keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Elokuvateatterikokemuksia


Edellisen postauksen kommenttilaatikossa pohdiskelin sitä, että en käy kovin usein elokuvateatterissa katsomassa elokuvia. Siihen on muitakin syitä kuin pelkkä lippujen kalleus.
Ehkä esimerkkien avulla on paras kertoa..

Jos aloitan siitä, että nuorempana kun matkustelin jonkin verran Euroopassa, pyrin käymään elokuvissa eri maissa, sillä olihan se erikoinen ja erilainen kokemus. Kuva yllä on amsterdamilaisesta Tuschinskin teatterista, jossa kerran olen käynyt elokuvissa, ihan -80-luvun lopulla. Hieno, vanha teatteri huokui arvokkuutta, mutta yleisö ei niinkään. Hollantilaiseen tyyliin kuului tulla elokuviin miten sattuu eli myöhässä, paikkoja etsien. Aika monet katsojat juttelivat ja nauroivat keskenään aika kovaäänisesti. Kahden tunnin elokuvassa oli myös väliaika, joten koko elokuvan katsominen muodostui oikein maratonillaksi. Väliajalla kaikki sauhuttelivat aulassa tupakkaa.. (Kuva ei ole minun ottama, googletettu, mutta just tuon näköistä siellä oli).

Niin, täällä kotimaassakaan en aina pidä elokuvissa käynnistä. Jonkin verran kävin viime vuonna lasteni kanssa elokuvissa. Katsoimme mm. Lumotun, kotimaisen Joulutarina-elokuvan ja Rottatouillen. Ihmettelen sitä, että monet lapset rämpläävät puhelinta koko elokuvan esityksen ajan, joten salissa vilkkuu kännyköitten vihreänkajoinen valo.. Se minua ei niinkään häiritse jos oikein pienet lapset kommentoivat elokuvaa ääneen, sehän on ihan inhimillistä, lastenelokuvissa kun ollaan.
Kävin lasteni kanssa viime syksynä katsomassa heti ensi-illassa Rottatouille-elokuvan; valtavassa salissa laukkoi lähes koko esityksen ajan kaksi poikaa portaita ylös ja alas. Juuri kun olin lähdössä siitä henkilökunnalle sanomaan, pojat rauhoittuivat vähäksi aikaa, sitten se jatkui taas. Kerroin pois lähtiessä vahtimestarille tapahtuneesta. Hän sanoi, että näistä tapauksista kannattaa aina raportoida. Vahtimestarit kuulemma käyvät aika ajoin vilkaisemassa saliin. Eivät vain sattuneet silloin paikalle kun pojat juoksivat portaissa. Meni pilalle senkin elokuvan katsominen.

En myöskään mene elokuviin viikonloppuisin; moni ihan oikeasti tulee elokuviin baarin kautta; ja voi kun se elokuvan katsominen porukassa pienessä hiprakassa on niin rehvakasta ja niin hauskaa. Ei mun mieleen siis sekään. Toinen mikä häiritsee on se kun joku on saanut ilmaislippuja johonkin elokuvaan, josta hän ei ole lainkaan kiinnostunut. Viime syksynä menin katsomaan Wong Kar Wain erikoista My Blueberry Nights-elokuvaa kun taakseni tuli istumaan neljän nuoren pojan joukko. Kyllä he olisivat kuuluneet ihan jotain muuta elokuvaa katsomaan kuin hidastempoista, lähes taide-elokuvaa. Näilläkin pojjilla oli kovasti asiaa toisilleen koko elokuvan ajan. Ei auttanut vaikka kuinka loi tätimäisiä ja ärsyyntyneitä katseita heihin.

(Kuva My Blueberry Nights-elokuvasta, Jude Law ja Norah Jones herkissä tunnelmissa).

Ja koska olen likinäköinen, silmälasit tietenkin auttavat näkemään, haluan aina istua noin riveillä 3-6, salin koosta riippumatta. Joten minua varten eivät ole noin isot salit. Kerran istuin tuon alla olevan kuvan kokoisen salin ihan ylimmällä rivillä. Ja vaikka näkyvyys oli hyvä, äänentoisto erittäin hyvä, niin silti kaikki intiimiys jäi puuttumaan. Tuntui, että se elokuva tapahtui silti jossain kaukana! Ennemmin käännän päätäni vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle elokuvien tapahtumien mukaan, istunkin usein hieman vinossa, toisella kankulla, jotta on helppo kääntyillä.. (Kuva googletettu, on suomalaisesta elokuvateatterista)

Eli summa summarum; kotona minun on niin mukava katsoa dvd:ltä elokuvia. Katson ne aina yksin, iltaisin myöhään kun lapset jo nukkuvat (tai eivät ole kotona eli isällään), käytän usein korvakuulokkeita, sillä haluan kuulla kaikki äänet hyvin; kielen, musiikin ja muut äänet. Voin laittaa paussin kun haluan, voin vaihtaa asentoja ja valita katsonko sohvalta, tuolilta, sängyltä..

Tähän juttuun lisään vielä joitain tapahtumia ja sattumuksia jos tulee mieleeni. Kertokaa tekin omia kokemuksia. ;-)

Käyn minä silti aina silloin tällöin elokuvissa. On siinä silti jotain hohtoa jos kaikki sattuu kohdilleen. Ja ystävän seurassa on joskus kiva käydä. Kotimaisen Sooloilua-elokuvan kävin katsomassa ystävän kanssa, se kokemus oli mukava jakaa. Siitä riitti juttelemista sitten jälkeenkinpäin, kahvikupposen ääressä.

