Gaudin lumoissa - Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona,
kohtaus kuvattu Gûellin puistossa, taustalla näkyy Sagrada Familia-kirkko.
*
Noniin. Kotona jälleen, Barcelonan kuuma hellekeli on vaihtunut Oulun 15 asteen tihkusateeseen.
Joskus haluaisin kirjoittaa Sooloilijan seikkailuista kolmannessa persoonassa, se olisi jotenkin hauskempaa, mutta kerron nyt omin sanoin mitä minulle on tapahtunut viime aikoina. Sooloilija ja minä olemme kuitenkin sama persoona. Tapahtunut on paljon.Minulle ehkä kuitenkin enemmän kuin Sooloilijalle, joka on täällä blogissa vaan notkunut, kirjoittamatta kovinkaan paljon juttuja. Minä sensijaan olen elänyt elämää..
*
Scarlett Johansson Barcelonan kaduilla, Vicky Cristina Barcelonassa
*
Noin minäkin kävelin, La Ramblalla, istahdin kahvilaan katselemaan ihmisiä.Huomasin juoneeni tunnin verran café con lecheä, mieli oli levollinen, ja elämä pyöri ympärillä. (Kameraa en kaulalla roikottanut kuitenkaan).
Barcelona osoittautui lämpimäksi, kauniiksi ja laajaksi kaupungiksi. Paikalliset ovat suurkaupunkilaiseen tapaan hieman tuikeita, eivät niin ystävällisiä aina kuin esim.Tanskassa, mutta minua se ei haitannut. En pidä yltiöystävällisestä palvelusta. Minulle riittää, että ollaan kohteliaita.
Tapasin ystävieni välityksellä paljon paikallisia. Ja voi sitä halausten ja poskisuudelmien määrää! Tavatessa ja hyvästellessä. Mikä ihana tapa. Minusta tulisi nopeasti espanjalainen, halailu on mukavaa, mutta ihan heti se ei tunnu luontevalta.Ihmiset toistavat myös toistensa nimeä, se tuntuu aina henkilökohtaiselta tavalta huomioida toinen ihminen.
*
Kävin myös paikallisessa jalkapallo-ottelussa, en suuressa, mutta tärkeässä ottelussa kuitenkin. Enemmän kuin peliä, seurasin ystävieni reagointia peliin. Olé-huutoja, taputuksia ja mukana elämistä.
Arkkitehti
Antonio Gaudi näyttelee merkittävää osaa Barcelonan katukuvassa. Huikea suuruudenhullu mies, joka kuoli tapaturmaisesti jäämällä raitiovaunun alle. Hänen suunnittelemansa kirkko Sagrada Familia jäi kesken. Työt tulevat kestämään vielä ainakin vuoteen 2020, ja onko se sittenkään valmis. Kun tulin kirkon luo, puolenyön aikaan, hienon iltavalaistuksen säteilyyn, paikka kuhisi turisteja. Oli lämmin ilta, kaskaat sirittivät pensaikoissa ja kaikkien katseet olivat luotuina kohti kirkon korkeuksia.. Totesin itsekseni, että minun piti elää tämän ikäiseksi, että sain nähdä jotain niin mahtipontisen hienoa ja silti herkkää. Rakennuksena kirkko lähes vyöryy päälle ja tajuntaan. Se seisoo jyhkeänä ja hieman yksinäisenä, ja aivan kuin kertoo tarinaa. Sen yhdellä seinustalla on kuvattu valkoisia kyyhkysiä puun oksilla.
Barcelonassa olin kaukana kotoa. Tekstiviestit vain lentelivät taivaalla Espanjan ja Suomen välillä.Rakkaus on vallannut sydämeni, se on
kuin lämmin vesi, joka lainehtii, Jukka Poikaa lainatakseni.
Siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä kotiin, ja nälkäisenä menin Barcelonan lentokentän Mäkkärille ja pudotin tarjottimelta kaaressa puolen litran limsamukin suoraan lattialle ja lähes ihmisten päälle, olin jo valmis lähtemään kotiin. Sainkin tekstiviestin, että 'Tuu jo kotiin sieltä'.
Ja niin minä sitten pian astuinkin koneeseen, ja lensin Suomeen.
Palaan vielä takaisin Barcelonaan, uskon, että monta kertaa. Mutta seuraavalla kerralla en yksin.
Toivottavasti hymyni valaisee teidän kaikkien rakkaiden lukijoideni elämää.
Omien matkakuvien postaustakin on tulossa..
