Sen siitä saa kun vähillä vaatteilla pienessä flunssassa ajelee pyörällä.. (siis eilen). Tänä aamuna heräsin 4.30 ihan tukkoiseen nenään enkä löydä elintärkeää nenäsumutinta mistään. Ostin sen muutama päivä sitten ja se on aina ollut yöpöydällä, nyt ei löydy mistään!!! Olen etsinyt ja etsinyt, yrittänyt olla kolistelematta, mutta se pieni pullo pysyttelee piilossaan. Nenä menee vain entistä enemmän tukkoon.
Joten nokka kirjaimellisesti kohti yliopiston apteekkia ja uutta nuhasuihketta (rakkaalla on monta nimitystä) hakemaan. Nenäni ei aukea nuhassa millään muulla keinolla, ei höyryllä eikä muullakaan..
Kello on nyt sunnuntaiaamuna vartin vajaa kahdeksan ja lähden pian pyöräilemään kohti apteekkia. No, kokemushan se on sekin..
# # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # #
Lisäys vähän jälkeen klo kahdeksan: Joskus näinkin pieni asia kuin tukkoinen nenä johtaa suurempiinkin filosofisiin ajatuksiin: mikä johdatti minut juuri nyt siirtämään sohvapöytää ja löytämään juuri sen kadonneen nenäsumutteen? Sieltähän se pilkotti kuin hämillään pöydän alta, aivan kuin se olisi tiennyt, että olen koko aamun sitä etsinyt.. Mutta miksi me ihmiset joskus toimimme ihan kuin joku ohjaisi meitä. Enhän minä nyt yleensäkään siirtele sohvapöytää yhtenään, varsinkaan juuri silloin kun olen juuri astumassa ulos ja lähdössä kohti apteekkia.. No, hyväksyn nyt kuitenkin sen, että löysin sumutteen, ja ah! sain sitä sieraimiini. Eämä kirkastui heti (no pari pitkältä tuntuvaa minuuttia siihen meni).
Nyt lähden nukkumaan. On tullut tämä aamu tässä harrastettua..
(ps. kuva ei ole lavastettu)
6 kommenttia:
Mikälie nuhanenien suojeluspyhimys sai sinut pöytää siirtämään - ovelan piilopaikan oli sumute löytänyt.
Ei kannata pyöräillä jollei ole ihan terve.
Toivottavasti olosi paranee, itsekin olen syyllistynyt varmaan liian pienissä pukeissa tepasteluun, kun kurkku on aamuisin karhea.
Mun ihmeaine on Otrivin-suihke, mikään muu ei tehoa yhtä hyvin. Suolavesiliuos ei avaa tukkoista nenää eikä kortisoni tepsi tähän nuhaan. Ei tämä nyt kuitenkaan vielä viikossa ole ohi.
Kuvittelenko vain, vai onko nämä Bloggerin sanavahvistuskirjaimet muuttuneet jotenkin vaikeammin hahmotettaviksi tässä viime viikkoina? Nytkään en erota kolmea ensimmäistä...
On ne minustakin muuttuneet vaikeammiksi ne sanavahvistuskirjaimet, monesti olen joutunut kahdesti laittamaan johonkin kommenttiin ne kirjaimet kun eka kerralla meni väärin.
Otrivin se minunkin nenäni parhaiten avaa.
Pikaisia paranemisia!Ja kiva tuo kirja meemi enpä vain tiedä koska taas tulisi mentyä kirjastoon!No ehkä nyt menenkin ja lainaan samalla jonkun hyvän rakkaustarinan!
Ja minustakin nuo sanavahvistukset on tosi "kivoja"kun saan välillä kolme kertaa uusix laittaa!
Juu siinä kirjameemissä on se idea, että otetaan se kirja, joka on lähinnä hyllyssä tai pöydällä juuri sillä hetkellä.. Itse istuin tässä tietokoneella ja vieressäni on hylly, siitä sitten nappasin oman kirjani..
Ja kiitos paranemistoivotuksista kaikille. Sitkeää tautia on..
Lähetä kommentti