torstai 18. joulukuuta 2008

Polilla


Tein neljän tunnin keikan korva-nenä-kurkkupolin Kuulokeskukseen. Siellä tutkittiin kuuloani tarkkaan umpiokopissa. Kuulevaan korvaan suollettiin rankkasateelta kuullostavaa ääntä ja huonokuuloiseen korvaan annettiin piip-ääniä, painoin sitä mukaa nappulaa kun kuulin ääniä. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut painaa.

Näin lääkärin, joka halusi minut kuulohermotutkimukseen. Minun piti hermoilematta ja stressitönnä makoilla noin 40 minuutin ajan kun korviini tuotettiin katuporan ääntä muistuttavaa hakkaavaa ääntä. Kovin rennoksi en saanut itseäni, mutta silti meinasin nukahtaa. Sen tulokset olivat ristiriitaiset, koska kuulonalenema on niin voimakas toisessa korvassa.

Sitten näin taas saman lääkärin, joka ei voinut vielä antaa diagnoosia ennenkuin olen käynyt magneettikuvauksessa. Olen nyt jonossa siihen kuvaukseen. Jonotusaika on noin 2-3 kk. Sen jälkeen voidaan diagnosoida mistä korvani vaivat eli huonokuuloisuus ja huimausoireet johtuvat. Joko se on Menieren tautia, johon on olemassa lääkitys tai sitten se on keskikorvan pullistumaa, joka hoidetaan leikkauksella.. Kolmas vaihtoehto on, ettei minulla ole kumpaakaan noista vaan tulehdusoireiden hävittyä oireetkin häviävät.

Olen tyytyväinen lääkäriin, joka jaksoi kuunnella ja ottaa tosissaan. Puhui ja kertoi itsekin paljon mahdollisista sairauksista. Ainoa vain, etten muista kaikkea ja termitkin olivat välillä aika tieteellisiä.

Huomasin, että ihmiset sairastavat kovasti tähän aikaan vuodesta. Yliopistollisen sairaalan poliklinikka oli täynnä porukkaa. Korva-kurkku- ja nenäoireet ovat aika yleisiä kaikenikäisillä. Joten meitä odotteli hoitoon pääsyä siellä kymmenet ihmiset. Sairaanhoitaja kävi sanomassa, että kävisin kahvilla välillä. Niinpä menin kanttiiniin oikein viinerikahveille. Lääkäri kyllä määräsi sitten myöhemmin vähentämään suolan ja kahvin käyttöä, nukkumaan hyvin ja välttämään stressiä, koska jos minulla on Menieren tauti, kaikkia näitä pitäisi välttää, jotta voisin paremmin.. Järkeenkäypää, mutta vaikeampi toteuttaa käytännössä. Miten elää stressittömänä, ilman paineita?

Jatkoraporttia seuraa myöhemmin..

9 kommenttia:

Papi kirjoitti...

Hyvä, kun vihdoin pääsit tutkimuksiin. Mutta hiton pitkä jonotus edessä..

Eikös sulla ollut ihan hirmuisen pitkä tulehduskierre? Koitahan jaksella kuitenkin!

katriina kirjoitti...

On ilo olla asiantuntevassa hoidossa, alat vähitellen saada selvyyttä asiaan.
Minulla on vain hyviä kokemuksia erikoissairaanhoidosta, vaikka monet valittavat.

Stressinvälttämisessä ei minulta kannata kysyä ;-)

Sooloilija kirjoitti...

Papi, juu tulehdus oli päällä koko syksyn, poskionteloissa ja siihen päälle stressi. Sekin voi olla laukaiseva tekijä.

Katriina, olen samaa mieltä, korvapolillakin tuntui olevan oikein asiantuntevaa porukkaa sairaanhoitajista lähtien. Hyvää palvelua.

Minun stressini on kertymää kaikesta mitä olen viimeisen vuoden aikana kokenut eli avioero, 2 muuttoa, työttömäksi jääminen, isompi huoli lapsista jne.. Yksin jo avioerokin on niin iso tekijä! Työttömyys tuli siinä samalla. Aika kovasti ja korkealta putosin viime vuonna. Silloin en vielä blogimaailmaa ollut löytänyt.. Aloitinhan tammikuussa blogin pitämisen.

arleena kirjoitti...

Mukava, että saat pian selvyyden asiaan. Toivotaan, että on tulehduksen aiheuttamaa jälkimaininkia ja paranee ajan myötä

Stina kirjoitti...

Tylsaa tuollainen kun ei tieda mika on, voi etta. Kurjan pitka aika teilla siella magneettikuvaukseen, huoh.

Tsemppia ja reipasta mielta matkaan, toivottavasti pian helppaa. Ihanaa on, etta asiaa tutkitaan ja syyta etsitaan aktiivisesti.

Mukavaa viikonloppua (ja iso tsemppihali myos, jos huolit :D)!

Sooloilija kirjoitti...

Arleena ja Stina, kiitos kommenteista, ja tsempeistä, sekä tsemppihaleista, huolin!

Elisa kirjoitti...

Kiva kuulla että pääsit lääkäriin ja asiat etenevät. Epätietoisuus on usein kurjinta, nyt ainakin tiedät milloin on "matkan" seuraava etappi. Voimahali ja joulun tunnelmaan virittäytymystä.

violet kirjoitti...

Totta että olet lyhyen ajan sisällä elänyt ja kokenut paljon. Uskon siihen että kroppa voi yksin tuohon reagoida vaikka miten. Kun menee yli niin prakaa jostakin.
Menierin tautia on epäilty minullakin moneen otteeseen. Oireita monenlaisia, poistuvat välillä kokonaan ja sitten taas tulevat.
Minulla vahvimpana on olleet huimauskohtaukset, jotka tullessaan vetävät sänkyyn - ja oksentamaan.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa kiitos voimahaleista! On tosiaan helpottavaa kun tietää seuraavan etapin..

Violet, ai sinullekin on tuttua tämä Meniere-epäily. Huimauskohtaukset ovat todella epämiellyttäviä, tulee tunne, että 'äkkiä kotiin sängyn pohjalle!'