sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Kuinka lähestyä puuta, kyselee Eva Dahlgren


Sunnuntaiklassikkoni Eva Dahlgren sai muistelemaan myös hänen kirjaansa, jonka luin vuonna 2006 keväällä, ja joka löytyy hyllystäni. Otin kirjan käteeni. Jännä juttu; en muista siitä paljon mitään. Joten aloitan uudelleen.

Elämänikin on muuttunut aika paljon keväästä -06. Oikeastaan en olisi osannut kuvitellakaan silloin kolme vuotta sitten kuinka paljon elämäni tulee muuttumaan.

Eva on kirjoittanut päiväkirjanomaisen kirjansa Kuinka lähestyä puuta (Hur man närmar sig ett träd, 2005). Kirja on suomennettu v.2006. Tarina alkaa Lontoosta vuonna 2003, josta Eva ja puolisonsa Efva Attling ovat vuokranneet talon, jonka kylpyhuoneessakin on kokolattiamatto. Eva kirjoittaa siitä millaista on luoda laulun säveliä ja tekstejä. Samalla hän elää koko ajan arkea, johon kuuluu matkustelua, parisuhdetta, lapsia, eläimiä, kotikaupunki-Tukholmassa käyskentelyä, julkisuudessa elämistä. Eva miettiikin miten pysyä luovana paineessa. Projekteja on vaikka muille jakaa.. Esa-Pekka Salosen kanssa Helsingin juhlaviikkojen suunnittelua, toimittajien tapaamisia ym.


Eva Dahlgren on kirjan perusteella lämmin ja humaani, pohjoismaista, hieman sarkastista huumoria viljelevä nainen. Oikeastaan hän yllättää. Eva on suora, ei kaunistele asioita. Tämä teos on suoraa päiväkirjaa, ja se yllättää.. Eva kirjoittaa mm. näin:

' Helsingin keikat, joihin lupauduin, eivät kuulemma olekaan festarikeikkoja vaan Eva Dahlgren-konsertteja. Osa Helsingin juhlaviikkojen kymmenvuotisjuhlaa. Ihan eri juttu kuin soittaa muiden bändien kanssa festareilla. Festareilla soittaminen on jotenkin mageempaa. Voi leikkiä Woodstockin pilvihippiä, olla olevinaan tyyni kuin viilipytty... Kuulen sveitsiläisiltä faneilta, että Helsingin keikat on jo myyty loppuun, ja hermoni rauhoittuvat hieman. Ihmiset haluavat, että tulen sinne laulamaan. Se tuntuu ystävälliseltä. '


Eva kertoo myös paljon elämästään suuren rakkautensa Efvan kanssa. He ovat yhtä suurta perhettä, Efvalla kun on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan. Tämän kirjan kautta opin myös tietämään, että Eva Dahlgren on asunut Tukholmassa siitä lähtien kun täytti 18 vuotta. Hän harrastaa kävelyä kotikaupungissaan. Ja rakastaa Thaimaassa matkailua.

Kirjan erikoinen nimikin selviää jossain vaiheessa..

Eva Dahlgrenin sivut tässä ja
Efva Attlingin sivut tässä.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luin tämän kirjan viime kesänä ja ensin se tuntui ihan mukiinmenevältä, mutta sitten alkoi tökkiä sellainen nirinä ja narina, vaikka ihmisellä on rahaa ja tavaraa ja mainetta ja vaikka mitä ympärillään. Oli niin kuin olisi syänyt liikaa kermakakkua, tuli sellainen ähky siitä ylityydytetystä ruotsalaisesta.

Vertaan mielessäni häntä ja K.D. Langia, joista jälkimmäinen kehittyy koko ajan, mutta minusta Dahlgren (niin hyvä kuin hän onkin) polkee jotenkin paikoillaan.

Kirja on kyllä silti ihan lukemisen arvoinen.

Sooloilija kirjoitti...

Hirlii, uskon, että tämä asenne liittyy hieman ikäänkin. Jollain lailla keski-ikäisyys teettää tällaista.. Ei ole enää nuoruuden raivoa, kaapistakin on tultu aikoja sitten, periaatteessa siis kaikki on hyvin. Koskettavia tekstejä pitäisi silti tuottaa.

Kun kaikki on aika hyvin, ja silti on taiteilijan luonne niin se on vähän ristiriitaistakin.. Uskoisin.

-Anne- kirjoitti...

Eva tuntuu olevan tyypillinen ruotsalainen tuon Thaimaanmatkailun osalta - thaikuista on tullut ruotsalaisille uusi kanariansaaret.

Efvalla on muuten kivoja koruja, skumppalaseja yms..

Sooloilija kirjoitti...

Anne, juu usein unohdetaa vähän, että Efvakin on taiteilija. Laitan linkin hänen tuotantoonsa tuohon jutun loppuun.

Ja ruotsalaisuus on sellainen juttu, että..moni klisee pitää paikkansa mitä heistä sanotaan..

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Musiikkia kuunnellut, mutta en lukenut.

Hannele kirjoitti...

Hienoa juttuja tekee, lasi sormuksella, kauniita koruja. Madonnalla kait joku hänen koru.

Jael kirjoitti...

En tiennytkään tuon kirjan olemassaolosta;Evan musiikista sen sijaan olen aina pitänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Eräällä lailla saattaisi ED:n kohdalla ollakin jotenkin noin, tosin tuosta "kaapista-ulos" teemasta hänellä on tässä kirjassa muutamia kysymyksiä, jotka ovat hyviä ja kriittisiä, niistä pidin.

Virpi P. kirjoitti...

Minusta kumpikin näistä naisista on ollut hyvin symppiksiä haastatteluissaan, heistä on välittynyt hyvin lämmin kuva.

Sooloilija kirjoitti...

Symppiksiä ovat, positiivisia. Efvan hopeakorut on ihania, saisinpa joskus!

Virpi P. kirjoitti...

Niin on, koruissa on asennetta!