tiistai 6. tammikuuta 2009

Ihanat Audreyt !


Puolisilmällä vilkuilin tänään tv:stä Sabrinaa, vuodelta 1954. Olenhan näin pyhäpäivän kunniaksi viettänyt siivouspäivää. Siivoan usein pyhinä, tuulettelen peittoja ym. Jotkut naapurit saattavat nyrpistellä asialle, mutta minusta pyhäpäivinä on hyvää aikaa siivota. Siinä on oma tunnelmansa..


Muistin siinä touhutessa kuinka nuorena pidin Audrey Hepburnista. Hän oli niin ihanan gasellimainen, pieni ja hoikka, tanssijan näköinen. Ei se mielikuva mihinkään ole muuttunut, mutta nyt kiinnitin huomiota hänen puhetyyliinsä, ääntämiseensä ja näyttelemiseensä yleensäkin. Se oli 50-luvulla aika teatraalista. Hänen äänensä oli tosi tyttömäinen.

Kiinnitin huomiota myös siihen kuinka 1950-luvulla nuoretkin ihmiset vaikuttivat niin aikuisilta, ja amerikkalaisissa sen ajan elokuvissa mies on aina vanhempi ja nainen aina tyttömäisen nuori. Sitä ei koskaan kyseenalaistettu, mutta nyt kun katsoo esim. tätä Sabrina-elokuvaa, niin Audrey Hepburn on parikymppinen tyttönen ja hänen kosijansa, Humbhrey Bogart ja William Holden näyttävät ihan ikämiehiltä. Audrey oli elokuvan teon aikoihin noin 25-vuotias, kun taas Bogart oli jo noin 55-vuotias..

Yksi asia on mielestäni jännä ilmiö nyt 2000-luvulla: Audrey on sisustusesineissä. Tyttäreni kerran kysyi, että kuka tuo nainen on noissa kelloissa ja mukeissa. Marilynin hänkin tiesi, niitä tuotteita kun on joka paikassa, ollut aina. Mutta nyt olen viime aikoina bongannut näitä Audrey-tuotteita. Monikaan tämän päivän nuori ei ole nähnyt hänen elokuviaan, tiedossa on ehkä vain, että filmitähdestä on kyse.. Joten pidän yllättävänä, että Audrey Hepburn on löytänyt tiensä moniin sisustusesineisiin. Ei siinä mitään, hänhän oli kuvankaunis ja sopii tosi hyvin mm. mustavalkotuotteisiin. Ylläolevan kellonkin kuva on tosi kaunis.


Nykypäivän Audreyssa, ranskalaisessa Audrey Tautoussa (synt. -76) on paljon samaa. Liekö saanut vanhemmiltaan nimensäkin kuululta filmitähdeltä..
(Tästä Audreysta ja hänen elokuvistaan myöhemmin lisää).

18 kommenttia:

Papi kirjoitti...

Kyllä kuule tietää moni teini Audrey Hepburnin ja 50- ja 60-luvun. Se on joidenkin juttu nykyisin. Olen tähän törmännyt kummityttöni kanssa ja se on niin IN nykyisin.

Marilyn oli kaunis ja ihan liian aliarvostettu hömppänäyttelijänä. Hänhän oli hyvinkin musikaalinen ja osasi oikeasti laulaa. Lauloi oikein ja osasi vieläpä tulkita laulamaansa.

Audrey H:a olen ihaillut teinitytöstä lähtien. Ja nykypäivän Audreylla on varmasti hyvä tulevaisuus filmimaailmassa. Lahjakas, fiksu, sekä kaunis.

katriina kirjoitti...

Minua on ärsyttänyt kovasti näiden ukkomiesten käyttö elokuvan sankarina tyttönäyttelijöiden parina. Kai heille olisi voitu valita hieman vanhempi naistähti, ei heistäkään pulaa ole ollut. Jotain annettavaa -leffassa viimeksi Jack Nicholson oli kuusikymppisenä kertakaikkiaan irvokas plösö nuoren naisen rakastajana, mutta ihana samanikäisen Diane Keatonin parina.

