Kissamme on päiväkausia naukunut aina ovella kun joku lähtee tai tulee. Niinpä nappasin sen kainalooni kun lähdin viemään roskia ulos. Se sai kävellä itse portaat alas ja ulkona pidin sitä sylissä. Kaikki äänet olivat siitä ihan ihmeellisiä ja pää kääntyili ja kuikuili joka suuntaan. Vaikka Tikke on isokokoinen (ja painavakin) kissa, se tykkäsi istua kököttää sylissäni. Pysähdyimme pihalla istuskelemaan penkille.
Toinen tällainen reissu odottaa varmaan sitten huomenna. Eniten se pitää käytävässä oleilusta kun saa itse juosta portaat ylös toiseen kerrokseen ja pysähtyä juuri oikean oven eteen odottamaan, että avaamme oven. Reissulta tultuaan se menee suoraan syömään muroja.
Tämmöistä se on sisäkissan elämä. Ulkona piipahtaminenkin on iso juttu.. Mutta täällä kaupungin läheisyydessä ei voi kuvitellakaan sille muunlaista ulkoilua, ei vapaata juoksentelua heinikossa..
9 kommenttia:
Kissaportsarina olo meinaa joskus olla hermoille käypää... olen kieltäytynyt siitä kokonaan ainakin öiseen aikaan, mutta eräät perheestämme ovat hellämielisempiä ja kissat kyllä tietävät, kenelle asiansa esittää, kuka nousee päästämään ulos. Ja sitten taas sisälle, kun ulkona ei ollutkaan kiinnostavaa...
Hyvä tuo kissaportsari-sana. Kissat jaksavat kyllä istuskella odottamassa ovella, ja sitten tietyllä katseella katsoa ihmistä kuin sanoa, että 'pliis, päästä nyt mut ulos'.
Meidän Miuku, vanharouva jo, käy kesäisin ulkona, mutta ei mene pihapiiristä edemmäs. Useimiten nukkuu terassilla ja tarkkailee lintuja.
Kotoinen kissa teilläkin.
Hieno kissaneiti teillä :)
Meidän kissapojat ei välitä ulkoilusta ollenkaan. Ikkunasta tykkäävät kyllä katsella maisemia. Onneksi meillä onkin hyvät leveät ikkunalaudat, missä kelpaa istuskella.
Sama juttu meidän kissalla; ei ihmeemmin pidä ulkoilusta, vaikka sinne aina välillä haluaakin.
Meilläkin on leveät ikkunalaudat ja lintujen ääniä on hyvä kuunnella tuuletusikkunoista..
Minua usein kutkuttaa ajatus siitä, mitä lemmikkieläimet kirjoittaisivat omissa blogeissaan. Voisi olla kiinnostavaa luettavaa :)
Olen harmittavasti niin peijakkaan kissa-allerginen, että en voi olla samassa tilassa yhtään. Prick-testiä tulkitessään lääkäri kysyi paukurastani, että oletko vielä hengissä? Juu olen.
Kivoja postauksia, onkin jäänyt taas blogilukemiset viime aikoina vähemmälle.
Harmi, että en nähnyt tuota Tastulan ohjelmaa. Edelmann on suosikkini ja nimenomaan siksi, että vaikeuksien kautta hän on viimein löytänyt tasapainon elämäänsä.
Ihana kisu :) Iloista alkavaa viikkoa!
Tulee mieleen vanhempieni kissa, nyt jo monta vuotta sitten kuollut kuitenkin.
Asui kerrostalossa eikä kaupungissa päässyt koskaan ulos.
Kesällä pääsi mökille ja oli siellä koko ajan ulkona, kunhan ensin tottui siihne. Mutta voi miten se rakasti selvästi pitkässä heinässä hiippailua ja seikkailuja...
Siellä pihalla riittääkin varmaan ihmeteltävää - ja onkin turvallisinta pysytellä sylissä.
Lähetä kommentti