maanantai 26. syyskuuta 2011

Susanne Bierin Kosto

Mikael Persbrandt Susanne Bierin Kostossa
*
Odotin kovasti Oscarpalkitun Koston näkemistä, mutta elin tänne syyskuulle asti ennenkuin oikea hetki koitti. Elokuva ei ollut pitkiin aikoihin mielessäni, mutta kun se nousi mieliini, oli minun nähtävä se heti.

Rauhallisena etenevä elokuva kertoo nimensä mukaisesti kiihkeästä aiheesta. Kostonhalu on yksi ihmiselämämme synneistä. Kostonkierteeseen voi joutua huomaamattaan, yllättävissäkin elämäntilanteissa. Siitä kertoo tanskalaisohjaaja Susanne Bierin elokuva.

Koulukiusaaminen, hylätyksi tulemisen tunne rakkaudessa, voimattomuuden tunne kasvattajana ja afrikkalaisen pakolaisleirin ongelmien kohtaaminen ovat vahvoja teemoja Kosto-elokuvassa, joka englanniksi on saanut nimekseen hieman kuvaavammin In a Better World. 
Erityisesti elokuvassa kuvattu Afrikka-osuus saa miettimään ihmisen moraalia. Onko lääkärin todella autettava ihan kaikkia hädässä olevia - niitäkin, jotka ovat pahoista pahimpia, hirviöitä ihmisinä. Saako kostonhalu nousta pintaan inhimillisenä tunteena ihmisellä, joka on koulutettu auttamaan jokaista avuntarvitsijaa..


Kosto-elokuvan vahva ja hurmaavakin puoli esittelee lasten ja nuorten maailman. Sellaisena kuin se kaikkialla on. Koulukiusaus on arkipäivää, etenkin hyvinvointiyhteiskunnassamme. Se tekee mielen surulliseksi ja mietteliääksi. Miten voi missään olosuhteissa suvaita kiusaamista? Eikö saa tuntea vihaa ja kostonhalua kiusaajaa kohtaan? Onko aina käännettävä se kuuluisa toinenkin poski?  Onko meidän aikuisten aina muistettava, että kiusaajakin on uhri? Onko asia niin myös aikuisten maailmassa?

Elokuvan nuoret näyttelijäpojat saavat ison siivun tarinassa, ja hyvä niin. Luontevat roolisuoritukset saavat elokuvan tuntumaan hyvin aidolta. 
Elokuva keskittyy etenkin poikien ja isien suhteisiin.
Kosto tuo esille myös sen, että vanhemmat ovat usein neuvottomia lastensa kanssa. Joskus joku ulkopuolinen voi nähdä tilanteen paremmin, ja olla apuna. Katoava perinne, jossa koko kylä kasvattaa kaikkien lapsia, voisi vielä elpyä. Mutta onko se enää mahdollista tänä aikana, mietin.

Ruotsalainen Mikael Persbrandt (s.25.9.63) on täydellinen valinta lääkäriksi, joka kamppailee Tanskassa särkyvän avioliittonsa ja isyytensä kanssa. Omat kamppailunsa hän käy myös Afrikassa pakolaisleirin vastaavana lääkärinä.Hänen roolinsa pehmeä-äänisenä, viisaana ja inhimillisenä miehenä on todella koskettava.

Susanne Bier, joka taitaa vahvan draaman, on taas tehnyt elokuvan, joka ottaa kantaa ja esittää kysymyksiä. Jäämme elokuvan loputtua miettimään niihin kysymyksiin vastauksia.

Traileri tässä:
*

10 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Näin elokuvan kuukausi sitten,ja etenkin poikien roolit jäivät mieleen.Hyvä elokuva!

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, tämä elokuva vain alleviivaa sitä, että Susanne Bier tekee filmejä, joista ainakin minä pidän. Ei ole kovin kauaa aikaa, kun ostin Koston ja olen tämän nyt nähnyt kolmasti.

Mielettömän hyvät lapsinäyttelijät.

Minä en ajattele, että kiusaaja on uhri. Anne Holtin yhdessä dekkarissa naispoliisi kuiskaa lastaan koulussa kauan rääkänneelle kiusaajalle: "Jos kerrankin vielä kosket lapseeni, minä tapan sinut." Tämä oli muistin varasta, mutta olen tätä usein muistellut erään ystväni (opon;-) kanssa. Hänen kanssaan katsoin myös tämän filmin. Olimme molemmat aikanaan koulukiusattuja. Meistä se teki vahvoja, mutta jotkut eivät kertakaikkiaan kestä. Joskus tuntuu, että koulukiusaamista ei edes haluta lopettaa.

