvamaan kunnolla aikuiseksi. Äiti on uhrannut koko elämänsä, myös oman balettiuransa, tyttärensä vuoksi.
Elokuvassa peilit ovat runsaasti kuvissa, etenkin kun Ninan mieli alkaa pirstaloitua. 

Black Swaniin suhtaudun silti pienellä kriittisyydellä. Se ei ihan omalla kohdallani tule iholle asti. En kosketu. Natalie Portman sensijaan koskettaa. Hän on ihan varmasti paneutunut rooliinsa antaumuksella. Uskon, että mielen sairastumisesta on ohjaajan kanssa paljonkin keskusteltu.

Black Swan on jollain lailla surullinen elokuva. Se onnistuu muutaman kerran säikäyttämään shokeeraavilla otoksillaan. Se onnistuu myös häikäisemään julmalla kauneudellaan. Mutta silti..
Aivan kuin yleisöä vähän kosiskeltaisiin. Olisin toivonut, että Black Swan olisi ollut vähän pienempi elokuva, ei niin mahtipontinen.

Tässä pieni tanssikohtaus. Natalie Portman on upea ja ihana!

*

17 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Aika samalla tavalla ajattelen tästä. Mahtipontisuus oli aika leimaavaa ja kaikkinensa ahdistusta oli osattu kylvää alusta loppuun. Roolisuoritukset taas kerran aivan loistavia; asiaan oli paneuduttu perusteellisesti ja kuvaus oli pyörryttävän hienoa.

Sooloilija kirjoitti...

Aila, olen pienempien elokuvien ystävä, katson harvoin mahtipontisia elokuvia, sillä minusta ne ovat juuri niin leimallisesti mahtipontisia. Tarina jää niissä joskus sivummalle. Tässäkin vähän. Sivuhenkilöistä ei kerrottu oikein mitään..
Kuvaus oli kyllä todella hienoa.

Mikaela kirjoitti...

Minä rakastuin tähän elokuvaan täysillä; Aronofsky harvoin tekee mitään pienimuotoista, paitsi The Wrestlerissä ja itse pidän juuri siitä musiikin vyöryttämästä mahtipontisesta fiiliksestä joka imaisee täysin mukaansa. Tämä elokuva oli julma ja välillä hyytävä, melkeinpä kauhuelokuva joka yhdistettynä näin hienoon tarinaan oli melkein parasta mitä viime aikoina on nähty ;O)

bubble kirjoitti...

Tykkään Black Swanista niin paljon<3 Tosin mun kohdalla tanssilla, Portmanilla ja Aronofskylla ei voi mennä kovin pahasti metsään ;)

Leena Lumi kirjoitti...

"En kosketu."

Luin sen pitkän ja ansiokkaan artikkelin tästä elokuvasta Suomen Kuvalahdestä ja sitten vielä Hesarista. Katsoin trailerit ja minulle tuli myös olo: "En kosketu." Mutta myös: Kosketun liikaa. Elokuva pelottaa minua. Se mistä voin lukea, ei ole aina sama kuin mitä voin katsoa. Luin Bolšhoin perhosesta nauttien, en peläten, vaikka siinäkin baletin rankkuus tuotiin esille, mutta minä en 'halua nähdä, millä kivulla...ja miten varpaat ja sitten koko vartalo...'

Juuri nimenomaan, jos tämä olisi tehty pienemmästi, tämä olisi ollut enemmän kaikkia koskettava. Mutta: Olen saanut tästä filmistä hurmioitunutta puhetta nuorilta naisilta, tyttäreltäni ja hänen ystäviltään. Heille tämä on Vuoden Elokuva! Osalla, kuten omalla tyttärelläni, balettitaustaa.

Juuri nuo elementit, mitä Mikaelakin mainitsee: hyytävyys, kauhuelokuvan elementit ja julmuus, estävät minua tavoittamasta upeaa tarinaa. Mikä on toisen auvo, voi olla toisen painajainen.

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, minä pidin The Wrestlerin pienimuotoisuudesta. Ehkä tähän Black Swaniin sopii parhaiten suurieleisyys. Hyytäviä hetkiä ja kauhuelokuvan tunnelmia, kuten totesit.

Bubble, Portman oli huippu valinta tähän rooliin. Hän oli niin vakuuttava. En osaa edes kuvitella ketään muuta rooliin.

Leena, minä en kokenut tätä pelottavana, tässä on niin paljon sellaista epätodellisen oloista - mikä on totta ja mikä ei ollutkaan, että sen ihmettelemiseen meni aikani.
Loppua kohden elokuva tuli vain huikeammaksi. Lopusta pidin.
Joku kirjoittikin, että jos olisi nähnyt lopun ensin, olisi elokuvaan suhtautunut kenties eri tavalla. Näinkin.

Yaelian kirjoitti...

Minulla on elokuva koneellani,mutten vielä ole sitä nähnyt.Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi siitä,ja mietin ,mitä itse tulen siitä ajattelemaan. Baletti on minulle tärkeää,sillä tanssin balettia lapsena,ja äitini oli oopperan balettikuorossa.Rakastan myös balettiesityksiä,joten tämä elokuva ihan siinäkin mielessä kiinnostaa paljon.

Elisa kirjoitti...

Kiitos tästä arvostelusta. Hienosti kirjoitettu!

Sooloilija kirjoitti...

Jael, on tässä kyllä hienosti tanssikohtaukset toteutettu, täydellisyyttä hipoen.
Kerrohan sitten kun olet katsonut. Uskon, että pidät. Suurella valkokankaalla tämä oli kyllä aika tehokas.

Mutta kuten aiemmin sanoin, pidän itse pienimuotoisemmista ja lämpöä huokuvista elokuvista enemmän.

