maanantai 19. toukokuuta 2008

Kirjoitan...kirjettä


Olen pyrkinyt elvyttämään vanhaa kunnon kirjeen kirjoittamista. Sain kirjeen ystävältä, joka asuu hieman kauempana. Vaikka tapaamme, soittelemme ja meilaamme, niin silti on aivan ihana tunne kun kirje kolahtaa luukusta ja siihen saa heti tuoreeltaan myös ruveta vastaamaan. Sitten hän taas vastaa minun kysymyksiini ja pohdintoihini. Näin on kirjeenvaihto taas vuosien tauon jälkeen elvytetty.

Kirjoittakaa, pienikin kirje jollekin, joka on kaukana, ja jolta haluaa oikeasti kysyä, että

Mitä Sinulle Kuuluu Ystäväni ?


6 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Minullakin oli ennen tapana kirjoitella pitkiä kirjeitä.
Jotenkin se vaan on jäänyt...
Nyt lähettelen enää kortteja...

Muistan kyllä sen ihanan tunteen
kun itse sai piiitkä kirjeen joltain.
Tuli sellainen herkkä olotila. =)
Oisko ollu onnellisuutta? =)

violet kirjoitti...

Lähettelen edelleen silloin tällöin. äärimmäisen harvoin vaan saan mitään takaisin eikä se oikein kannusta jatkamaan.

Sooloilija kirjoitti...

Kirjeenvaihdossa onkin se tärkeä juttu, että molemmat ovat samoilla linjoilla eli on halu kirjoittaa myös takaisin..Silloin se on hedelmällistä.

arleena kirjoitti...

Kirje olisi mukava tapa vaihtaa ajatuksia, mutta minulta se ei taida onnistua enään. Olen niin tottunut nopeaan sähköiseen viestintään, valitettavasti.

katrilli kirjoitti...

Hei Ystäväni !

Kiitos kirjeestäsi. Vastaan siihen heti tänään. Kirjoittaminen "manuaalisesti " on kyllä mahtavaa useamman vuoden tauon jälkeen. Tämä kirjoittamisen perinne pitää elvyttää uudelleen. Kiitos!

Tapaamme perjantaina !

Ystävyydellä Katrilli

marko77 kirjoitti...

Minun pitäisi myös elvyttää tuo kirjeiden kirjoittaminen. Takavuosina tuli kirjoitettua useampikin raapustus. (Kirje)ystävyys erään ihmisen kanssa on kestänyt jo 14 vuotta, tosin nyt olemme siirtyneet tekstiviesteihin ja nähneet useammin - 120 km säteellä kun asutaan.

Katselin tänään kaupassa kortteja, joita pitäisi nyt muutama lähettää..