Tämän yöpöydän lampun valossa olen viime päivinä lukenut hersyvää huumoria sisältävää, silti koskettavaa asiaa sisältävää Umayya Abu-Hannan Sinut-kirjaa, jossa Umayya kertoo omasta elämästään Suomessa, muualta tulleena, palestiinalaisena. Hän tuli Suomeen vuonna -81 eikä osannut kieltämme yhtään. Hän opetteli kieltä kuitenkin ahkerasti, oppi nopeasti, mutta kömmähdyksiäkin on sattunut, paljon. Niistä hän kirjoittaa kirjassaan hyvin elävästi. Lukija ihan elää tilanteessa mukana. Tässä tarina kun Umayya lähti ostamaan tarjouksessa ollutta sauvasekoitinta Stockmannilta:
Jouluna matkalla Stockalle hän hoki 'sauva ja vatkain': vatkata tai sekoittaa jotakin ja hiihdosta sauvat. Hän hoki sitä kolmissa liikennevaloissa ja Stockan hissiä odottaessaan. Kun lopulta päästiin jouluruuhkaiselle kassalle, hän keskittyi. Hierominen, sekoittaminen ja vatkaaminen. Kyllä joo, hierotaan jotakin, vaivataan ja sitten 'sauvat'. Kodinkoneosaston kassalla hän oli valmis ja kysyi: 'Mistä saa hieromasauvan?'
Taas nämä valkonaamat olivat kuin haamun nähneitä. Mikä tuo typerä katse on? Hän selitti, että se on kanta-asiakastarjouksessa..
Hän selitti kassalla, että Billy Boy-vekotin oli tarjouksessa.Hän yritti selittää päästämällä wishshuwwishuw-ääniä ja vatkaamalla kädellään ylös ja alas. Kun myyjä sanoi, ettei heillä ole sillä osastolla mitään sellaista, hän suuttui ja kysyi: 'Mitä mä nyt teen, kun olisi kiirettä ja juuri näin joulun alla'. Naama räjähtää punaisena ja silmät itkuisena ja joulukermat jäävät vatkaamatta keittiön tiskipöydälle.
*******************
Umayya kirjoittaa hauskasti ja koskettavasti tapahtumistaan, kömmähdyksistään maassamme, jossa vielä esim. parikymmentä vuotta sitten suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti muualta tulleisiin, jotka poikkesivat ulkonäöltään ja puhetyyliltään valtaväestöstä. Pidän siitä, että Umayya suhtautuu asioihin kriittisesti, mutta lempeästi. Hän osoittautuu myös suureksi optimistiksi!!
Muistan kuinka Umayya Abu-Hanna toimitti mm. Ajankohtaista kakkosta 90-luvulla. Hän puhui suomen kieltä hieman hassusti, mutta ymmärrettävästi. On jäänyt mieleen, että hän usein suorassa lähetyksessä nauroi itselleen ja sille, ettei kieli kääntynyt johonkin tiettyyn sanaan kovin helposti. Yhdyssanat ovat varsinkin tuottaneet ongelmia.
Kuvassa Umayya Abu-Hanna kirjansa julkistamistilaisuudessa elokuussa 2007 Helsingissä.
5 kommenttia:
Eipä ole tullut luettua - vielä - Uman kirjoja. Mutta tuon huumoripätkän ansiosta pitäisin, jos lukisin.
Kiitos lukuvinkistä! Aloitin joulun alla tuon kirjan lukemista mutta kesken jäi, niin kuin moni muukin kirja nykyään. Taidan olla nyt jotenkin hermostunut tms keskittymiskyky kateissa...
Tuo on ihana kirja, luin sen vuosi sitten. Kirjasta kuuluu hänen oma äänensä koko ajan, kaikki se etelämaalainen lämpö ja energia, yhdistyneenä hersyvään huumoriin ja itseironiaan.
Muistan hänet telkkarista erinomaisen suomenkielensä takia, virheettömät taivutukset ja kaikki päätteet mukana.
Arleena ja Elisa, juu kannattaa lukea. Sisältää paljon myös yhteiskunnallista pohdintaa.
Katriina, kirja tosiaan ilmestyi viime syksynä, se kirja on kuin hän itse: lämmin, älykäs ja sydämellinen.
Minustakin hän on aina puhunut hyvää suomea, mutta hän on varmaan aina ollut tosi itsekriittinen. Ja onhan se selvää, että alussa sekoittaa käsitteitä ym. Suomen kieli voi olla aika vaikeaa kun sen aloittaa ihan alusta.. Voin vain kuvitella.
On ollut ihana kuulla, että Umayya on saanut adoptiolapsen Etelä-Afrikasta noin vuosi sitten, tyttären.
Katriina, sekoilin vuosissa. Kirja on ilmestynyt siis syksyllä 2007 ja nythän on jo 2009. Korjaanpa tuohon tekstiinkin eli kirjanjulkistamistilaisuus on ollut siis 2007.
Lähetä kommentti