perjantai 27. maaliskuuta 2009

Lukijasta sanottua..

The Reader - Lukija tulee nyt vihdoin Suomeen ensi-iltaan. Ja uskon, että siitä on nyt niin paljon kirjoitettu, että moni löytää tiensä elokuvateatteriin. Kävin katsomassa sen lähes kuukausi sitten ennakkonäytöksessä, silloin sitä oli katsomassa vain kourallinen ihmisiä..

En ole kovin paljon erilaisia kirjoituksia vielä elokuvasta lukenut. Tänään kuitenkin törmäsin uusimmassa Menaiset-lehdessä pieneen juttuun tästä elokuvasta. Elokuvan nähnyt toimittaja antaa sille kolme tähteä viidestä. Lainaus jutusta tässä: 'Aihetta lähestytään mutkan kautta, älykkäästi vaikka liian hillitysti ja hallitusti. Kate Winsletin oscaroitu suoritus Hannana on taidokas, joskin teknisen oloinen. David Kross nuorena Michaelina on luontevampi tapaus.'


(Oma juttuni täällä, jos joku haluaa vielä siihen palata, tai käy katsomassa elokuvan lähiaikoina ja haluaa vaikka lukea näkemykseni.).

Osittain olen samaa mieltä jutun kirjoittaneen toimittajan kanssa, mutta jäin kuitenkin miettimään, että millainen elokuvasta olisi tullut jos se olisikin ollut vähemmän hillitty, rohkeampi (eikö se ollut jo aika rohkea?). Uskon, että Kate Winslet kuuluu niihin ns. metodinäyttelijöihin, ja sellaista suoritusta en sanoisi koskaan tekniseksi. Mutta samaa mieltä olen toimittajan kanssa, että David Krossin Michael on luontevaakin luontevampi nuorena Michaelina, ihan ilmiömäinen!

Elokuva on silloin mielenkiintoinen kun se herättää keskustelua!

12 kommenttia:

violet kirjoitti...

Kävin eilen elokuvissa. Minun oli tarkoitus mennä katsomaan The Reader...mutta...(käsittämätöntä?) en uskaltanut.
En uskaltanut, ihan oman mielenrauhani vuoksi. Oli sellainen olo että tunsin kaipaavani jotakin muuta. Minä HALUAN nähdä tämänkin, mutta eilinen olisi ollut väärä, olen varma.

Menin katsomaan siis Slumdog Millionaire -elokuvan. Tiesin siitä jotakin, mutten tiennyt että se ahdistaisi minua tietyssä mielessä niinkin paljon.
En ole milloinkaan halunnut Intiaan sen kummemmin, eikä tämä elokuva muuttanut mielipidettäni.
(siitä tietysti voidaan loputtomasti keskustella että mikä on sitä "oikeaa" Intiaa/Afrikkaa/Suomea/Kiinaa jne>)

Mutta se OLI hyvä elokuva, voi pojat.
Parani kaiken lisäksi kovastikin edetessään, vaikka valitettavasti lopussa oli jotakin joka sai mut melkein ääneen sanomaan "no niin tietysti, no justiinsa"..ja tuhahtamaan sillain hiukan kyynisesti.
Aloin miettiä enemmänkin sitä miksi nykyään niin harva elokuva tekee muhun KUNNON vaikutuksen. Että olisi olo kuin tulisi hiukan typertyneenä ulos teatterista ja että filmi seuraisi pitkqän mukana.

Minusta tuntuu että olen
- kyynistynyt
- katsellut "liikaa" elokuvia
- muuttunut entistäkin kriittisemmäksi
- analysoin liikaa

Sooloilija kirjoitti...

Violet, olen miettinyt haluanko nähdä tätä Intia-tarinaa. Ehkä se olisi hyväkin nähdä. Olen usein ollut järkyttynyt esim. Intian ihmisoikeusasioista, suhtautumisesta naisiin, miesten ylivallasta.. Ehkä siinä mielessä mun olisi hyväkin nähdä tämä tarina..

Jospa se jäisi mieleen ja tekisi juuri sen 'typertyneen' olon. Tällaisen olon ovat tänä vuonna tehneet vain tämä Reader ja Revolutionary Road. Ne ovat käsitelleet korkeintaan kahden ihmisen näkökulmasta elämää suurempia asioita.

Usein koskettavinta onkin juuri se 'pienen ihmisen' näkökulmasta kerrottu tarina.

Anonyymi kirjoitti...

Ikinä, ei ikinä, kannata luottaa pelkästään ns. kriitikoiden arvioihin leffoista. Itseltäni olisi moni elokuva jäänyt näkemättä jos olisin sen perusteella mennyt leffaan ;O) Kiinnostavaa on se, miten eri ihmiset kokevat saman elokuvan niin eri tavalla. Itse käyn huomenna heti katsomassa odottamani Miehet jotka vihaavat naisia ja pelkään pettyväni kun odotukset ovat niin korkealla!

violet kirjoitti...

Uskon että tiedät Slumdog Millionairesta ainakin jotakin, joten en koe tekeväni juonipaljastusta jos kerron sen että miljonäärihän miehestä tulee - mutta miten ja entä sitten, tuota en kerro.

