sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Sydämellisiä juttuja..


Ne on nyt tehty. Ne epätäydelliset ja elämänmakuiset kangassydämet. Kaavan piirtäminen oli lähes mahdotonta, koska kissaneiti halusi olla joka vaiheessa mukana.. Tein kummallekin tyttärelleni yhden sydämen, esikoiselle isomman ja kuopukselle pienemmän. Tytöt hymyilivät.
Ja minä totesin hieman suu mutrussa, ettei saa moittia äidin ompeluksia.

Kuopus ripusti sydämensä korvaan roikkumaan..


Ja kuten Elisakin totesi sydänjutussaan, niin juu tiedän, nämä ovat hieman toispuoleisia ja totean tässä, että olipa yllättävän vaikeaa.

Seuraavaksi taidan tehdä neliön mallisia tai täysin pyöreitä ompeluksia.

Esikoisen isompi ruutusydän on pitkulaisen mallinen..


En tee nyt näitä enempää. Menisi muuten suorittamisen puolelle. Rentous pitää säilyä ompelussakin. Joten seuraavia, hyvin pieniä projekteja tässä suunnittelen. Ehkä seuraava olisi se neulatyyny..

Jälleen kerran nostan hattua taiturimaisille ompelijoille! Sellaisille, jotka loihtivat ompelukoneella mitä vaan. Äitini kuuluu heihin.. Ja monet ystäväni..

6 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kivat sydämet, eipä ihme että tyytyväisiä.

Yaelian kirjoitti...

Tulipa niistä nätit! Ja nätti on kissaneitikin..

Elegia kirjoitti...

Onpa herttaisia sydämiä ja kyllähän ne sydämiksi tunnistaa :))

Ensi kerralla sitten neliskulmaisia sydämiä ;)

pikkujutut kirjoitti...

Nuohan ovat hienoja.

Mina ihailen jokaista joka saa aikaan ompelukoneella jotain. Vaivaiset siksak ja suora menettelee kun kyseessa on housujen lyhennys mutta muuten, huh huh.

arleena kirjoitti...

Kauniitahan niistä tuli. Kyllä käsityössä pitääkin olla tekijän persoonallinen ote näkyvissä.

tuike kirjoitti...

Samaa mieltä kuin arleena: käsityössä pitää olla tekijänsä käden jälki. Minusta nuo sydämet on kivoja.

Jos ei muita apulaisia, niin kissat ainakin. Aina ei vaan välittäs niiden avusta....