maanantai 16. kesäkuuta 2008

200. kirjoitukseni: elokuvasta

Makasin eilen selkäkivussa kotona, Burana 600:lla tainnutettuna, kun telkkarista alkoi sopivasti tämä iki-ihana Viesti mereltä (Message In a Bottle). Se sopi just tunnelmiini, lapset olivat poissa kotoa, sain rauhassa potea selkää, pannari uunissa ja sitten siihen päälle romanttista elokuvaa suurin tuntein ja huippunäyttelijöin (Robin Wright Penn, Kevin Costner ja Paul Newman)!

Minuun tässä elokuvassa on ennenkin tehnyt suurimman vaikutuksen Paul Newman, joka on tässä reilu seitsenkymppinen. Aivan kuin hän esittäisi siinä hieman itseään; vanheneva isä, hieman äksy, mutta rakastava ja hurmaava.. Paul Newman oli nuorena nätti sinisilmä, mutta nyt vanhentuneena miehenä hänestä on kuoritunut sellainen ärhäkkä karisma, että sitä vaan suu auki ihmettelee, että noinko charmikas se Newman onkin!

Viime viiikolla luin surullisena netistä uutista, jonka mukaan hänellä on vakava keuhkosyöpä, luultavasti jo ihan loppuvaiheissaan. Luin, että mitään ei ole enää tehtävissä. Paul Newman on ollut saman naisen, näyttelijä Joanne Woodwardin, kanssa naimisissa jo 50 vuotta. Sen on sanottu olevan Hollywoodin pisimpään kestänyt avioliitto.

Kun Paul Newmannista aika jättää, taitaa olla niin, että sitten on kaikki Hollywoodin sankarimiehet -40-, -50 ja -60-luvulta jo kuolleet: Marlon Brando, Gary Crant, Gregory Peck, Rock Hudson, Clark Gable, Humbrey Bogart ja ketä kaikkia niitä olikaan juuri niitä, jotka tänä päivänä ovat/olisivat iältään noin 80+.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti nämä suuret filmitähdetkin ovat vain ihmisiä, syntyvät ja kuolevat ajallaan, niin kuin me kaikki.

Krisu

Virpi P. kirjoitti...

Paul Newmanin karisma on kyllä näkynyt jo paljon aikaisemminkin! Etkö ole nähnyt Pitkä kuuma kesää tai Kissaa kuumalla katolla? Luoja sitä miestä!

Gary Grant, Clark Gable, John Wayne ja Burt Lancaster -siinä minun unelmakaartiani menneiltä ajoilta tuon Newmanin lisäksi.

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Niin melko monet suuret tähdet rupeaa olemaan hyvässä iässä!Itse muistan katselleeni tuulen viemää ihan pienenä ja voi miten Clark Gable olikaan komea ja hurmaava vaikka olin niin nuori että tuskin muuta muistin kuin päänäyttejöiden kasvot ja samettiverhoista tehdyn hameen!Mutta onneksi muistoja voi uudistaa lukemalla kirjat ja katsomalla elokuvan uusiksi!
Ja sinkkuelämää leffa... minä pidin koko elokuvasta ja en kyllä missään vaiheessa pitkästynyt!Aivan ihana elokuva!
Iloista alkavaa viikkoa ja toivottavasti selkäkipusi menee pian ohi!

Sooloilija kirjoitti...

Noniin, täällä sitä valvotaan kun selkäkipu otti taas vallan. Hyvää kommentointiaikaa tämä aamuyö..

Juu Katriina, olen fanittanut Paul Newmania oikeastaan aina, mutta sitten kun ei vuosiin näe jotain elokuvaa tai roolisuoritusta niin jotenkin yllättyy, että 'ai niin, hän olikin niin ihana ja karismaattinen'.

Kissa kuumalla katolla (katso sivupalkkini Paul Newmanista) on kyllä ihan huippu; Elisabeth Taylorin ja Paulin välillä on todellista kissa-hiiritunnelmaa..

Usein -50-luvulla luotiin vähän kuin pareja (kait se oli niin sovinnaista aikaa), että mieleen on jäänyt esim. Grace Kelly aina Gary Grantin kanssa, tai Audrey Hepburn Gregory Peckin kanssa..

Minua viehätti aikoinaan mm. Elisabeth Taylorin ja James Deanin välinen ystävyyssuhde Jättiläisessä. Siinä oli jotain sielujensympatiaa...

Anu, Tuulen viemää on sellainen elokuva, jota ole koskaan katsonut yhdeltä istumalta alusta loppuun, vaikka se on ihan klassikko! Sen pääparikin on aivan ihana, mulla on siitä jäänyt mieleen myös Vivien Leighin ja Clark Gablen kiihkeä suhde ja punaiset samettikankaat!

Kiva kun tykkäsit Sinkkuelämää-elokuvasta, onhan se semmoinen oman aikakauden tuote: vahvoja naisia!

pikkujutut kirjoitti...

Olen nähnyt leffan ja nyt en siitä muista mitään-apua! Uusintakierrokselle siis.

Toivottavasti selkäkipu helpottaa.

Sooloilija kirjoitti...

Pikku jutut, kyllä se selkäkipu helpotti sitten kun oli muutaman päivän sitä potenut..

Minäkin yllätyin Viesti mereltä-elokuvan juonenkäänteisiin; oli painunut unholaan esim. loppu, vaikka olenkin sen nähnyt joskus..