Kyllä tästä elokuvasta jäi kuitenkin sellainen hyvä mieli että "oikeus voittaa" ja hyvät saavat palkkansa.
Mutta joo, paljon siellä oli sitä jonka näkeminen teki kipeää (vaikka sen on ennenkin nähnyt ja tietää että sitä on). Ehkä pahinta taas oli se että oli kyse lapsista.
Mutta mene, mene katsomaan kunhan voit.

Yhtä juttua kaipaan yleensä elokuvaan jotta voin kutsua sitä "hyväksi". Se on se, että voin ainakin jollakin tasolla, ainakin jossakin määrin samaistua edes yhteen henkilöön tai edes tilanteeseen, olosuhteisiin.
Tässä Slumdogissa siihen ei ollut mahdollisuutta lainkaan,vaikka henkilöt (jotkut!) olivat hyvin sympaattisia jne.

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, totta joka sanasi! Monet korostavatkin usein, että kriitikon sana on vain YHDEN ihmisen mielipide. Niinhän se onkin. Samoin kuin minäkin kirjoitan täällä, kotikriitikkona..

Tuo mainitsemasi ruotsalainen elokuva voisi olla katsomisen arvoinen. Hehkutusta on kovasti ollut. Oliko se niin, että Ruotsissa kys. elokuvan on nähnyt jo ihan miljoonayleisö? Pääosassa olis mun lemppari: Michael Nyqvist!

Sooloilija kirjoitti...

Violet, tuo samaistuminen on hyvä pointti. Juuri noissa Katw Winsletin rooleissa monet naiset ovat kokeneet voimakkaita samaistumisen tunteita, minäkin..

Pakkohan tuo Slumdog olis nähtävä. Katsotaan mikä on paras ajankohta. Kun se 'oma ajankohta' on niin tärkeä, kuten alussa kirjoitit. Joten menehän sinäkin juuri oikealla mielentilalla katsomaan Reader.

pikkujutut kirjoitti...

Reader on katsonnassa heti kun saan rauhallisen hetken sen nahda.

Slumdogista - kannattaa katsoa. Ei muuttanut kasitystani Intiasta, ei kauhistuttanut eika tuntunut pahalta ( kuulostaa aika kyyniselta,huh) mutta voisin jopa uskoa tarinan olevan totta.Se fiilinki mika elokuvasta jai, oli mukava, hyva. Olin odottanut Bollywood tyyppista elokuvaa muttei sita sielta loytynyt, kuin yhdesta kohtaa :)

Puisto kirjoitti...

Readerin ja Slumdogin haluan ehdottomasti nähdä, mutta en nyt ihan heti.

Pakko vielä kommentoida tuota Brideshead revisitedin uudelleen filmatisointia. Varmasti hyvät näytteljät ja jälkikin laadukasta, mutta en vain halua tuota katsoa. On niin kovin mielessä vuodenvaihteen 11-tuntinen maraton alkuperäisten kanssa. Minulle Sebastian on tuon sarjan Se Hahmo ja hän myös oli mielestäni vahvasti läsnä loppuun asti vaikkakaan ei enää ollut näkyvillä.

Sooloilija kirjoitti...

Pikkujutut, kyllä mun nyt varmaan on Slumdog katsottava, se vaan kuuluu niihin must-juttuihin!

Papi, on tosiaankin niin, että Sebastiania ajatteli koko ajan kun katsoi Bridesheadia (siis alkuperäistä), hän tosiaan oli läsnä, ihmisten mielessä, loppuun asti.. Jännä juttu.

Taru kirjoitti...

Leffojen kokeminen - niin kuin kaikki taide-elämykset - ovat niin ihmisestä kiinni. Joku tykkää amerikkalaistyylisestä tykityksestä; leffoista joissa sattuu ja tapahtuu ja tapahtumia alleviivataan, ja toiset taas tykkäävät vähäeleisemmästä, katsojan omaan ajatuksiin ja arvostelukykyyn nojaavasta elokuvaelämyksestä.

Reader on vähäeleinen - ja mielestäni hyvä niin. Kaikki eivät sitä varmastikaan täysin ymmärrä - saati arvosta, näin olkoon! Antaa kuitenkin kaikkien kukkien kukkia =)

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, juu minäkin haluan aina korostaa sitä, että jokainen NÄKEE elokuvat omin silmin. Periaatteessa siis jokaisen mielipide on oikea..

Leena Lumi kirjoitti...

Tiedän jo, että ostan Reader -elokuvan, heti kun se tulee myyntiin. En ehdi nyt leffateatteriin, koska kirjallisuus vie kaiken vapaani juuri nyt, mutta haluan varmaankin nähdä tuon elokuvan muutamasti.

Käyn yleensä mieheni kanssa tunnelmallisesti leffateatterissa muutaman kerran vuodessa sunnuntaina. Jos elokuva on todella hyvä, se tulee myöhemmin ostettua. Näin kävi mm. Tunnit ja Meri sisälläni -elokuvien kohdalla. Ja kaikkien Jack Nicholsson elokuvien kanssa. Odotan suurella kiinnostuksella Jessicaa ja Grey Gardens -elokuvaa.

Revolutionary Road kolahti samaistumiseen asti ja nyt on tutina, että Lukija tekee vaikutuksen. Uudessa Annassa juttua Lukijan miespääosan esittäjästä Ralph Fiennestä. Keskisuomalaisen elokuva-arvostelija antoi leffalle neljä tähteä (pistettä) viidestä.