Hannu Väisänen taisi olla kirjamessujen yleisösuosikki. Hän juoksi lauantaina lavalta toiselle, kirjakaupan haastattelusta toiseen.. Hän välillä jutteli rennosti Peter von Baghin kanssa Oulusta ja oululaisuudesta, välillä lauloi korkealla tenoriäänellään laulelmia, ja välillä puhui kuvataiteesta. Oi mikä monilahjakkuus, todellinen taiteilija. Vaatimaton, mutta valovoimainen. (Kuvassa Väisästä haastatellaan Suomalaisen kirjakaupan osastolla)Tunnustan; en ole vielä lukenut hänen kirjojaan, sekin aika koittaa pian. Otteita olen lukenut, ja kirjoitustyyli miellyttää. Olen tutustunut hänen kuvataiteeseensa, ja tv:stä tuli jokin aika sitten erikoisen hyvä dokumentti hänen elämästään Ranskan Provencessa. Nytkin hän oli hyvin ruskettunut, ja elinvoimaisen oloinen.
Väisäseltä on tulossa taidenäyttely Ouluun ensi syksynä, olikohan se marraskuussa. Näin hän haastatteluissa paljasti. Lisäksi uutena tietona oli se, että Oulun Kaupunginteatteriin tulee hänen kirjoistaan tehty näytelmä, kenties jo ensi syksynä. Yleisö taputti siinä kohdassa hyvin spontaanisti, liikuttuneena.
Muuten messuilla kävi kova kuhina. Punatukkainen, hoikkavartinen Kata Kärkkäinen käveli osastoilla, häntäkin myöhemmin haastateltiin.
Monipuoliset, mukavahenkiset messut nämä Kirjamessut.
8 kommenttia:
Ahaa! Täytyypä tälläytyä Ouluun sitten marraskuussa.
Tervetuloa. Seurataan tilannetta. Voin raportoida, että esim. mihin museoon näyttely tulee.
Uskon, että suurmenestys tulee myös teatterikappaleesta.
Hannu Väisäseltä olen lukenut Finlandia-palkinnon saaneen kirjan Toiset kengät. Ihan soljuvaa luettavaa, mutta täytyy myöntää, että loppua kohti jotenkin samaa tapahtumatoistoa. Oikeastaan kirja olisi voinut olla noin 50 sivua ohuempikin. Eikö ole kamala luonnehdinta.
H Väisäsen kuvataiteesta pidän enemmän kuin kirjoista. Hänen taiteensa on aina ja joka kerta tasaisen varmaa hienoa katseltavaa.
Katsoin myös sen Ranskan dokumentin. Se oli hyvä dokumentti.
Minullakin on tunne, että ehkä pidän enemmän Väisäsen kuvataiteesta kuin kirjoittamisesta. Mielestäni hän on älyttömän luomisvoimainen, lähes vimmainen, paljon yhteyksiä Picassoon.
Tänään hänellä oli sinivalkoraidallinen trikoopaitakin päällään, sellainen kuin Picassolla -50-luvulla monissa kuvissa.
Missä vaiheessa olet sen Kaikki mitä rakastin -kirjan kanssa?
Apua, vasta nelisenkymmentä sivua luettuna Sirin kirjaa, kun nyt on menossa Sofi Oksasen kirja. Urheasti jatkan.
Hannu Väisänen on tosiaan kiehtova persoona. Luin äskettäin Vanikan palat, nyt on menossa jatko-osa Toiset kengät. Olen kyllä tykännyt kovasti, niissä yhdistyy mielestäni kiehtovasti arjen kauneus ja rumuus. Hannu Väisänen on muistaakseni joskus sanonut, että hänen kuvataiteensa muuttuu yhä abstraktimmaksi, koska kirjoissaan hän saa kuvata asioita pikkutarkasti ja realistisesti.
Väisäsellä on sana hallussaan myös puhuessaan; hän onnistuu olemaan läsnä paikassa kuin paikassa, ja onnistuu luomaan rennon ja koskettavan ilmapiirin.
Lähetä kommentti