Audrey Hepburn on ihana!

Liivia kirjoitti...

Kummatkin ovat kyllä aikas ihania!
Nämä on niitä naisia, jotka ovat yhtälailla sekä miesten että naisten suosikkeja. Kaikki siis tykkää. En ainakaan tunne ketään, joka ei.

En kyllä välitäisi omistaa kummankaan naamalla varustettua kelloa...

Sooloilija kirjoitti...

Papi, oi yllättävä tieto tuo nuorten kiinnostus 50- ja 60-lukuihin.
Omat lapset kun eivät vielä ole ihan siinä iässä, että filmitähdet kiinnostaisivat.
Joo Marilyn vaikutti hyvin musikaaliselta. Jos olisi saanut elää, musiikki olisi ehkä ollut se hänen juttunsa.

Katriina, pääsemmeköhän koskaan siitä ilmiöstä eroon. Ainoastaan jos naiset rupeavat enemmän tuottamaan ja ohjaamaan elokuvia.

On se tosiaan niinkin, että vanhasta miehestä tulee vähän ällö kun hän vikittelee nuoria tyttöjä. Kun siinä on aina takana se, että mies ikänsä puolesta voisi olla tytön isä, ellei jopa isoisä. Kuten Nicholsonin tapauksessa..

Liivia, minä kyllä voisin laittaa Marilyn- tai Audrey-kellon seinälleni jos esim. olisi elokuvajulisteista tehtyjä tauluja ympräillä ym.

Audrey on tosiaan sekä miesten että naisten ihailun kohde. Ehkä senkin vuoksi, että hän ei vaikuta liian seksuaaliselta. Hienovireinen erotiikka on piilotettua ja ujoa.

Sooloilija kirjoitti...

Ranskan Audreysta sitten tarkemmin myöhemmin. Nätti on ja taitava näyttelijä. Joku joskus kirjoitti jossain, että hänen ainoa vikansa on se, että hän on aina yhtä suloinen, ehkä hieman yksi-ilmeinen. Aina tulee Amelié mieleen.

violet kirjoitti...

paljon Hebburn-esineitä huomannut minäkin, kasseja ja tyynyjä ja kelloja ja magneetteja.

Mitäs muuta piti sanoa...???
En muista!

marko77 kirjoitti...

Tautou on ihana ja pidän hänen elokuvistaan mielettömästi! :)

Elisa kirjoitti...

Audrey on ihana näyttelijiä, sielukas olisi ehkä oikea sana kuvaamaan häntä - ja aika ihana on Tautoukin!

Ostin Anttilan alesta Aamiainen Tiffanyllä ja se on pitäisi katsoa. Ihan huippu leffa, ja hyvä Truman Capoten kirjanakin!

Tuo Tauotou oli ilmiömäinen menestysleffassa Amelie mutta sitten esim leffa Hinnasta viis (2006) oli hienoinen pettymys..

arleena kirjoitti...

Sabrina-elokuvan katsoin jokunen vuosi sitten. Siinä versiossa taas oli mielinäyttelijäni Harrison Ford ja en edes muista kuka näytteli Sabriinaa. Hyvä elokuva. Muistan myös sisustukset, jotka olivat kovasti mieleeni.

Audreysta pidän minäkin, hänen tyylistään pukeutua. Nyt se pukeutumistyyli taitaa olla joissakin muotitaloissa framilla.

Stina kirjoitti...

Ah, taalla yksi Audrey Hepburn fani myoskin. En yhtaan ihmettele, jos nuoret tykkaavat yha 50-60-luvuista, itsekkin olin jokunen aika (krohom... no ehka vahan reilumpi aika) sitten armoton fiftari ja RAKASTIN intohimoisesti kaikkea 40-50-60-l. liittyvia asioita musiikista huonekaluihin ja elokuvista asusteisiin.