Tämä filmi tuli iholle, kuten Bierin muutkin työt ovat tulleet.

Bierin Häiden jälkeen on kohta nähty yhtä monta kertaa kuin Allenin Match Point, sillä jostain syystä myös Lumimies tykästyi siihen kovasti.

Nyt etsin Bierin Rakastan sinua ikuisesti, jonka olen nähnyt, mutta jota en enää muista.

Kiitos, että toit tämän upean filmin blogiisi!

(Wau, mikä kuva Marilynista rannalla.)

Karoliina / Kirjava kammari kirjoitti...

Tallensin tämän juuri eilen elokuvakanavalta, ja leffa on tarkoitus katsoa pian. Oli kiva lukea arviosi juuri nyt!

Sooloilija kirjoitti...

Jael, samaa mieltä noista poikien rooleista. Hyvin eläytyivät.

Leena, minäkin tulen katsomaan tämän Koston vielä monta kertaa. Siinä on niin paljon aiheita aiheiden sisällä, että jotain saatoin huomaamattani sivuuttaakin. Se voi palata vahvempana vaikka toisella katselukerralla esiin.

Bier käyttää paljon kasvojen lähikuvausta, pidän siitä, ja se juuri tulee iholle.

Kyllä se Rakastan sinua ikuisesti jostain löytyy. Nettikaupasta ainakin.

Karoliina, uskalsitko lukea jo nyt vaikket ole vielä nähnyt? No, toivottavasti en paljastanut juonesta liikaa. Sitä kun en yleensäkään koskaan halua tehdä.
Mukavaa ja koskettavaa elokuvahetkeä Koston parissa.

Birgitta kirjoitti...

Tekstisi on todella houkutteleva ja arvasin kyllä ettei elokuva voisi olla muuta kuin iholle-tuleva, kuten Leena osuvasti kommentoi. Ja kun katsoin trailerin, niin tiesin, että voin katsoa tämän vain jonkun kanssa, jonkun joka pitää mut kasassa, kun en enää kestä. Mä voin katsoa kaikki kauheudet aikuisille ja niiden hölmöilyt, mutta lasten kanssa mun asia ei ole samoin. Menen aina liian syvälle ja sieltä on vaikea päästä pois.

Näin aikoinaan sen Rakastan sinua ikuisesti, se oli hyvä, myönnän. Upea elokuvantekijä tämä Bier. Mä olen siitä iloinen, että näitä elokuvia tehdään ja saadaan ehkä heräämistä todellisuuteen. Mutta jotkin jätän vain muiden katsottavaksi.

Todella houkutteleva teksti sulla kuitenkin on =)

Sooloilija kirjoitti...

Birgitta, Bier on ottanut tässäkin elokuvassa kantaa moneen ajankohtaiseen asiaan.

Tässäkin oli hyvin helppoa uppoutua syvälle lasten ja aikuisten maailmaan. Lapsinäyttelijät osaavat hommansa. Onneksi vire on omalla tavallaan optimistinen, vaikka rankkoja aiheita käsitelläänkin.

Karoliina / Kirjava kammari kirjoitti...

Uskalsin lukea kursorisesti. :)

Taru kirjoitti...

Minäkin tykkäsin tästä, niin kuin olen tykännyt kaikista Susanne Bierin elokuvista. Hän on oikeastaan yksi lempiohjaajistani tällä hetkellä. Elokuvat ottavat kantaa ja saavat katsojan miettelijääksi elokuvan jälkeenkin, se on mielestäni yksi hyvän elokuvan tunnusmerkkejä.

Iloa Soolis!!

Taru kirjoitti...

Mistä nettikaupasta Rakastan sinua ikuisesti löytyy?. Mä en ole nähnyt sitä...ja se kiinnostaisi kovin.

Sooloilija kirjoitti...

Karoliina, no hyvä niin.. :)

Elisa, minunkin lempiohjaajini nykyään on Bier, taitaa ohittaa Sofia Coppolan. Aiheet ja niiden käsittely koskettavat Bierin tarinoissa.

Voih, nytpä en löytänytkään nettiputiikeista, joten pitää mennä penkomaan vaikka Anttilan hyllyjä ja laareja. :)