Olen saanut tehtävän: Olen kuopuksen huoneessa öisin vieraileva Tellu-tonttu, jolle lapsi jättää illalla nukkumaan mennessään kirjeitä, syötävää ja pahvilaatikkoon tehdyn pehmeän pedin. Jätän pienen kirjeen vierailustani joka kerta, lähinnä kiitokset syötävästä. Joskus yöksi ripotellaan pöydän päälle tomusokeria, jotta tontun jalanjäljet jäävät siihen näkyviin.. Tämä vaatii kekseliäisyyttä, sillä jouluaattoon on vielä aikaa, ja Tellulla on vielä monta kivaa pikku yllätystä jäljellä.. Olen iloinen siitä, että 9-vuotias suhtautuu joulun odotukseen vielä näin innolla! Lahjaluetteloiden selaamisen ja lahjoista haaveilemisen lisäksi joulu on myös tällaista kutkuttavaa odotusta.Tämän leikin kuopus keksi itse, ja tietää, että minä olen se tonttu, mutta emme ole kertaakaan vielä puhuneet asiasta, siis siitä, että minähän se kaikki jutut teen. Illuusio ei saa särkyä! Niinpä lapsi tulee joka aamu näyttämään millaisen kirjeenpoikasen Tellu-tonttu on edellisenä yönä pöydälle jättänyt. Viime yönä se oli jättänyt pöydälle pienen kulkusen, joka löysi oitis paikkansa nukkekodin jouluhuoneessa.
****
Pitkästä aikaa kävin kampaajalla. Puolipitkän tukan omaavana minun ei tarvitse käydä kovinkaan usein leikkauttamassa hiuksiani. Nyt lyhennettiin kerralla noin 10 cm ja leikattiin mukavaa, lievästi kerroksittaista mallia. Hiukset roikkuvat silti vielä noin olkapäillä.. Ja nyt lähden värjäämään eli kirkastamaan tummanruskeita hiuksiani tummanruskealla kestovärillä. Siis tuohon kylppäriin. Haluttaisi laittaa esim. punaisia raitoja, mutta olen ehkä vähän tylsä, ja tasaväriin tottunut.
Nyt ei ole kuvaa Tellu-tontusta eikä sen uusista hiuksista, mutta juuripestystä kissastamme olisi kuva. Kissa joutui/pääsi eilen jokavuotiseen suihkuun, jossa se pestään hilseshampoolla puhtaaksi. Tämä on myös meidän 9-vuotiaamme homma; hän menee kissan kanssa yhdessä suihkuun ja pitää kissaa sylissä koko suihkussa olon ajan. Reippaita tyttöjä ovat molemmat. Mutta suihkun jälkeen kissalla on hyvin selvästi nolo olo, sitä masentaa märkä turkki. Ei kuvaakaan varten nostanut katsetta. Raasu.
9 kommenttia:
Voi tuota kissakuvaa. Toista ihan selvästi vähä nolottaa tuo vähemmän edustava märkkä turkki. Mutta kisuli on varsin kaunis pakkaus noinkin, aivan lutusen sulonen:D
Se näyttää samalta kuin emäntä näyttäisi epäonnistuneen permanentin jäljiltä: sähköiskun saaneelta ja nololta.
Luin juuri illalla Eija Wagerin Koirani haukkuu italiaksi, jossa on kuviakin kissojen ja koirien herkästä yhteiselosta ja ystvävyydestä.
Ihana leikki! Ja syötävääkin vielä :)
Saanko nähdä unta, että meilläkin käy tonttu. Laitan eväät valmiiksi tuohon keittiön pöydälle.
Mukava joulusatu tyttärelle. Se on niitä tapahtumia, jotka jäävät mieliin aikuisena muisteltaviksi.
Minunkin pitäisi mennä kampaajalle, ehkä ensi viikolla.
PupiLihavisto ja Katriina, eivätkö vain olekin eläimet niin inhimillisiä erilaisine tunnetiloineen?
Lepis, no näitkös tonttu-unia? Kävikö teillä tonttu mutustelemassa eväitä pöydällä?
Arleena, minä olen hirveän huono käymään kampaajalla, vaikka käyn yleensä sillä samalla, jolla olen jo parikymmentä vuotta käynyt. Olen tyytyväinen, että sain käytyä..
Muistuu kissakuvasta mieleen vanhempieni pitkäkarvainen persialainen...Sen peseminen oli aivan tuskaa. Oli aika jolloin sen takapuolta sai pestä useastikin, kun se kakkaili sinne tänne ja sitten istui siihen pitkän turkkinsa kanssa.
Muistan yhden pesusession mökillä saunassa kun isäni piteli kissaa. Sitten saunan ikkuna pamahti tuulesta kiinni, kissa kai säikähti ja iski kyntensä isän hartioihin, vinkaisi ja juoksi saunasta talon alle - jossa majaili koko viikonlopun.
Violet, tutulta kuullostaa; pitkäkarvaisten kissojen 'ongelma' on juuri tuo, että sitä peräpäätä pitäisi pestä vähän useammin kun kissan karvat on niin pitkät, ettei se edes itse ylety aina itseään pesemään..
Kylläpä tuli hyvälle mielelle tästä postauksestasi :) Tellu-tonttu kuulostaa aivan mainiolta.
Ja tuo kissa, voi toista. Kakkaava koira on muuten myös sellainen, jonka ilmeestä voi lukea "onko nyt ihan pakko katsoa".
Papi, kiva kun sinäkin tulit hyvälle mielelle. Nappasin nimen ihan lennosta. En tunne ketään sen nimistä , tai siis sillä lempinimellä olevaa ihmistä.
Kissamme Tikruliisa on vielä tänäänkin ollut vähän vaisuna pesuoperaatiosta.
Lähetä kommentti