Tahan olisi tullut pitka avautuminen aiheesta nuori naisnayttelijatar - vanhempi miesnayttelija, mutta aloin oikein vauhtiin paastessani loikkimaan jo sokeasti melkein ohi aiheen ja lopulta koko selonteko levisi kauheaksi oksennukseksi, joten otin ja delasin sen kiltisti ;D.

Meilla taas 15-v. tytar ei tuntenut James Deania tassa jokunen aika sitten aiheuttaen aidille kunnon jarkytyksen :).

Mutta siis: Audrey Rocks!

Sooloilija kirjoitti...

Violet, paljon erilaisia tuotteita tosiaan on, osa ihan hienojakin.

Marko, Tautou on niin suloinen.

Elisa, Aaminainen Tiffanylla on sellainen elokuva, että se pitäisi katsoa aina muutaman vuoden välein. Näin sen eka kerran kun olin noin 15-vuotias.

Minäkään en oikein tykännyt Tautousta esim. Da Vinci Koodissa, mutta sellainen rooli, jossa hän saa olla enemmän itsensä, hieman komediallinen, on parempi. Ja mikäs elokuva se oli missä hän tupakoi kovasti (ranskalaiseen tyyliin paljon tupakoikin), se oli jo oikeastaan ihan pieni järkytys. Niin kaunis tyttö ei voi tupakoida!

Arleena, olen nähnyt myös sen uudemman Sabriinan, ei ole oikein muistikuvaa. Naisnäyttelijä siinä oli muistaakseni Julia Ormond eli aika tuntematon.

Stina, olisit antanut vuodatuksesi tulla vaan..näistä vanhemmista miehistä ja nuoremmista naisista. No, kirjoitan aiheesta varmasti toisenkin kerran. Kommentoi sitten taas.

Meidän tytöt pitävät James Deanista. Katsoimme noin vuosi sitten yhdessä Eedenistä itään-elokuvan ja tytöt rakastuivat Deaniin samantien. Olivat silloin 8 ja 11.

Merja kirjoitti...

Meillä mies myös tykkää siivota sunnuntaisin. On varmaa että jossain päin taloa alkaa tuoksua sunnuntai-iltapäivänä yksi tietty puhdistusaine jolla rappailee kaakeleita..

Audrey on kaunis, mutten kyllä minäkään välittäisi kuviaan seinälle asti ripustaa. Elokuviaan kyllä katselen mielellään.

Ja mitä tulee noihin ikäeroihin... niin hyvin mielenkiintoinen aihe. Vähän semmoinen patriarkaalinen vaikutelma kyllä tulee..

Liivia kirjoitti...

Tähän on pakko vielä sanoa, että minulla ja miehelläni on aika paljon ikäeroa. Ei hän sentään isoisäni voisi olla, mutta ikäero on kuitenkin huomattava.
Ja minä iskin hänet, hän väitti vielä parin kuukauden jälkeenkin tykkäävänsä vanhemmista naisista. muTta jokin magneetti meitä veti.

Ikäero on vähiten meille itsellemme ongelma, vaikka kyllähän siinä haastettakin on.

Mutta nuoria tyttöjä vikitteleviä miehiä en siedä minäkään. Ja minusta se onkin ihan eri juttu.

Sooloilija kirjoitti...

Liivia, niin onkin, ihan eri juttu. Se on tärkeintä, että kyse on aikuisten välisestä kypsästä suhteesta, rakkaudesta.

Pidän Niinistön ja vaimon suhdetta siinä mielessä hyvänä, että rakkaus näkyy siinä kilometrin päähän!

Tämä on vähän sellainen aihe, että mihin vetää raja. Onko olemassa joku ikä, joka ylittää rajan..

Sitten on oma lukunsa vielä nämä Picassot ja Chaplinit..Jotka vielä kasikymppisinäkin saivat lapsia... Hmm.. tämä on oikeastaan aika laaja aihe..

Anitta kirjoitti...

