sunnuntai 21. syyskuuta 2008

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Kiitos Itkupillin ja Lepiksen viime sunnuntain ideoista, osallistun minäkin nyt tähän ihanaan muistelohetkeen näin varhain sunnuntaina. Jospa tästä tulisi vaikka traditio, tästä klassikkosunnuntaista. Palaan hetkeksi aikaan, jolloin olin nuori ja musiikki kolahti kovaa. Aikaan, jonka musiikkeja voi nyt jo sanoa klassikoiksi.


Olin kolmentoista kun kuulin Blondieta ensimmäisiä kertoja. Ystävättäreni kanssa ruvettiin heti fanittamaan coolin näköistä laulajaa Debbie Harrya, joka oli yhtäaikaa sekä muodikkaan hienostunut että punkhenkisen suorasanainen rääväsuu. Hänen asenteensa oli juuri se mitä me kaipasimme pikkukaupunkilaiseen elämäämme; että mennään valkoisella limusiinilla New Yorkin kaduilla kohti Studio 51:tä. Bändi kuulemma aloitti esiintymiset ja uransakin sieltä..

Nyt kun kuuntelen ja katson Blondien Heart of Glassia vuodelta 1978 tunnen samoin kuin silloin, -70-luvun lopussa ja -80-luvun alussa. Biisi on ajaton klassikko, joka nyt pitkästä aikaa kuunneltuna on ihan yhtä hyvä kuin silloinkin.

10 kommenttia:

*itKuPiLLi* kirjoitti...

No tosi kiva, että lähdit klassikko linjalle!

Ja Blondie kolahti mullekin heti! Debbie oli makee mimmi, hyvän näkönen ja musiikki oli ihanan letkeää.

Mä tunnen yhden ihan fanaattisen Blondie-fanin, joka kävi konserteissa ihan ulkomailla asti, yhdessä konsertissa rumpali heitti rumpukapulan yleisön joukkoon ja ystäväni kun oli niin fanaattinen, niin hän lopulta päätyi rumpupalikan omistajaksi kiivaassa kahakassa. Siinä häneltä murtui kylkiluu, mutta hän oli kyllä tosi onnellinen ja haltioissaan kertoessaan tapahtuneesta.

Ihan niin kiihkeä fani en itse ollut, enkä ole nähnyt Blondieta koskaan livenä.

Sooloilija kirjoitti...

No huh mikä tarina tuosta fanaattisesta fanista. En minäkään niin kiihkeästi fanittanut. Siihen aikaan ei nähnyt edes bändien videoita, joten tämänkin näin vasta vuosia vuosia myöhemmin..

Debbie on säilyttänyt linjansa. Eikös Blondie käynyt tänä kesänä Helsingissäkin keikalla? Harmi kun tulee asuttua niin täällä pohjoisessa ettei pääse osallistumaan kaikkiin tapahtumiin, vaikka haluaisikin.

SusuPetal kirjoitti...

Täälläkin on Sunday Classic!

Itse en niin innostunut Blondiesta, olin varmaan vähän liian vanha silloin jo, tai kuuntelin erilaista musiikkia, mutta nykyään aika on toinen.
On se jännää, nykyään voi kuunnella jopa Abbaa, joka aikanaan olisi ollut täysin mahdotonta.

Taidanpa minäkin laittaa tämän kategorian pystyyn illemmalla.

Sooloilija kirjoitti...

Susupetal, tulen illemmalla vierailemaan. Mitähän mahdat klassikoksi laittaa..
Minä mietin jo ensi viikon klassikkoa.

Anioni kirjoitti...

Hauska idea, klassikot nimittäin. Blondie kolahtaa täälläkin :)

Anonyymi kirjoitti...

No niin, tervetulo Klassikko-mimmiksi ;D

Blondie. No siinäpä se. Blogini lukijat tietävät suhteeni Blondieen. Mutta voin paljastaa olleeni tuolla kesäisellä Blondien keikalla Kulttuuritalolla ja voi pojat miten hyvä se oli! En ole vielä edes pystynyt raportoimaan siitä blogissa...

Hesassakin rumpali heitti palikat ja Debbie punaiset korkokengät. En lähtenyt käsirysyyn niistä, vaikka tokarivissä rokkasinkin koko shown ajan :)

Sooloilija kirjoitti...

Lepis, blogisi nimihän on Parallel Lines, on kai Blondien yhden levyn nimestä saanut nimensä? Nyt on menossa kai sen levyn 30-vuotiskiertue?
Mahtavalta kuullostaa tuo Helsingin keikka. Olisinpa ollut paikalla!
Kirjoitahan pian siitä. Tulen lukemaan.

Sooloilija kirjoitti...

Anioni, ei muuta kuin klassikoita soimaan sunnuntaisin!

Taru kirjoitti...

Surukseni myönnän tietämättömyyteni koko Blodiesta. Olenko ehkä liian vanha vai liian nuori? Jotenkin olen missannut täysin koko tyypin...

Mutta hyvältä tuo kuullosti. Ehkä aloitan Blodien kuuntelun nyt 35 vuotiaana =). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, olet ehkä muutaman vuoden liian nuori niin se ei ehtinyt kolahtaa 70-80-lukujen taitteessa kun minä olin jo esiteini tai teini (määrittelystä riippuen)..

Mutta tosiaankin, aina voi aloittaa vaikka jonkun bändin fanittamisen esim 35-vuotiaana. Bändi kävi Helsingissä tosiaan kesällä eli on elinvoimainen, varsinkin laulaja Debbie Harry, joka on siinä kuudenkymmenen ikäinen.

Olen nähnyt Debbien näyttelevän yhdessä elokuvassa: Elämäni ilman minua. Pienimuotoinen indie-elokuva. Siinä hän oli tosi hyvä eli on keskittynyt musiikin tekemisen ohessa myös näyttelemiseen.