Kesäinen kukkakimppu kuopukseni 9-vuotisjuhlista: mummun tekemän kimppu, niin ihana..Muistoissani tässä kirjoituksessa voisin lyhyesti palata 9 vuoden takaisiin tunnelmiin kun tämä aurinkoinen, tähtisilmäinen leijonatyttäreni syntyi.. Kirjoitan mitä ensimmäisenä tulee mieleen:
Meillä oli kiire, ambulanssilla aamuyöstä mentiin, juuri saliin ehdittiin. Terve tyttö syntyi kuukauden etuajassa, kaksikiloisena, pituutta oli 42 cm. Syntymä oli dramaattinen ja nopea. Tunti siitä kun olimme saapuneet synnytyssaliin, istuimme jo aamupalalla. Ja ihmettelimme, että mitä oikein tapahtui äsken... Oli syntynyt lapsi, terve tytär, joka nyt jo makoili happikaapissa ensimmäisen vuorokauden ajan. Kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin, ja pieni pirpana pääsi kotiin 10 päivän ikäisenä, kun paino oli noussut 2,5 kiloon.
Laitan tähän kuvan hänestä 2-vuotiaana, löysin kuvan ihan äsken suuresta kuvalaatikosta, ja koska juuri nyt ei ole skannausmahdollisuutta niin näpsäsin kuvan kuvasta.
Tämän päiväinen kakku nro 2: koristelimme sen yhdessä karkein ja mansikoin. Mustikoita ei ollut tänä vuonna saatavilla 1.8., vaikka useina vuosina on ollut.
11 kommenttia:
Ääh mitä sähläystä läppärini kanssa... Aloitan uudestaan.
Ihana kikkarapää! :) ja kimppu on oikein kesäisen kaunis, sellainen suomalaisen kesän näköinen.
Enää hänellä ei ole kiharat hiukset, vaan suorat ja vahvat..
Lapsen isoäiti tekee aina itse kaikki kukkakimput, kun on entinen kukkakauppias..
Äiti ei unohda ikinä niitä hetkiä, kun lapsi syntyi! Ja niihin tunnelmiin palaa aina syntymäpäivinä. Kun onni kirkastaa koko maailman. Sain vedet silmiin jo pelkästään sinun muistoihisi eläytymällä.
Ihana kommentti Katriina, kiitos..
Onnea 9-vuotiaalle.
Lasten syntyminen on jokaisen kohdalla erilainen, säilyy mielessä aina.
Herkullinen tähtikakku, mansikoiden aikaan.
Arleena,kiitos onnitteluista.
Jokaisen lapsen syntymä on tosiaankin erilainen. Omalla kohdallani sattui niin, että molemmat syntyivät nopeasti, dramaattisesti ja ennenaikaisesti. Enempiä lapsia ei sitten enää tullutkaan. Näistä kahdesta olen nyt onnellinen.
Juu, meillä kesän lapselle tehdään aina mansikoista ja muista marjoista kakkuja. Kevään lapsellemme teen usein kakkuja, joissa on kiille päällä, sillä marjoja ei saa tuoreena.
Nyt synttärisankari halusi osallistua itse kakkujensa koristeluun. Kiva juttu.
Ihana postaus, ihana tyttö.
Katriina sanoi hyvin, sitä ei koskaan unohda niitä tunnelmia, tapahtumia kun oma lapsi syntyi.
Vieläkin minä muistan miltä Ingman jugurtti maistui Kättärillä. Rakastan sitä makua vieläkin. =)
Voi kun tuli ihan kyyneleet silmiin. Alku hyvin, jatko hyvin ja näin mennään eteenpäin. Sitten eikun tuosta on hyvä jatkaa edelleenkin!
Onnea! Teilläkin tuo keskoskokemus... se on jotenkin niin riipaisevaa ja dramaattista, että joskus mietin, miten se on vaikuttanut lapseeni, nyt jo 19-vuotiaaseen. Hän syntyi 1300- grammaisena 42-senttisenä ja joutui olemaan sairaalassa pitkään. Sellainen alku eikä aina niin tasaista senkään jälkeen....Onnea vielä kerran, onnittelut hyvin menneistä vuosista ja onnea myös tulevaisuuteen, halaus tytölle ja äidille, vaikka en halailuihmisiä olekaan, poikkeustapaus on tämä.
kiitos kommenteista blogissani, olet ollut uskollinen. palailen pikkuhiljaa bloggaamaan vaiherikkaan kesän jälkeen. Kiva, että joku on uskollisesti kurkkinut hiljalleen päivittyvään blogiini.
Elisa, Papi, Tuike: kiitos teille kommenteista, minullekin tuli teidän kommenteista kyyneleet silmiin..
Kiitos myös halauksesta ja omasta keskoskokemuksesi jakamisesta Tuike. Voi kun pieni on tyttäresi ollut. Muistan kun hänestä kerroitkin yo-juhlien aikoihin. Kaikkea hyvää toivotaan hänelle nyt kun aikuisuus on pikkuhiljaa alkamassa..
Mielenkiintoista tulla lukemaan vaiherikkaasta kesästäsi, aina välillä olen kurkkaamassa käynyt.
Lähetä kommentti