perjantai 5. joulukuuta 2008

Kaksi aika erilaista perhe-elokuvaa


Kävin eilen katsomassa ennakkoensi-illassa tämän kotimaisen Putoavia enkeleitä-elokuvan. Taiteilijaelämäkerta Lauri Viidan ja Aila Meriluodon avioliitosta, kuvitteellisen tyttären näkökulmasta. Tommi Korpelan ilotulitustahan tämä koko elokuva oli, hyvä rooli häneltä jälleen kerran. Oikeasti pääosassa oli kuitenkin kaksoisroolin tekevä Elena Leeve, joka esitti sekä Viidan ja Meriluodon tytärtä että Viidan nuorta puolisoa.

Suomalaiseksi elokuvaksi ajankuva ja puvustus oli mielestäni hienosti toteutettu. Elokuva kattaa tarinaa 40-luvun lopusta 70-luvulle, joten lähinnä vaatetuksessa näkyy eri aikakaudet.
Lauri Viidan skitsofrenia pahenee ja syvenee elokuvan lähestyessä loppuaan. Alun ihana rakkaustarina muuttuu synkäksi perhetragediaksi. Viidan mielen sairaus varjostaa koko lähipiirin elämää.


Silti jäin miettimään pidinkö elokuvasta vai en.. Elena Leeve on tosi suloinen näyttelijä, mutta pidän häntä vielä jotenkin raakileena kannattelemaan kaksoisroolia isossa elokuvassa Tommi Korpelan ammattimaisen näyttelemisen rinnalla.

Ehkä tartun Lauri Viidan teksteihin. Aila Meriluotoa olenkin jonkin verran lukenut, mutta Viidan runot ovat jääneet etäisiksi.


Ja koska innostuin äskettäin Capoten nähtyäni Philip Seymour Hoffmanista, päätin katsoa häneltä tämän täysin erilaisen roolin ja elokuvan eli The Savagesin. Se on aika nukkavieru tarina toisilleen etäisistä sisaruksista, joiden isä sairastuu dementiaan, ja jonka kohtalosta he joutuvat päättämään. Laittaako isä hoitokotiin vai ei. Ja mitä kaikkea siitä seuraakaan. Laura Linney ja P.S. Hoffman näyttelevät kuin oikeat sisarukset, sympaattisesti ja rehellisesti. Tämä elokuva on hieman yllättäenkin palkittu ja ylistetty monilla festivaaleilla. Itse näin sen niin arkisena, että jäin miettimään, että on ehkä taidetta tehdä näinkin puitteiltaan arkisen näköinen ja tuntuinen elokuva.


Ehkä tämän elokuvan sisällä piilevät kaikki ne hiljaisuuteen painetut tunteet mitä perheet kantavat sisällään. Veljesi ja siskosi tietävät sinusta lähes kaiken, mutta silti he voivat olla hyvin etäällä sinusta. Isäsi ja äitisi tietävät sinusta lähes kaiken, ja silti suhde heihinkin voi aikuisiällä olla hyvin etäinen. Tällaisia kaikkia tämä The Savages (joka on perheen sukunimi) herättää miettimään.

8 kommenttia:

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Molemmat elokuvat ovat tosi mielenkiintoisia jotenkin erillaisia kun eivät minusta ihan peruskamaa näin yhtäkkiseltä arvioltani!Haluan kans nähdä!

Iloista viikonloppua!!! ja kiva kun olet poikkeillut minä olen aika ajoin niin surkea kommentoija kun aika on joskus vähän vähissä!!!Selittelyä...:)
Anu

Virpi P. kirjoitti...

Tuosta Lauri Viita -elokuvasta oli tänään meidän lehdessäkin. Siinä ylistettiin Korpelaa ja Elina Knihtilää. Muistaakseni kriitikko antoi viisi tähteä. Näin mainoksen tuosta viimeksi elokuvissa käydessäni eikä se ainakaan sytyttänyt yhtään. Ihan hyvä kuulla, ettet sinäkään varauksettomasti ihastunut.

Hallatar kirjoitti...

Mie sain Seura-lehden jossa oli AIla Meriluodon haastattelu.
Hän kertoo, ettei Viita oikeasti ollut väkivaltainen fyysisesti.
Hänen väkivaltansa oli henkistä.

Molemmat muodot ovat pahoja...
Molempia itse kokeneena voin sanoa niin...


PS:
Katsele ensi viikolla postiljoonia sillä silmällä... =)

Hallatar kirjoitti...

Öh...
siis Aila Meriluodon...

Puisto kirjoitti...

Haluan nähdä tuon ehdottomasti, ihan jo senkin takia, että Elena Leeve on mielestäni yksi nousevista suomalaisista näyttelijöistä.

Puisto kirjoitti...

Ja noista sarvista, mitä olit tehnyt. Minäkin tein viikolla juustosarvia, mutta jostain syystä ne ei olleet yhtään tuon näköisiä.. kummallisia möykkyjä olivat, mutta mies tykkäsi :)

nimim. äärimmäisen tumpelo ruuanlaittaja, mutta yritystä riittää.

Sooloilija kirjoitti...

Anu, kiva kun ehdit poiketa..

Katriina, elokuvassa oli koskettavat hetkensä, mutta se oli kyllä kovin teatterimainen eli näyttelijöiden artikulointi liian teatterin lavalta.

Hallatar, pitääpä tiirailla postipoikaa 'sillä silmällä'..
Henkinen väkivalta on myös pahaa, siinä alistetaan toinen kokonaan. Ainakin elokuvassa se tuli aika hyvin esille. Hetkeksi, siis vuosiksi, Meriluoto ihan kuin katosi kokonaan..

Papi, juu Elena Leeve on sellainen aika persoonallinen, suurisilmäinen herkkä näyttelijä. Vielä pikkuisen kun tulee vuosia ja elämänkokemusta niin paranee. Sanoo täältä varhaiskeski-ikäinen..
Ja makuhan se tärkein niissä kotileipomuksissa on, eikö?

Sooloilija kirjoitti...

Piti vielä lisätä, että taitaa Tommi Korpelalle Jussipatsas irrota tästä roolista. Vai ehtiikö tämän vuoden karkeloihin.En tiedä.
Olihan Korpelalla kyllä vahva rooli myös Tummien perhosten kodissa, joten pysti menee varmaan joka tapauksessa hälle..