sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Elokuva-arvosteluja kahdesta nähdystä

Tämä pari on niin suloinen! He riitelevät ja rakastavat, ja sitten mies kuolee.
Hilary Swank ja Gerard Butler ovat oiva pari tässä P.S. I Love You-elokuvassa (joka tässä tapauksessa on minusta turhaan suomennettu P.S. Rakastan sinua-nimiseksi. Aina ei ihan kaikkea tarvisi suomentaa).

Ensimmäisellä katsomiskerralla en helposti lämmennyt tälle elokuvalle, mutta toinen kerta toden sanoi. Sen huumori on lämmintä ja inhimillistä. Hilary Swankin Holly on mielestäni ihminen, joka on verta ja lihaa. Hän suree aidon tuntuisesti. Ympärillä olevat ihmiset; äiti ja ystävät, antavat surijalle tilaa olla, mutta ovat myös lähellä kun tarvitaan.

En niinkään näe tätä elokuvaa komediana, vaikka komediallisia aineksia on pitkin elokuvaa. On hössöttäviä ystävättäriä, kohellusta New Yorkissa, synttäreiden viettoa ym. Mutta pohjavireenä on silti koskettavat tunnelmat puolison menettämisestä. Muisteloissa palataan menneisyyteen, ja ne hetket ovat hyvin romanttisia.

Minuun kolahti oikeastaan enemmän Hilary Swankin ja hänen Irlannista löytämänsä muusikkomiehen välinen kemia. Tätä miestä kun näytteli Gerard Butleriakin ihanampi Jeffrey Dean Morgan:


On oikeastaan aika riski tehdä tällä tyylillä elokuva puolison menettämisestä. Mutta kumma kyllä se toimii. Ehkä irlantilaiskirjailija Cecilia Ahernin romaani on ollut alunperin niin hyvä, että esim. ohjaaja Richard LaGravenese on uskaltanut tarttua aiheeseen. Traileri tässä.

****************

Charlie sanoo-elokuva jätti minut kylmäksi. Sen traileri on huippuhyvä. Mutta ehkä se kiteytyykin sitten siihen pariin minuuttiin koko elokuva. En pidä elokuvista, jossa on kylmä maailma ja jossa ihmiset puhuvat ilmeettömästi lyhyitä lauseita. Odotin esim. kovasti Minna Haapkylän suoritusta tässä huippunimiä vilahtelevassa ranskalaiselokuvassa, mutta jouduin pettymään. Haapkylä on elokuvan melkein ainoita naishahmoja, ja hänellä on niin vähän repliikkejä! Kerran hän näkyy kuvassa täysin alastomana ja hän puhuu ranskaa oikein nätisti, mutta tästä roolista ei jää kerrassaan mitään käteen. Minna on kyllä eteerisen kaunis valkoisen ihonsa kera, mutta kyllä hän on parempi suomalaisissa elokuvissa, joissa hän revittelee oikein kunnolla.


En myöskään pitänyt tämän elokuvan miehisestä maailmasta. Naiset ovat tässä lähinnä turhautuneita vaimoja tai rakastajattaria. Ohjaaja on nainen, Nicole Garcia, mutta en tajunnut edes tämän elokuvan juonta. Enkä sen loputtua tajunnut sitäkään, että mitä se Charlie sitten oikein sanoi. Tämä elokuva pyrkii viestittämään, että jokainen ihminen joutuu kokemaan menneisyytensä jossain vaiheessa elämäänsä uudestaan. Hyvä ajatus.

Mutta traileri kannattaa katsoa. (You tubesta ei löytynyt, toivottavasti tämä näkyy). Elokuvassa on myös hyvää musiikkia.

12 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Minäkään en pitänyt Charlie sanoo -elokuvasta. En tiedä mikä siinä tökki, kun näyttelijät olivat periaatteessa hyviä jne.

pikkujutut kirjoitti...

Charlieta en ole nahnyt mutta PS:sta sen verran etta kun luin kirjan ensin, oli odotukset kovat. Elokuva ei niita odotuksia lapaissyt. Oli pitkaveteinen, minun mielesta ja taisin kelata loppuun :).

Niin ja silloin Hillary tuntui tylsalta valinnalta paaosaan. Mutta tasta tulikin mieleen, etta ehkapa voisi leffan katsoa uudelleen ja katsoa milta nyt tuntuu, kun kirjan lukemisesta ja elokuvasta on jo aikaa. Onkohan mieli muuttunut.

Sooloilija kirjoitti...

