lauantai 10. tammikuuta 2009

Leibowitzia ja Brandoa


Yle Teema on kyllä osoittautunut monipuoliseksi tv-kanavaksi. On popkulttuuria, elokuvia, dokumentteja, livekeikkoja ja paljon muuta.

Tänään lauantainakin pitää pikkuisen enemmän oleilla tv:n ääressä jos haluaa nähdä iltapäivällä dokumentin valokuvaaja Annie Leibowitzista ja ilta on pyhitetty Marlon Brandolle. Dokumentin jälkeen tulee elokuva Viimeinen tango Pariisissa, jota en ole moneen vuoteen nähnyt. Aikoinaanhan se on shokeerannut elokuvayleisöä rohkealla aiheella ja kohtauksilla.. (alla kuva elokuvasta).


Ensi viikolla alkaa peräti kolmiosainen sarja Marlon Brandon elämästä. Se kiinnostaa.

Nyt äkkiä kauppaan, jotta ehtii taas tv:tä katsomaan. Moni varmasti kauhistelee tätä tv:lle ja elokuville omistautumistani. Mutta toisaalta.. Olen paljon kotona ja televisio sijaitsee keskeisellä paikalla suhteellisen pientä asuntoamme. Sen ääreen on helppo istahtaa ja taas lähteä poiskin kun haluaa.

Olen ruvennut käymään iltakävelyillä. Se on edistystä aikaisempaan. Käyn yleensä aina kävelyillä syksyisin ja talvisin, kesällä en oikeastaan ollenkaan, ellei lasketa tavallista hyötykävelyä eri paikkoihin.

Odotan nyt magneettikuvaukseen menoa (helmikuussa) ja diagnoosin saamista maaliskuun alussa. Kerron taas terveys- ja sairausasioista omassa postauksessaan joku kerta..

9 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Telkkarista tulee paljon hyviä elokuvia, aina vaan väärään aikaan ;) Mukava kuitenkin edes lukea aiheesta.

Sinulla on helppo lähteä kävelylle, Pikisaari ja Hollihaka vieressä. Miksei kaupunkikin.

arleena kirjoitti...

Aikoinaan on tullut katsottua tuo Viimeinen tango Pariisissa ja nyt palautui elävästi mieleeni elokuvista niitä dramaattisempia kohtia.

Matroskin kirjoitti...

Nuorena ihailin Leibowitzia, nykyään hän on minusta kerrassaan yliarvostettu kuvaaja. Tosin ohjelma oli silti kiinnostava.

Papi kirjoitti...

Näin tuon ohjelman Leibowitzista viikolla ja hämmästytti se kauhea assareiden ja rekvisiitan määrä, mitä hänellä on kuvaussessioissa. Mutta hienoja kuvia hän on ottanut, ei voi kiistää.

Sitä en tiennyt, että se "the kuva" Yokosta ja Johnista oli otettu vain muutamaa tuntia aikaisemmin Lennonin kuolemasta.

Sooloilija kirjoitti...

Matroskin, ohjelma oli kiinnostavasti tehty. Koskettavakin.
En osaa sanoa onko hän yliarvostettu kuvaaja. Nimeä kuitenkin on, ja palkkapussi varmaan sen mukainen..

Papi, no se oli yllätys mullekin että vain muutamaa tuntia aiemmin..

Olin yllättynyt hänen huumeongelmastaan, joka oli tullut kiertuelämästä Rolling Stonesien ja muiden bändien kanssa.

Nykypäivänä mietin, että miksi piti olla esim. viikko- ja kuukausitolkulla jonkun bändin mukana kuvaamassa. Tuntuu, että vähempikin kuvamäärä varmaan olisi riittänyt. Eihän niistä kuitenkaan julkaista kuin murto-osa.

Sooloilija kirjoitti...

Vaikka Brando on huippu, en jaksanut siltikään katsoa Viimeistä tangoa Pariisissa. Se tuntui vähän elähtäneeltä ja kulahtaneelta, tylsältäkin.

Sen sijaan Johnny Cashin elämäntarina Walk the Line vei mennessään. Nyt toisen kerran nähtynä. Hienot roolisuoritukset!

katriina kirjoitti...

Walk the Line on minustakin todella hyvä ja hienosti näytelty. Musiikki varsinkin vetosi.

Viimeistä tangoa sen sijaan inhosin jo ensimmäisen kerran leffassa sen nähtyäni enkä ole kestänyt oikein Brandoa katsoa sen jälkeen.

Suvi kirjoitti...

Teema on kyllä yks parhaista kanavista mitä meillä näkyy. Sieltä tulee hyviä dokumentteja ja vähän erilaisempia elokuvia kuin muilta kanavilta.

Koska valokuvat kiinnostaa, niin tuo dokumentti Annie Leibovitzista oli mieleeni. Erittäin hienoja kuvia tekee.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, minä taas olen Brandosta aina tykännyt, lähinnä hänen persoonastaan, en niinkään elokuvista. (Kerran elämäni aikana olen ihastunut hänen oloiseen mieheen..hohhoijaa..). Kauheita paljastuksia tässä..

Ihmettelen, ettei Joaqin Phoenix saanut Oscaria roolistaan Johnny Cashina, mutta olikos se just se vuosi kun Philip Seymour Hoffman sen nappasi Capoten roolista. Juu oli se.

Suvi, kiitos kommentoinnista (oletkohan aiemmin kommentoinut?). Teema-kanava on parasta mitä Yle on tuottanut viime vuosien aikana.

Olen myös vuosikausia ihaillut Leibovitzin kuvia. Ja dokumentti hänestä oli hyvin koostettu; rehellinen ja suora, kuten kai persoonakin.