perjantai 19. elokuuta 2011

Elämää ja kokemuksia Barcelonassa

Gaudin lumoissa - Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona,
kohtaus kuvattu Gûellin puistossa, taustalla näkyy Sagrada Familia-kirkko.
*
Noniin. Kotona jälleen, Barcelonan kuuma hellekeli on vaihtunut Oulun 15 asteen tihkusateeseen.
Joskus haluaisin kirjoittaa Sooloilijan seikkailuista kolmannessa persoonassa, se olisi jotenkin hauskempaa, mutta kerron nyt omin sanoin mitä minulle on tapahtunut viime aikoina. Sooloilija ja minä olemme kuitenkin sama persoona. Tapahtunut on paljon.Minulle ehkä kuitenkin enemmän kuin Sooloilijalle, joka on täällä blogissa vaan notkunut, kirjoittamatta kovinkaan paljon juttuja. Minä sensijaan olen elänyt elämää..
*
Scarlett Johansson Barcelonan kaduilla, Vicky Cristina Barcelonassa
*
Noin minäkin kävelin, La Ramblalla, istahdin kahvilaan katselemaan ihmisiä.Huomasin juoneeni tunnin verran café con lecheä, mieli oli levollinen, ja elämä pyöri ympärillä. (Kameraa en kaulalla roikottanut kuitenkaan).
Barcelona osoittautui lämpimäksi, kauniiksi ja laajaksi kaupungiksi. Paikalliset ovat suurkaupunkilaiseen tapaan hieman tuikeita, eivät niin ystävällisiä aina kuin esim.Tanskassa, mutta minua se ei haitannut. En pidä yltiöystävällisestä palvelusta. Minulle riittää, että ollaan kohteliaita.

Tapasin ystävieni välityksellä paljon paikallisia. Ja voi sitä halausten ja poskisuudelmien määrää! Tavatessa ja hyvästellessä. Mikä ihana tapa. Minusta tulisi nopeasti espanjalainen, halailu on mukavaa, mutta ihan heti se ei tunnu luontevalta.Ihmiset toistavat myös toistensa nimeä, se tuntuu aina henkilökohtaiselta tavalta huomioida toinen ihminen.
*
Kävin myös paikallisessa jalkapallo-ottelussa, en suuressa, mutta tärkeässä ottelussa kuitenkin. Enemmän kuin peliä, seurasin ystävieni reagointia peliin. Olé-huutoja, taputuksia ja mukana elämistä.


Arkkitehti Antonio Gaudi näyttelee merkittävää osaa Barcelonan katukuvassa. Huikea suuruudenhullu mies, joka kuoli tapaturmaisesti jäämällä raitiovaunun alle. Hänen suunnittelemansa kirkko Sagrada Familia jäi kesken. Työt tulevat kestämään vielä ainakin vuoteen 2020, ja onko se sittenkään valmis. Kun tulin kirkon luo, puolenyön aikaan, hienon iltavalaistuksen säteilyyn, paikka kuhisi turisteja. Oli lämmin ilta, kaskaat sirittivät pensaikoissa ja kaikkien katseet olivat luotuina kohti kirkon korkeuksia.. Totesin itsekseni, että minun piti elää tämän ikäiseksi, että sain nähdä jotain niin mahtipontisen hienoa ja silti herkkää. Rakennuksena kirkko lähes vyöryy päälle ja tajuntaan. Se seisoo jyhkeänä ja hieman yksinäisenä, ja aivan kuin kertoo tarinaa. Sen yhdellä seinustalla on kuvattu valkoisia kyyhkysiä puun oksilla.

Barcelonassa olin kaukana kotoa. Tekstiviestit vain lentelivät taivaalla Espanjan ja Suomen välillä.Rakkaus on vallannut sydämeni, se on kuin lämmin vesi, joka lainehtii, Jukka Poikaa lainatakseni.
Siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä kotiin, ja nälkäisenä menin Barcelonan lentokentän Mäkkärille ja pudotin tarjottimelta kaaressa puolen litran limsamukin suoraan lattialle ja lähes ihmisten päälle, olin jo valmis lähtemään kotiin. Sainkin tekstiviestin, että 'Tuu jo kotiin sieltä'. 
Ja niin minä sitten pian astuinkin koneeseen, ja lensin Suomeen.
Palaan vielä takaisin Barcelonaan, uskon, että monta kertaa. Mutta seuraavalla kerralla en yksin.

