Laiska päivä ja tv-sarjoista juttua

Aina kirkkaiden ja touhukkaiden päivien jälkeen tulee harmaita päiviä, jolloin miettii, että 'mitäs nyt?'. Siksi laitoin tuohon ylös kuvan Tikestä perusasennossaan. Sillä noita laiskoja päiviä on enemmänkin, paitsi niinä hetkinä kun se innoissaan juoksee valojen ja varjojen perässä..


Tänään jää tv-sarjoista tauolle House. No sehän pitää katsoa. Siihen sarjaan on niin kiintynyt, että sitä jää ihan kaipaamaan. Tänään myös alkaa uusi sarja; historiallinen Tudors (kuvassa), jonka pääosassa on karismaattinen ja erikoinen Jonathan Rhys Meyers. Eli sitä rupean seuraamaan. Katsastan yleensä lähes joka sarjasta ensimmäisen jakson. Sen perusteella
sitten päätän rupeanko jotain sarjaa ollenkaan seuraamaan. Moni hyväkin sarja on jäänyt minulta seuraamatta kyllä joskus, ihan ensivaikutelman perusteella. Sellainen on tällä hetkellä mm. Heroes, jota en seuraa ollenkaan, vaikka moni kehuu sitä tosi hyväksi. Pako oli hyvä sarja, jonkin aikaa, mutta alkoi aika pian puuduttaa yksitotisella juonellaan. Paras esimerkki on Lost: se alkoi liian pian toistaa itseään, vaikka hyvä idea olikin sarjalla. Sen juoneen tuli mukaan myös niin paljon utopistisia piirteitä, että se rupesi jopa ihan ärsyttämään. Mutta nämähän ovat kaikki ihan omia mielipiteitäni. Ja usein tv-sarjat herättävät paljon keskusteluja ihmisten kesken.




Yksi sarja, jota ikävöin silloin tällöin on Mullan alla (kuva yllä). Sen voisin kyllä ihan dvd-boxina hankkia. Seurasin sitä aikoinaan vaihtelevasti, alussa tiiviisti, samoin lopussa. Keskivaiheilla elämässäni tapahtui kai paljon jotain kun se kertakaikkiaan jäi seuraamatta. Mullan alla-sarjassa oli hyvät ja rooleihinsa sopivat, uskottavat näyttelijät. Koko sarja käsitteli kuolemaa ihan erityislaatuisella tavalla. Samalla sen tarinat olivat myös täynnä elämää. Hieno sarja, erinomainen käsikirjoitus. Sekin varmaan tulee jossain vaiheessa uusintana.

Yhden kivan sarjauutuuden bongasin tässä ihan äskettäin: oma lapsuuden ja vähän nuoruudenkin suosikkisarjani Pieni talo preerialla alkoi äskettäin uusintakierrokselle. Hehkutin sitä kovasti omille tyttärille. Ja kyllä hekin siitä pitivät, mutta sen tahti vaikutti niin kovin verkkaiselta nykypäivän sarjoihin verrattuna. Ja värit olivat haalistuneet lähes samalle tasolle kuin 70-luvun valokuvani. Miksikähän näin. Olisivat restauroineet sitä ennen näyttöä! Mutta se ei taida olla ihan yksinkertaista..