12 kommenttia:

-Anne- kirjoitti...

Aikas komea elokuvateatteri tuo...

Minä periaatteessa tykkään eniten katsoa elokuvat elokuvateatterissa, mutta sivistyneessä seurassa. Vuosien varrella on kohdalle osunut kyllä ärsyttäviä piereskelijöitä, höröttelijöitä sun muita häiriköitä. Onneksi vain silloin tällöin kuitenkin.

Varaan aina paikat etukäteen, ja ne ovat yleensä täsmälleen salin keskellä. Ihan pienissä, 8-9 rivin saleissa otan aina takarivin paikat, minun niskani kun alkaa jomottaa jos joudun vähääkään olemaan pää takakenossa.

Nyt ei ollakaan vähään aikaa käyty elokuvissa, vaan katseltu vain dvd:itä. Ei siellä elokuvissa taida nyt mennä mitään mihin viitsisi lipun hinnan sijoittaa.

HeidiHelmiina kirjoitti...

Elokuvat elokuvateatterissa ovat nykyisin minulla harvassa. Katson mielummin kotona, siinä kun on etunsa. Pysäytysmahdollisuus, ajankohdan valinta jne.

Olen mediakohun ja ennakkomarkkinoinnin uhri, mutta minun on ehdottomasti päästävä katsomaan Sinkkuelämää elokuvateatteriin! Odotukset elokuvan suhteen eivät ole hirmuiset, mutta uteliaisuus sitäkin suurempaa.

Minulla on muutamia erityisiä muistoja liittyen elokuvien katseluun, näistä ehkä ainutlaatuisin on Casablancan katsominen ulkona, eräässä opiskelijatilaisuudessa.

Sooloilija kirjoitti...

Voipi olla, että minäkin käyn katsomassa Sinkkuelämää-elokuvan, samoin ehdottomasti kesällä tulevan Batman-elokuvan, ihan Heath Ledgerin takia. Olihan Jokerin rooli hänen viimeisin suuri elokuvaroolinsa!

Onneksi elokuvat tulevat nykyään niin pian dvd:lle, reilusti alle puolessa vuodessa siitä kun pyörivät teattereissa.

arleena kirjoitti...

Komea elokuvateatteri, hienot samettipäällysteiset penkit.

Elokuvateatterissa tulee käytyä nykyään äärettömän harvoin.

Televisiosta valitsen hyvät (omasta mielestä) elokuvat, joita katson ja usein sieltä tulee sellaisia, joita on jo nähnyt. Mutta eihän se kakkoskatselu huono idea ole, kun on hyvä elokuva kyseessä.

Hallatar kirjoitti...

Minäkin nautin mieluummin elokuvasta kotona.
Rauhassa.

Se on myös rahakysymys...

Anonyymi kirjoitti...

hei,on hienoa kun olet ympäri eurooppaa kulkenut elokuvateattereissa,kiva kuunnella sun juttuja reissuista.Itsellä kkun ei sellaisia oikeen ole,mut nautin ja haaveilen sellaisista sun kertomusten kautta.mulla kans flunssainen olo nyt ,pitää huomenna mennä sinne kirjamessuille ettei tarvi flunssassa kotona kärsiä ,saa vähän piristystä tähän arkiseen elämään....puutarhamessutki olis mut ne ei oikeen kiinnosta;)ja näät sit mun uudet hiukset:)

pikkujutut kirjoitti...

Sattuneesta syystä en elokuvissa ole käynyt aikoihin ja täällä en suostu menemään.Kukaan ei pysy paikoillaa, kännykät soi,puhutaan, rouskutetaan etc..Kiitos ei !

Nyt olen täysin addiktoitunut kotonakatselija ja silittää en voi enää ilman elokuvaa (joku helppo lälläri yleensä).

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin,odotan kesälomaa,jos olis huonot ilmat niin vois kattella kaikki vuoden mittaan katsomatta jääneet elokuvat,tai ainaki ei tarvis mennä aikaisin nukkuun kun ei tarvi lapsia kouluun laittaa tai itse mennä aikaisin töihin..

violet kirjoitti...

Auts!
Lempiaihe, kamala sellainen.
Viiden ja puolen Hollannin vuoden jälkeen voin sanoa että niin kaameaa elokuvayleisöä ei voi olla muualla.Piste.
Saatanan juntit. Ja pitääkö koko ajan syödä ja puhua.

Sooloilija kirjoitti...

Missähän päin maailmaa on rauhallisin ja 'paras' elokuvayleisö? Kuka on käynyt Amerikoissa elokuvissa, millaista siellä?
Pariisista mulla ei ole valittamista. Paitsi duppaukset joissain elokuvissa, silloin vuosia sitten.
Tanskassa kohtuullista, samoin Ruotsissa... Ainahan se on tuuristakin kiinni.

noeijoo kirjoitti...

Eikö kukaan käy Starissa? Siellä voi katsoa rauhassa elokuvan kuin elokuvan ja palvelu on aina yhtä kodikasta, vaikka olet ainoa katsoja.. ja pehmeät penkit, miten niihin aina meinaakin nukahtaa..

einojoo

Sooloilija kirjoitti...

Joo Starissa käyn melkein aina kun käyn elokuvissa. Ihanaa palvelua, niin kodikasta. Siitä voisi oman jutunkin tehdä, on niin harvinainen elokuvateatteri tässä maailmassa!