Onneksi on olemassa miehiä! Mies tulee peräkärryllä, ajamme kauppaan, hän nostaa tosi painavat vaatekaapin pakatut osat peräkärryyn liikkeen takana olevalta lavalta, ja kokoaa kaapin olohuoneen lattialla. Minä keitän kahvia ja tarjoan leipää.
Ruuvasin muutaman ruuvin paikalleen. Olen kuumeessa, nuhainen ja ääni lähes pois. Mutta nyt minulla on uudenkarhea vaatekomero, koska uudessa asunnossani on liian vähän kiinteää kaappitilaa. Nyt saan oikein hyvin mahtumaan kaikki liinavaatteet ja muut tekstiilit. Jopa omat vaatteeni!
Tikke-kissa oli tietenkin kaapin kokoamisessa mukana ja löysi hyvän päiväunipaikan keskeneräisesti kootusta kaapin laatikosta. Miksi kissat aina änkeävät itsensä pieneen ja ahtaaseen paikkaan? Ne ovat pienissä koloissa aina tyytyväisimmillään. Niin rennosti nukkuvat, vaikka vasara paukkuisi korvan juuressa..
Lähden parin viikon kuluttua Ikeaan!!!! Mitähän sieltä tavarataivaasta löydän. Toivon löytäväni edullisesti valokuvakehyksiä, kukkapurkkeja ja kaikkea pientä. Kalusteita ei asuntooni enää mahdu.
2 kommenttia:
Kyllä ne laatikot vain kummasti kiinnostavat kissoja - omani makaa juuri tälläkin hetkellä pahvilootassa.
Ikeassa saa helposti monta tuntia kulumaan - onneksi siellä on myös ravintola. =) Tuskin maltan odottaa kun kesällä kyseinen putiikki avaa ovensa naapurissa, eli Raisiossa. Tai no, paras olisi pysytellä pois sieltä, ei olisi varaa tehdä turhia ostoksia, eikä tänne pikkuluukkuun mitään enää mahtuisikaan. Mutta ihastella voi aina.
Ihastelemaan lähden minäkin Haaparannan Ikeaan ystävättären kanssa. Vietämme naisten päivää, kahvittelemme, syömme ja pikkurahalla shoppailemme..Näin olisi tarkoitus. Raportoin myöhemmin..
Lähetä kommentti