keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Susan Sarandon tekee kaiken täysillä

Kuvassa päivän tärkeimmät asiat.. Väsymyksestä ei voi ottaa kuvaa, mutta se on se ykkösfiilis. Aika monen muunkin blogissa kun olen kierrosta tehnyt..

Kirjastosta otin summissa tuon Susan Sarandonin elokuvan Ice Bound. Vasta kotona luin takakansitekstit ja tutustuin aiheeseen. Voisin sanoa, etten ole koskaan nähnyt Susan Sarandonilta huonoa elokuvaa, eikä tämäkään pettänyt. Pidän aina tositarinoista. Minusta on jännä ajatella, että jollekin ihmiselle on tapahtunut juuri ne asiat, josta elokuva kertoo.


Tämä Ice Bound kertoo keski-ikäisestä lääkäristä, joka matkaa vuoden ajaksi etelänavalle, lääkäriksi tutkimusasemalle. Tottuminen uuteen ympäristöön, pieneen yhteisöön ja kylmään ilmaan vie aikansa, mutta suurin tottuminen on siihen, että tämä Jerri Nielsen löytää kyhmyn rinnastaan ja sairastuu rintasyöpään.


Yhä enenevässä määrin olen alkanut pitää pienimuotoisista, hyvin tehdyistä elokuvista. Niissä ei ole takana valtavaa koneistoa markkinointeineen vaan näyttelijöiden annetaan rauhassa rakentaa roolejaan. Ohjaaja saa rauhassa rakentaa pieteetillä maisemansa. Ylilyöntejä ei tapahdu ja yksityiskohdat on tarkkaan mietitty.. Kuten tässäkin elokuvassa, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Susan Sarandon on jo parin vuosikymmenen ajan kuulunut suosikkeihini, hän tekee niin täysillä ja tarkasti kaikki roolinsa. Siksi hän on niin upea ja läsnä. Hieno näyttelijä.

Rooibos-tee on maistunut tuoreen pullan kera. Jaksoin leipoa pienen pullataikinan ja pyöräyttää korvapuustit.

11 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Tätä elokuvaa en ole nähnyt enkä kuullutkaan siitä. Joskus olen telkkarista katsonut sitä sarjaa, jossa on naislääkäri jossakin Nepalissa vuoristoleirissä hoitamassa kiipelijöitä. Minusta ovat ihan toopeja, kun väkisin palelluttavat itsensä.

Susan Sarandon tekee minustakin aina hyvää jälkeä. Mitään uutta en ole kyllä häneltä aikoihin nähnyt.

Toivottavasti tee ja korvapuustit auttavat edes vähän :)

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, minäkin olen usein miettinyt, että miksi jotkut lähtevät kuolemaan esim. vaarallisille vuorikiipeilyalueille. Näitä juttuja kun saa aina lukea lehdistä..
Jokin vietti ihmistä vetää vaaraan. Mulla ei ole minkäänlaista vetoa vaaraan tai jännittävään elämään.

Tee korvapuustien kera maistuivat taas liian hyviltä.. Mutta eivät poista väsymystä. Ulkoilu poistaisi, mutta miten tuonne tulisi lähdettyä..

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, sananmukaisesti!
Luullakseni vaivasi ovat pitkäaikaisia. Hömppä ajatus, mieti ja kysele kokemuksia: sekä keinutuoli että tanssi voisivat olla avuksi.

Sooloilija kirjoitti...

Anonyymi, mielenkiintoista, että keinutuoli ja tanssi auttaisivat, siis asentohuimaukseen? Keinutuolin omistaisin, mutta se ei mahdu asuntooni kun se vie niin paljon tilaa.
Tanssi taas ei ole mun juttu. Mutta ehkä jos joku 'oikea juttu' löytyisi, niin mikä ettei tanssikin..

Taru kirjoitti...

Kiitos leffavinkistä, tälltä ilmoittautuu myös yksi SUsan fani. Tuosta Susan leffasta en ollut kuullutkaan.

Tuo teehetki korvapuustien kera kuullostaa hyvältä, taidanpa seurata johtajaa =)

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, tuo leffa löytyy ainakin kirjastosta (täällä Oulussa ainakin), Makuunista en ole varma. Joskus vain osuu käsiin joku yllättävä elokuva, josta sitten tykkääkin.

Sari kirjoitti...

Hei, mäkin katsoin tän kerran puolivahingossa, kun selailin kanavia ja sitten silmiini osui tämä. Muistanko oikein, mutta oliko tämä tarina tositapahtumiin perustuva? Itsellä on tällainen muistikuva.

Sooloilija kirjoitti...

Sari, on tositapahtumiin perustuva elokuva. Googlettelin asiaa ja tämä nainen on yhä elossa, parantui rintasyövästä kun sai apua tarpeeksi nopeasti..

Anne kirjoitti...

SUSAN SARANDON ON JUMALATAR!!! Upea, älykäs, lahjakas nainen!

Minäkin muistan tämän tositapauksen, mutta en tiennyt, että siitä on tehty elokuvakin.

Sooloilija kirjoitti...

Anne, samoin ajattelin Susanista. Näin hänet ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla, olikohan Atlantic Cityssä ja melkein rakastuin samantien!

Sooloilija kirjoitti...

Tarkistin asian; Atlantic City on tehty v. 1980 ja Susan on siinä. Eli siloin olen nähnyt hänet elokuvassa eka kerran..