Heippa Sooloilija!
Itse olen tämmöinen 24-vuotias elokuvaopiskelija ja Audrey Hepburn on mulle kyllä erittäin tuttu - on ollut lapsuudesta asti. Myös monet ystäväni fanittavat häntä (eivätkä he siis kaikki ole elokuvaopiskelijoita) eli he kyllä tietävät kenen kuvia ovat seinilleen liimailleet. Monelle varmaan Audrey on tullut myös tutuksi ikään kuin sisustusroippeiden kautta. Audrey-leffojahan julkaistiin juuri DVD:llä kuuden boxi johon kuuluu muun muassa tuo Sabrinakin.

Miehen ja naisen ikäeroon kyllä suhtauduttiin ilmeisesti vielä 1960-luvulle asti aika eritavalla kuin nykyisin, se käy elokuvien lisäksi ilmi esimerkiksi romaaneista. Liekkö siinä sitten emansipaatio takana, että nykyisin ajatellaan, ettei miehen kuulu olla naiselle mikään "isähahmo", vaan parin pitäisi olla tasa-arvoisempi myös ikänsä suhteen? Kyllähän viisikymppisen miehen varmasti onkin helpompi pompottaa parikymppistä tyttöstä puolisonaan kuin omanikäisen poikalapsen. Toisaalta vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhdetta ei oikein suosittu silloin ennen eikä sitä tahdota hyväksyä vieläkään.

Anitta kirjoitti...

Täytyy tähän vielä sanoa, että älkää panko liikaa toivoa naisohjaajiin ja -tuottajiin. Esimerkiksi Sofia Coppolan elokuva "Lost in Translation":han esittää nimenomaan tarinan nuoren tytön ja keski-ikäisen miehen romansista (joka tosin ei sitten aktualisoidu muun muassa tuon ikäeron ja erilaisen elämäntilanteen vuoksi, mutta kumminkin).

Itse olen (alaa opiskelevana, joitakin lyhytelokuvia ohjanneena ja monien tyttöohjaajien työskentelyä sivusta seuranneena) vähän ärsyyntynyt siitä, että meidän naisten toivotaan tai oletetaan aina käsittelevän elokuvissamme jotenkin feministisiä aiheita tai aiheitamme feministisistä näkökulmista. Pari vuotta sitten koulustani Turun Taideakatemiasta esimerkiksi valmistui Riikka Holmberg -niminen tyttö, joka on ohjannut kauhulyhäreitä. Joku sanoi joskus näistä Riikan leffoista, että niistä ei todellakaan arvaisi, että ohjaaja on nainen. Itse en oikein ymmärrä, miksi se pitäisikään pystyä arvaamaan. Tärkeintä on kai, että leffat ovat hyviä.

Sooloilija kirjoitti...

Anitta, kiitos pitkistä kommenteista. Juu, tämä sama juttuhan pätee NAISkirjailijoihin. Ei pitäisi aina sanoa, että nais-sitä-ja nais-tätä..

Oma näkökulmani on feministinen. Takana ihmissuhteita erilaisten, eri-ikäisten miesten kanssa, siksi näitä juttuja peilaa vähän omien kokemusten kautta. Niinkuin kaikki kirjoittamani tässä blogissa.

Hyvä kun opiskelet elokuva-alaa. Itse olin ikäisesi 80-luvulla, ei tullut mieleen opiskella alaa..

Sooloilija kirjoitti...

Niin ja vielä pitää vähän niinkuin ammattilaiselle sanoa, että kirjoitan näistä kaikista elokuvista ihan vain tunnepohjalla. Tietenkin haen tietooni faktojakin, mutta en halua jutuissa panostaa faktoihin vaan siihen puoleen mitä tunnen.

Olen lukenut jossain vaiheessa muutamaa asiallista ja hyvin faktoihin pohjautuvaa blogia. Mutta itse en kirjoita sillä tavalla.. Lähestymistapani on hieman viihteellisempi..