maanantai 25. helmikuuta 2008

Oscareista..


Parhaimpien näyttelijöiden palkinnot menivät varmaan oikeille henkilöille, vaikka jäinkin kaipaamaan Cate Blanchettille jompaa kumpaa pystiä.

Daniel Day-Lewis, miespääosa: ihana mies, olen fanittanut häntä jo 80-luvun lopusta. Tekee näyttelijän työtään suurella intohimolla. Ei kahmi rooleja vaan tekee harvakseltaan elokuvia, ja aina hänelle sopivia rooleja. Nöyrästi otti palkinnon vastaan viime vuoden naispääosasta palkitulta Helen Mirreniltä.

Marion Cotillard, naispääosa: en ole nähnyt Edith Piafista kertovaa elokuvaa. Viehättävä nainen, hyvä, että palkinto meni eurooppalaiselle, ranskalaiselle naiselle! Pitääpä vuokrata elokuva.

Tilda Swinton, naissivuosa: ihanaa että Tilda voitti! Hän oli upea Narnian tarinoiden pahana velhona sekä Orlandossa -90-luvun alussa. Hänellä on oma vahva tyylinsä, aikuisen naisen hehkua, jota ei tarvitse meikeillä ja koruilla korostaa. Upea brittinäyttelijä!

Javier Bardem, miessivuosa: ihana Javier! Hän hurmasi minut ensimmäisen kerran Meri sisälläni-kertomuksessa! Tempperamenttinen ja eläimellisen komea espanjalainen. Ja seurustelee vieläpä Penélope Cruzin kanssa, huhhuh!

Nyt lähden nukkumaan. Valvoin koko yön. Ehkäpä kommentoin myöhemmin lisää. Kannatti valvoa, vaikka nyt onkin epätodellinen olo. Lauseiden muodostaminenkin on vaikeaa, ei tule luontevaa tekstiä. Joten unet ovat paikallaan. Jospa sen jälkeen tulisi jotain analyysiä Oscareistakin vielä. Nämä näyttelijöiden kommentit tulivat tajunnanvirtana...


Niin ja kaunein puku oli mielestäni Hillary Swankilla. Samantyylinen oli myös Penélope Cruzilla. Eli musta ja dramaattinen. Musta kolahti tänä vuonna! Laitan vielä kuvan suosikkipuvustani tähän eli Hillary Swank:kuva ei ole paras mahdollinen, mutta kun häntä haastateltiin punaisen maton osuudessa niin hän oli tosi upea, ja glamour lähti rentoudesta. Hän osasi kantaa pukunsa ja itsensä!

Ja mustan vastakohtana sädehti Greyn Anatomian Katherine Heigl pirtsakkaan seksikkäässä punaisessaan. Tässä on jotain; vähän Marilyniä, silti luonnollista tyttömäisyyttä. Omistaappa tuollainen vartalo. No, nämä ovat tällaisia ulkoelokuvallisia seikkoja. Mutta Oscarjuhlahan on pukujuhla.

4 kommenttia:

violet kirjoitti...

Olen nähnyt La Môme -elokuvan Piafista ja on se tuossa dvd:näkin.
Katsoin kahteen kertaan jotta sain varmistuksen mielipiteelleni.
Se on, että pääosan näyttelijä on hyvä. Todella. Mutta elokuva ei ole.
Siinä on hyvää paljonkin, siinä on kauniita kuvia ja tietysti musiikki, mutta minusta sen antama kuva Piafin elämästä on painottunut erikoisesti.
Toki on totta että hänen elämäänsä mahtui paljon surua ja onnetonta, mutta elokuvassa sitä painotetaan minusta hiukan liikaa.
Ehdottomasti elokuva on katsomisen arvoinen, eikä se todellakaan mitenkään surkea ole.
Niin juu, ja ellei tiedä mitään Piafin elämänvaiheista voi olla hankala seurata "kuka on kuka".

-Anne- kirjoitti...

Sinulla riittää urheilumieltä kun valvoit koko yön. =) Minä käynen tässä iltapäivällä katselemaan, että kenen kolttu oli komein.
Luulen, että palkinnot meni oikeisiin kohteisiin, tosin olisin suonut Cronenbergin Eastern Promises -leffalle jonkinlaisen pystin.

Sooloilija kirjoitti...

Hei (en saanutkaan unta)

Violet: hyvää analyysiä kirjoitat. Olen kuullut samaa muiltakin, että elokuva ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta näyttelijä on. Piafista on varmaan hyvä tietää jotain kun rupeaa katsomaan leffaa. Itselläni on ihan perustiedot ja jotain triviaa.. Kävin hänen haudallaan Pariisissa v. 1986. Se oli vaikuttava kokemus.

Anne: kauniita kolttuja oli tosiaankin kasapäin, punaisia varsinkin! Aikuiset naiset tekivät vaikutuksen ylväydessään, varsinkin Helen Mirren. Eastern promisesiin pitää myös tutustua!

Sooloilija kirjoitti...

Katsoin Pariisin varpunen-elokuvan ja kirjoitan siitä enemmän pian. Siitä on vaikea kirjoittaa; ensimmäisenä tulee mieleen, että miten rakkaudettomasti hän joutui elämänsä ensimmäiset vuodet elämään! Ja kuinka nuorena (47v.) hän kuolikaan ja näytti silloin jo niin vanhalta. Kova elämä. Luin, että hänen hautajaisissaan oli Pariisissa satoja tuhansia ihmisiä ja koko kaupunki ja sen liikenne olivat ihan sekaisin. Hän sai kuolemansa jälkeen paljon rakkautta. Eläessään hänen rakkautensa oli niin kohtalokasta ja surullista!