Olen juuri nyt innostunut katsomaan itämaisia elokuvia, lähinnä kiinalaisia, tai Kiinaan sijoitettuja.. Edellinen oli Ang Leen Lust Caution, ja nyt katsoin Wong Kar Wai-elokuvan In the mood for love. Aiemmin olen kovasti ihastunut hänen ohjaamiinsa elokuviin: My Blueberry Nights ja Happy Together. Seuraavaksi aion katsoa samaisen ohjaajan työt Days of being wild sekä 2046-nimisen elokuvan.
Hongkongilainen ohjaaja Wong Kar Wai on erityisen ihastunut luottonäyttelijöihinsä Tony Leungiin ja Maggie Cheungiin (yläkuvassa). Pääpari hehkui hienovaraista erotiikkaa tässäkin In the mood for lovessa niin, että katsoja melkein pidättää hengitystään ja miettii mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Hieno musiikki siiviittää hidastettuja kävelykohtauksia, jossa Maggie Cheungin täydellinen vartalo kävelee mitä erilaisimmissa kiinalaismekoissa ja korkokengissä. Elokuvassa eletään 1960-lukua. Aikaa, jolloin pieni käden hipaisu tai nuudelin syöminen yhdessä oli jo merkki suurista tunteista. Ja miten voi pelkkä nuudelin syöminen olla niin eroottista!
Tämä elokuva on menestynyt ihan joka puolella maailmaa, se on otettu suurin tuntein vastaan juuri yleismaailmallisen teemansa vuoksi. Kielletty rakkaus ja sen pohdinta mietityttää monia. Saako pari toisensa? Se on jokaisen katsojan selvitettävä ihan itse.
Kaunis ja koskettava elokuva, vaikkei nenäliinoja kulunutkaan.
Traileri tässä.
Elokuvan musiikki, joka toistuu ja toistuu, on kauniin surumielistä, siitä näyte tässä.
12 kommenttia:
In the Mood for Love on maailman parhaita elokuvia.
Days of Being Wild ja 2046 samaa sarjaa.
My Blueberry Nights ei ollut ihan niin hyvä, mutta silti: Wong Kar Wai on nero.
Niin paljon hyviä elokuvia ja niin vähän aikaa! Olen nähnyt kauan sitten tämän In the Moodin, mutta en noita muita kehuttuja elokuvia.
Eero ja Katriina,
olen hitaasti syttyvää sorttia, joten nyt sitten katson nämä mainitut Wong Kar Wait viikon-parin sisällä. Joihinkin asioihin ei vain syty silloin kun ne ovat ajankohtaisia..
Katriina, kyllä sinäkin jossain vaiheessa ehdit katsomaan..
Ja Eero, samaa mieltä; nero on!
Hih!
Ihana leffakuvaus jälleen siulla.
Uskaltaako tässä edes tunnustaa
että meillä tytön syysloman
kunniaksi/johdosta/vuoksi/varjolla
katsomme lainaboxia jossa
Täydellisten naisten eka tuotantokausi. ;D
Hallatar, kiva. Minäkin olen joskus suunnitellut, että vaikka ihan ostaisi jonkun BOXIN, esim. Greyn anatomian ja katsoisi pitkiä putkia. Voisi olla kokemuksena mukava.
Joskus meillä lapset on vuokranneet Simpsoneita ja katsoneet putkessa. Mutta nythän niitä tulee tv:stäkin koko ajan..
Kiva postaus!
Siitä on varmaan 100 vuotta kun näin ton leffan leffateatterissa. Tykkäsin kyllä mutta se ei kolahtanut kunnolla. Leffa oli kaunis, hienosti kuvattu mutta ei koskettanut.
Kuten sanoit joihinkin asioihin ei vain syty silloin kun ne ovat ajankohtaisia.. Pitäisi varmaan katsoa leffa uudestaan.
Elisa, ehkä kiinalaishenkisissä elokuvissa on juuri jännää se, että vaikka ne ovat koskettavia, ne eivät itketä yleisöä, kuten monet amerikkalaiset elokuvat.
Elokuvalistaa on taas päivitettävä. Kiitos vinkeistä!!
Tuli yhtäkkiä mieleen, että pidätkö Kaurismäen elokuvista? Hän kun on minusta yksi elokuvamaailman neroista.
Pikaista paranemista! Epämääräinen flunssa on kyllä viheliäinen tauti!
Luulin jotenkin että olit jo nähnyt tämän kauan sitten!
Yksi suursuosikeistani. Sain ystävältäni soundtrackin ennen elokuvan näkemistä. Musiikki on aivan hypnoottista ja minua nimenomaan se jatkuvasti toistuva musiikki koskettaa kovasti.
Kirjoitit tästä niin hyvin etten osaa oikei mitään sanoa. Se vaan, että elokuva on kaunis. Sen värit, tietty vähäeleisyys ja se musiikki.
Aivan upea. En osaa kyllin kehua.
Anne, pidän joistain Aki Kaurismäen elokuvista. Ja neroksi tunnustan. Mutta joskus rasittaa se komiikka, joka on joko tahatonta tai tahallista. Oma postaus joskus Kaurismäestä olisi varmaan paikallaan.
Violet, olen nähnyt tämän In the moodin joskus muutama vuosi sitten tv:stä puolivälistä eteenpäin. Eli periaatteessa olin nähnyt, mutten oikein kuitenkaan. Kyllä ehdottomasti elokuva pitää katsoa alusta loppuun, mieluummin ilman häiriötekijöitä. Siksi minä niitä öisin katson, korvakuullokkeilla: äänet on mulle tärkeitä, samoin aina elokuvan musiikki. Ja tässä se oli tosiaankin hypnoottista, vangitsevaa.
Ellet tiennyt niin leffalla on ihanat
kotisivutkin
http://www.wkw-inthemoodforlove.com/
Siellä on vaikka mitä paljon.
Violet, kävin pikaisesti sivuilla, hyvältä näyttää.
Harvoista soundtrackeista pidän, mutta tämä vois olla paikallaan.
Lähetä kommentti