keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Aurinkoisen pakkaspäivän satoa


Aurinkoa oli pakko lähteä katsomaan ja tunnustella jaksaako kamera kuvata -17 asteen pakkasessa. Jaksoi se. Tässä lähialueen kävelyn satoa.
Tuo hirven pää aitan seinässä on hauska. Sen saisi varmaan kauppiaalta ostaakin jos haluaisi. Hintaa en ole koskaan kysynyt. Näen usein kuinka ulkomaalaiset turistit asettuvat sen viereen ja alle kuvattavaksi.


Vihdoin sain ostettua kauan suunnittelemani harjan, jolla voin pikkupihani pienet lumet ja murskekivet harjata. Ostin sen aittamyymälästä, tietenkin ja kannoin kotiin torinrannan kautta. Ja pitihän se kuvatakin siellä.


Ja aurinko löytyi rannasta. Se valaisi teatteritaloa talvisen kauniisti.

Sitten olikin jo tämän pienen lenkin jälkeen kiiruhdettava kotiin, ystävä oli tulossa kylään. Toinen ystävä kävikin jo aamukahvilla. Tällaista se on kun arki alkaa ja asuu kaupungissa. Kolmannelle ystävälle piti jo todeta, että tämä päivä on buukattu, mutta että jos huomenna. Ihana kun on ystäviä. Aina on syy kahvitella. Kahvi on yksin juotuna niin tylsää, eikä maistukaan niin hyvälle.

11 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Hitsi, piti käydä keittämässä kahvit, ennen kuin sain sanaa suustani! En useinkaan kaipaa aamukahvia enkä tänään muistanut juoda lounaan jälkeenkään, mikä ehkä selittää tätä päänsärkyä. Kyllä ihminen voi olla höperö!

Viehkoja kuvia olet saanut pakkaspäivänä otettua. Aurinko näyttää niin viileän kauniilta vilahtaessaan.

Tuli mieleen, että lapsuudenperheeni kanssa asuimme keskikaupungilla ollessani lukioikäinen. Muutama äitini tutuista otti tavakseen tulla meille bussia odottaessaan. Äiti oli käärmeissään, kun joutui kahvittelemaan ja laittamaan pöytää koreaksi vähän väliä :)

Elegia kirjoitti...

Minulle kahvi maistuu erinomaisesti sekä yksin että seurassa. :)

Kauniita kuvia. Vähän kävi sääliksi hirvipoloista - tuleekohan sille kamalan kylmä ;)

arleena kirjoitti...

Hirvenpää sopii hyvin punamultahirsiseinälle.
Luutasi näyttää toimivalta, kyllä silää huiskahtaa lumet polulta.

Kari kirjoitti...

Enää pari viikkoa ja aurinko valaisee puolilta päivin jo koko teatterin!

violet kirjoitti...

Muistan miten nuorempana otin kuvia filmikameralla miinus 25 asteen pakkasessa.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, no näinkin vähän joskus on eli vieraita pukkaa pikakäynneille kun asumme keskustassa. Mutta en ole siitä ressiä repinyt. Onneksi laittavat tekstaria kuitenkin ennen tuloa. Ihan jokainen ja aina.

Elegia, juon minäkin usein kahvia yksinäni. Ja jos ihan tarkkoja ollaan niin maistuuhan se yksinäänkin. Toisinaan erittäin hyvältä ja joskus niin pahalta.. Välillä juon teetä.

Kari, tosiaankin, aurinkoa näkyy päivä päivältä enemmän ja pitempään. Teatterista siis kuvaa ottamaan parin viikon kuluttua aurinkoisella säällä!

Violet, tuttu tunne: niitä pakkaskuvia oli kiva ottaa, piti olla hengittämättä kuvan oton aikana, ettei tullut pakkashöyryä kuvan reunoihin. Joskus oli tullut. Linssi meni tosi helposti huuruun kovalla pakkasella.

Sooloilija kirjoitti...

Arleena, anteeksi jäi välistä.. Harja on muuten tosi hyvä. Huiskin sillä oikein innoissani pihalaatoitusta, samoin tytöt. Alkuinnostusta..

Krisu kirjoitti...

Hassu tuo hirvenpää ulkona seinässä, hilpeä suorastaan! Mulle ei nyt näy luuta, mutta teatterin olet kuvannut kauniisti, valo on suloinen.

Sooloilija kirjoitti...

Krisu, jäin miettimään miksei keskimmäinen luuta-kuva näy sulle..

Tuosta hirvenpääkuvasta tulee jotenkin mieleen Villi Pohjola-tv-sarjan omituisuudet.

-Anne- kirjoitti...

Tuo hirvikuva on hauska, mutta en yleensä oikein tiedä miten suhtautua tuollaisiin täytettyihin voitonmerkkeihin.
Olen itse lihansyöjä, ja popsin mielelläni hirveäkin, joten en kehtaa ruveta kovasti jeesustelemaan, mutta jotenkin minusta on epämiellyttävää pistää tapettuja eläimiä seinälle...
Olin kerran kylässä kodissa, jossa seinällä jökötti täytetty metso - se oli kammottava!

Sooloilija kirjoitti...

Anne, samaa ajattelen. Kaikki ne täytetyt eläimetkin kun ovat joskus olleet eläviä.
En myöskään laittaisi esim. mitään aitoa taljaa lattialle.