Toivottavasti hymyni valaisee teidän kaikkien rakkaiden lukijoideni elämää.

Omien matkakuvien postaustakin on tulossa..



15 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Voi miten tykkäsin tästä miten kerroit!Kiitos.

Sooloilija kirjoitti...

Maria, kiva kun pidit. Ihan tunteella vain annoin tulla. :)

Virpi P. kirjoitti...

Tunnetta täynnä se olikin, ja ihanaa tunnetta:D

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, juu.. Ihanaapa hyvinkin.
Mutta kaupunkin oli kyllä todella kaunis!

Allu kirjoitti...

Koskahan me onnistutaan pääsemään tuonne, varmaan ihana paikka.
Täällä muuten sanotaan myös toisen nimi eli ei sanota vain "hei" vaan "hei Sooloilija", se on kohteliasta.

lepis kirjoitti...

Ihanaa elämää, Sooloilija, ihanaa!

Sooloilija kirjoitti...

Allu, muista Barcelona kun mietit seuraavaa kaupunkimatkaa, ihan kyllä suosittelen!
Tuo on varmaan hyvin eurooppalainen tapa tuo nimen sanominen.. Olen huomannut, että ruotsalaiset sanovat toisten nimiä enemmän..

Lepis, on. Mutta tietenkään kaikki ei ole aina niin ruusuista. Mutta kun kuvioissa on rakkaus, on elämällä aina toivoa..

Mike kirjoitti...

Barcelonan bulevardeja tasapainottavat matkakohteena upeasti Venetsian kanaalit, varsinkin jos käy molemmissa saman kesän aikana.

Kannattaa kokeilla.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus ja ihanaa kun oot palannut kesätauolta :)

Jael kirjoitti...

Ihanasti kuvailit Barcelonaa ja vierailuasi siellä.Kaupunki on ihana:minulla on monta hyvää muistoa sieltä.
Ja ihanaa että rakkautta on elämässäsi!
Mukavaa viikonloppua ystäväiseni.

Birgitta kirjoitti...

Ihana postaus ja hauskasti olit löytänyt sopivat kuvat tekstiin =)

Poskisuudelmat olisi varmasti vähän hitaampi omaksua kuin halaukset, joita osaan jo sujuvasti jakaa. Entinen työkaverini aloitti todella usein lauseet nimellä ja se kyllä kuullosti kauniin kohteliaalta. Aloitan tekstarit aina tervehtien + saajan nimellä, mutta voisihan tätä laajentaa puheeseenkin.

Tervetuloa taas kotimaahan =)

Sooloilija kirjoitti...

Mike, hyvä yhdistelmä. Venetsiassakin olen joskus käynyt. Ovat hyvin erilaisia kaupunkeja, hienoja molemmat.

Anonyymi, kiva on ollut palata.. :)

Jael, kiva kuulla, että sulla hyviä muistoja Barcelonasta.
Rakkautta pitää vaalia ja suojella, siksi kerroin vain vähän.. :)

Birgitta, nuo kuvat ovat niin ihania, aina on tuo elokuva mielessäni kun Barcelonaa ajattelen..

pitäisikin ottaa ihmisten nimien sanominen enemmän käyttöön.

arleena kirjoitti...

Elämyksellinen matkasi oli ilahduttavaai luettavaa.
Sinulla on jotain suurta sydämmen seudulla.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kuvista ja tunnelmista. Mää niin arvasin tämän rakkaus-jutun! Hienoo hienoo!!!!

terkuin Ppi

Sooloilija kirjoitti...

Arleena, suurta sydämessä, juu :)
Kiva kun tykkäsit jutustani.

Ppi, ai sä arvasit ;) On hienoo.
Ja niin oli hieno Barcelonakin!