tiistai 10. kesäkuuta 2008

Filosofiaa, unimaailmaa ja avantoa..


Sää kylmeni niin, että tuntuu ajatuskin pysähtyneen.. Kaappeja voisi siivoilla, leipoa voisi, mutta miksi niitä ei saa tehdyksi, vaikka tietää, että joku päivä taas tulee ihana lämmin kesäkeli, ja silloin ollaan taas menossa kaikki päivät. Silloin varsinkaan niitä kaappeja ei jaksa siivota.

Kirjastossa tuli käytyä. Lainasin Tommy Hellstenin kirjan Elämän paradoksit, alaotsikkona oli Saat sen mistä luovut. Kirja on täynnä sellaisia suuria elämänviisauksia kuin Vahvuus löytyy heikkoudesta, Matkalle pääsee se joka pysähtyy, Jos etsit turvaa,elä vaarallisesti jne. Joitain tekstejä harpoin ohi, sellaiset, joiden sanoma oli minusta teennäistä, mutta kirja sisältää kyllä paljon ajattelemisenkin aihetta. Se antaa voimaa ja uskoa asioihin, joita itsekin on pyöritellyt mielessään, mutta joita ei ehkä ole osannut sanoiksi ja lauseiksi vielä pukea..


Näin unta. Ville Valo käveli pimeällä pakkaskelillä, joen jäällä, minua vastaan ja pyysi minua uusimpaan videoonsa. Bändi oli kuvaamassa jäällä videota, jossa minun olisi kuulunut hypätä avantoon. Katsoin sitä avantoa, ja Valoa, ja tokaisin, etten ole bikinikunnossa. Muuten kyllä voisin hypätä avantoon. Kauhea itsekritiikki siis unessakin! Selitin unessa kovasti Villelle, että olen kyllä harrastanutkin avantouintia, mutten voi tulla videoon esiintymään vähissä vaatteissa. Hän vain hymyili ja kohautti harteitaan. Ville Valo oli unessani tosi herttainen ja kiva tyyppi.

Siis oikeassa elämässäni olen tosiaankin harrastanut avantouintia, kolme talvea sitten innostuin asiasta niin, että kävin 5-6 kertaa viikossa pulahtamassa avantoon. Joka kerta se oli kauheaa, mutta joka kerta se pois tulo avannosta oli ihanaa. Ja se olotila jatkui koko päivän. Taidanpa tulevana talvena elvyttää tämänkin harrastuksen.. Kotoani on lähimpään avantoon matkaa alle kilometri, niinpä siihen on helppo hurauttaa pyörällä, ja äkkiä pyörällä kotiin lämpimän teekupposen ääreen.

Niin, ja vaikken kauheasti fanita Himiä enkä Ville Valoa, niin tykkään kyllä, sekä bändistä, että Valosta. Mielestäni Ville Valo on fiksun oloinen, taiteellinen tyyppi. Ja taitaa olla niin, että hän on onnistunut vähentämään päihteiden käyttöä ja huomannut, että selvänäkin voi tehdä musiikkia ja esiintyä. Nostan sille hattua!

3 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Minä en fanita yhtään HIMiä ja Valoa, mutta täytyy sanoa että arvostan bändiä. Ovat onnistuneet, ja kohtuullisen myönteisellä julkisuudella. Ainahan noi päihteet...
Valon tapasin kerran lentokentän tupakkaloossissa, siellä oli vain hän, minä ja mieheni. Valo alkoi juttelemaan (miehelleni) ja oli kyllä oikein mukava.

Sooloilija kirjoitti...

Samat ajatukset mullakin. Valo on kai perusluonteeltaan sosiaalinen. Jotenkin jäänyt mieleen se kun Tarja Halonen oli kutsunut hänet Linnan juhliin pari vuotta sitten..Valo vei huomion sielläkin, kaikki halusivat hänen seuraansa. Ja kun hän antoi kommenttia tv:lle,niin aika tuiskeessa oli boolista, mutta hyväntuulisesti niin, ettei sitä kauhean pahalla katsonut kukaan..

Papi kirjoitti...

Olen tavannut Ville Valon ennen kuin hän ja bändinsä olivat vielä suuria tähtiä. Ja oli niin mahdottoman mukava ja karismaattinen tyyppi. Karisma ei näytä kadonneen, mutta onneksi päihteet.