Tuima, jokin siinä ranskalaisessa tosiaan tökki; liikaa ihmisiä, liikaa erilaisia tarinoita. Liikaa ympätty vähän kaikkea yhteen elokuvaan.

Pikkujutut, juu jostain syystä minäkään en lämmennyt ensimmäisellä kerralla tuohon P.S.I love youhun. Kaikki hehkuttivat sitä komediana ja minä ihmettelin, että mikä ihmeen komedia. Kun en nauranut enkä oikein itkenytkään..

Mutta nyt toisella kerralla näin sen eri silmin. Hilary oli oikeastaan ihan hyvä valinta rooliin ja ne miehet, nehän oli ihan huippuja valintoja! Samoin Kathy Bates äitinä..

Sari kirjoitti...

Kävin katsomassa P.S. I love Youn leffateatterissa ensi-illassa ja minulla oli tosi kovat odotukset elokuvan suhteen kirjan luettuani. Ehkäpä siksi elokuva oli mulle pienoinen pettymys ja samoin kuin Pikkujutut tuossa jo kommentoi, Hilary tuntui joteskin hassulta valinnalta tuohon rooliin. Sitä vastoin mä kyllä tykästyin Gerard Butleriin, vaikka tottahan Jeffreykin toi oman lisänsä tähän leffaan... ;-)

Mut juu, ehkä minunkin pitäisi katsoa tämä toiseen kertaan...

Sooloilija kirjoitti...

Sari hei, minä taas en ollut lukenut kirjaa enkä oikein muutenkaan odottanut mitään kun katsoin ensimmäisen kerran.. Ensimmäisellä kerralla ihmettelin sitä, että komediallisuutta oli ympätty periaatteessa niin vakavaan aiheeseen..

Eli kävin samoin kuin Australian kanssa, jossa en pitänyt siitä alun ja Nicole Kidmanin komediallisuudesta kun minusta Australia oli täysin draamaelokuva.

Hallatar kirjoitti...

PS:n olen nähnyt mutta olin kai odottanut siltä enemmän koska en pitänyt elokuvasta. Kirjana se oli parempi...
Joskus näin päin.

Sooloilija kirjoitti...

Hallatar, sinullekinko oli pettymys. Mullekin ihan vähän, mutta löysin tosiaan toisella kerralla enemmän hyviä asioita..

Merja K kirjoitti...

Täytyykin vuokrata tuo Ps... leffa. Olen lukenut kirjan ja pidin siitä, joten olisi hauska nähdä myös leffa. Varsinkin tämän kirjoituksen jälkeen :)

Iloista alkavaa viikkoa!

violet kirjoitti...

Katsoin miehen kanssa ton Charlie -leffan eilen myös. Molemmilta aivan samat kommentit kuin sinulta. Ei ollut kummoinenkaan. Parhaana hahmona pidimme belgialaisen Benoit Poelvoorden epäonnista rosmoa.
(hän muuten on mukana pian m yös tuossa Coco Chanelista kertovassa elokuvassa).

Sooloilija kirjoitti...

MerjaK., huomasitko, että viime viikolla ilmestyneessä MeNaisissa on mukana tämä P.S.-leffa. Ja jos olet lehden tilaaja, voit tilata tämän leffan 3 eurolla itsellesi..

Violet, odottelinkin jo, että joko katsoit.. Miksikähän siihen Charlieen oli ympätty niin monta tarinaa?

Se belgialainen heppu oli tosiaan traagisen koominen hahmo.. Mutta miksi kaikki olivat niin kylmiä, viileitä? Oliko tässä tavoiteltu kaurismäkeläistä minimalismia vai mitä.. Mutta eiväthän ihmiset oikeasti ole noin viileitä..

Ihmisethän huutavat ja riehuvat, nauravat, edes hymyilevät joskus..

Elisa kirjoitti...

Jeffrey Dean Morgan on syötävän ihana! Katselen häntä viikottain myös Greyn Anatomiasta, nyt kun hänen roolihahmonsa ympättiin kuolleista heränneenä haamuna sarjaan.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, juu, on ihana, siis Jeffrey Dean! Häntä on jotenkin ilo katsella, on miehekäs ja niin luonteva itsessään. Siis tällaisen kuvan antaa.. Hän ei halua olla liian sliipattu eikä liian komea, vaan on just sellainen kuin 'oikean' ihmisen kuuluukin olla.

(Tiedä sitten millainen on luonnossa ja luonteeltaan, mutta tämä on se kuva minkä hänestä saa..)