Elisa, oleppa hyvä. Nyt en muista, mutta oliko niin, että et ole vielä tätä nähnyt? Aiotko mennä katsomaan?

Anonyymi kirjoitti...

Rakastuin tähän elokuvaan. Ehkä tämä nyt vain on se mun ikäluokan "Vuoden Elokuva", niinkuin joku taisi mainitakin.

Mielestäni Black Swan oli toteutettu hyvin, siinä näki hyvin, miten balleriinan mieli pirstoutuu, kun tavoittelee täydellisyyttä kokoajan ja ei uskalla antautua pelkälle tanssille.

Välillä se raja tuntui häilyvältä, mikä tapahtui oikeasti ja mikä vain Ninan pään sisällä. Mutta, loistava toteutus!

Tämä oli synkkä, julma, hyytävä, kaunis, koskettava elokuva. Joskus vain pitäisi osata antaa periksi ja antautua...

Ja Portman oli ehdottomasti ansainnut Oscarin tästä! Hän todella on paneutunut ja antautunut roolilleen, häneltä huippusuoritus.

Anonyymi kirjoitti...

Rakastuin tähän elokuvaan. Ehkä tämä nyt vain on se mun ikäluokan "Vuoden Elokuva", niinkuin joku taisi mainitakin.

Mielestäni Black Swan oli toteutettu hyvin, siinä näki hyvin, miten balleriinan mieli pirstoutuu, kun tavoittelee täydellisyyttä kokoajan ja ei uskalla antautua pelkälle tanssille.

Välillä se raja tuntui häilyvältä, mikä tapahtui oikeasti ja mikä vain Ninan pään sisällä. Mutta, loistava toteutus!

Tämä oli synkkä, julma, hyytävä, kaunis, koskettava elokuva. Joskus vain pitäisi osata antaa periksi ja antautua...

Ja Portman oli ehdottomasti ansainnut Oscarin tästä! Hän todella on paneutunut ja antautunut roolilleen, häneltä huippusuoritus.

Sooloilija kirjoitti...

Anonyymi, kommenttisi tuli näköjään kahteen kertaan, mutta ei se haittaa..
Tämä oli tosiaankin Natalie Portmanilta elokuvahistoriaan jäävä roolisuoritus!
En kuitenkaan voi sanoa, että olisin rakastunut elokuvaan. Täydellisesti se on toteutettu kyllä.
Ehkä Aronofsky noin yleisesti ei kuulu lempiohjaajiini.

Merja kirjoitti...

Minua tässä elokuvassa riivasi se että se oli niin hinkattu. Jotenkin balettimaailma oli kuvattu niin kuin sen voisi olettavaa olevankin.. jotain yllätyksellisyyttä minusta puuttui. Ehkä se olisi tullut siitä pienimuotoisuudesta. Ja sekin että miesopettaja käyttää oppilaita hyväkseen.. tuo klisee niin moneen kertaan jo nähty. Minä petyin tästä elokuvasta, mutta en kyllä itsekään ole mikään balettifani.

Sooloilija kirjoitti...

Merja, meinasinkin tulla blogiisi kyselemään, että mitä pidit elokuvasta.. Mutta vastasitkin tänne silloin kun juuri ajattelin asiaa.. :D

Miesopettaja, Vincent Cassel oli kyllä karismaattinen, ranskalainen kun on, mutta rooli hyväksikäyttäjänä oli ehkä vähän yksioikoisesti kirjoitettu.. Tai näin minä näen..

Visuaalisesti kyllä oli komeaa, ja etenkin äänimaailma oli upeasti tehty. Itse aina odotan elokuvissa olevan jotain inhimillisyyttä ja lämpöä. Harmitti, että Ninan ja hänen balettiystävättärenkin suhde oli vain haaveilua ja että tämä toinen nainen oli niin ilkeä pohjimmiltaan. Tuntui, ettei Ninalla ollut yhtä ainutta ystävää koko maailmassa.

Läheisriippuvainen äitisuhde oli myös hieman häiritsevän korostetusti kuvattu. Harvalla kai se nyt ihan noin rajua on äitiensä kanssa..

Tämmöisiä tuli mieleeni.

piilomaja kirjoitti...

En ole käynyt katsomassa, voi olla etten menekään, ehkä joskus katson dvd:ltä,saa nähdä.
Ensin olin kovin kiinnostunut mutta mitä enemmän luen muiden kirjoituksia sitä vähemmän kiinnostaa.
Pelkään että pettyisin samoihin asioihin joihin moni muu on sanonut pettyneensä.

Katsoin tämän filminpätkän ja kiinnitin huomiota siihen ettei jalkatyöskentelyä kuvata (tässä pätkässä) ollenkaan. Se on ymmärrettävää: yläkropalla voi "tanssia" helpommin myös sellainen joka ei sitä työkseen tee.

Sooloilija kirjoitti...

piilomaja, minäkin olin tosi kiinnostunut ensin, Natalien vuoksi, mutta sitten tapahtui jotain..
Minua ärsytti istua siellä teatterissa kun tuntui, että KAIKKI olivat elokuvaa katsomassa. Hyvin on elokuvaa mainostettu, vähän liiankin hyvin. Sitä ne Oscarit teettää.

Nalle kirjoitti...

Näin juuri elokuvan DVD:ltä. Olen nuorena tanssinut balettia n.6 vuotta ja siksikin elokuva kiinnosti. Mulla se herätti mieleen vahvasti nuoruuden ulkonäköpaineet ja vertailun toisiin. Ehkä siksi nuoret tytöt samaistuvat elokuvaan. Surullinen olo oli mullakin ensimmäinen ajatus elokuvan jälkeen.
Hieno elokuva kuitenkin.