tiistai 28. huhtikuuta 2009

Koirat ja kissat ihmisen ystävänä


Käytän tässä jutussa kuvituksena mm. Jake Gyllenhaalia ja hänen kahta löytökoiraansa, yläkuvan koira on nimeltään Atticus ja alemman kuvan pieni koira on nimeltään Boo Radley.


Tämän päivän tyyli, että hankitaan löytöeläinkodista hylätty löytökoira, on erittäin tervetullut ilmiö! Löytökoirien ottaminen lemmikiksi alkoi muutama vuosi sitten. Sitä ennen, menneillä vuosikymmenillä, mm. filmitähdet hankkivat toinen toistaan kalliimpia rotukoiria ja koira oli silloin statussymboli. Tämä uusi linja on inhimillinen, eikä siinä ole mielestäni mitään kritisoitavaa. Ilmiönä tämä on mielenkiintoinen siksikin, että koira tulee nyt perheeseen jo valmiina persoonana. Toivottavasti sopeutuminen onnistuu, sillä koiran ensiaskeleet eivät välttämättä ole sitä ennen olleet kovin ruusuiset. Onhan se hylätty, kenties kaltoinkohdeltu yksilö.


Löytökoira-asia oli esillä myös maanantaina tv:ssä kun Mirja Pyykkö esiintyi aamuohjelmassa Lulu-koiransa kanssa. Mirja puhui suurella tunteella mm. Suomen tilanteesta. Kuuntelin järkyttyneenä mm. sitä, että maassamme lainsäädäntö on aika olematon. Ihmiset saavat pitää ns. pentutehtaita ja myydä hirveistä oloista koiranpentuja. Laki pystyy esim. vuosikausia antamaan näille ihmisille vain varoituksia. Järkyttyneenä kuuntelin myös sitä trendiä mikä on maahamme rantautunut maailmalta: koiraa vaihdetaan jopa sisustuksen mukaan, koska huonekalujen ja seinän värien vaihduttua pitää saada uuden värinen koira. Ihan uskomatonta! Melkein voisin sanoa, etten usko tuota! Mutta ilmeisesti ihminen voi toimia näinkin.

Täällä blogistaniassa on meitä eläinten ystäviä paljon. Tiedän teillä muutamalla olevan koiria, joillakin on jopa eläinkodista hankittuja löytökoiria tai hylättyjä koiria. Hatunnosto teille. Koiria voi tietenkin (ja saakin) hankkia muillakin keinoin, ei löytökoiran hankkiminen ole ainoa tapa.


Tämä sama asia koskee myös kissoja. Ei siitä ole kauaa kun täällä Oulun alueella uutisoitiin isolla jutulla (ihan tarkoituksella, jotta ihmiset heräisivät!), että eräät koulutytöt olivat nähneet kun isosta hienosta perheautosta oli sivuikkunasta heitetty aikuinen kissa ulos ojaan. Itkin sitä uutista lukiessani. Puhuin läheisteni kanssa, että oli hyvä, että sinä päivänä se oli lehtemme isoin juttu.

Päätän tämän juttuni Mahatma Gandhin ajatuksiin, että 'kansakunnan sivistystasoa voi mitata sillä miten se kohtelee eläimiään'.


11 kommenttia:

Paivi kirjoitti...

Meitä eläinrakkaita on paljon, mutta ikävän paljon on myös niitä, jotka edelleenkään eivät tunnu ymmärtävän sitä, että se karvainen ystävä on elävä olento, se on ystävä siinä missä ihmisenkaltaisetkin ystävät. Itse olen myös herkkänahkainen eläimiin kohdistuvan laiminlyönnin ja julmuuden suhteen, enkä kestä sitä ollenkaan.

Kun julkkikset tekevät jotakin, tavalliset kadun tallaajat monesti menevät perässä. Siksi onkin hienoa, että julkisuuden hahmot avoimesti kertovat esim. löytökoiristaan, koska sillä tavalla moni muukin löytöeläin voi saada uuden rakastavat kodin, kun ihmiset havahtuu, että "hei noinkin voi tehdä, ja se on vielä ihan yleisesti hyväksyttyä, jopa trendikästä".

Itse edelleenkin kaipaan karvakorvaista ystävääni, jolle sanoin hyvästit vuosi sitten. Sen jälkeen päätimme elää koiratonna ainakin jonkin aikaa, sillä tuntui, ettei meillä olisi tuon kaksivuotiaan ihmisipanan lisäksi kunnolla aikaa koiralle. Ehkäpä joskus vielä. Siihen asti haemme koiraterapiaa ystäviemme luota :)

PS. Sooloilija tiedoksi sinullekin, että ajattelin testailla myös suomeksi bloggaamista. Jos kiinnostaa, tsekkaa joskus http://thehangmansjoke.blogspot.com/

Papi kirjoitti...

Tällainen eläinrakkaus on aina hyvä asia ja nostaa eläinsuojelun tärkeyttä, mutta muistettakoon myös se, että eläin on aina eläin ja annettakoon myös eläimenä eläimen pysyvän.

Siis ei hörhelöitä tai muutakaan kimallusta turkin omaavalle luontokappaleelle. Ja toivottavasti annetaan ja etenkin ymmärretään eläimen käyttäyttyvän eläimen tavoin.

Leena Lumi kirjoitti...

Sooloilija, minä olen vuosikausia taistellut sen asian eteen, että eläinrääkäyksestä annetaan ELINIKÄINEN ELÄINTENPITOKIELTO! Olen nyt ottanut tarkasti selvää, kuka tulevien Eurovaalien ehdokkaista oikeasti ajaa eläinsuojeluasiaa ja haluaa saada Suomeen EU:n kovimman eläinsuojelulain ja nyt sen tiedän. Asia oli vaivan väärti!

ELÄINRÄÄKKÄÄJÄ ON KUIN PEDOFIILI:HÄN TOISTAA AINA TEKONSA!

Olin muutama vuosi sitten vähän likellä surullisen kuuluisaa Laukaan tapausta, jossa aikuiset miehet vetivät autolla kuoliaaksi ihana koiran. Miehet saivat sakkoja ja oikeudessa läsnäollut tuttuni kertoi miesten vain nauraneen, kun oli näytetty kuvia kolhiintuneen koiran vammoista. Vaadin silloin miesten kuvia julkaistavaksi, mutta ei; joten nyt heille saattaa kuka tahansa myydä/antaa uuden eläimen 'huvittelua' varten.

Kansakunnan sivistyksen mittari on todellakin se, kuinka se kohtelee heikompiaan ja kaikkein heikoimilla ovat meidän mykät ystävämme, jotka vailla ääntä ja meidän armoillamme, uskollisesti viipyvät riannallamme kaikissa elämän vaiheissa.

Tämä asia on tärkein, mitä blogissa on mun blogihistorian aikana käsitelty!

arleena kirjoitti...

Todella hienoa, että koirat/kissat ovat saaneet arvostusta omana itsenään ja hylätyt eläimet löytävät kodin.
Lemmikkieläimet pitää ottaa rakkaudesta ei minään statussymbolina muille näytettäviksi.

Minäkään en pysty lukemaan tai katsomaan tapauksia, joissa eläimiä kohdellaan huonosti.

Leena Lumi kirjoitti...

Ja vielä se lisäys, että ihailen kaikia niitä´, jotka ottavat eläimen löytöeläinkodista. Yksi näistä on juuri Mirja Pyykkö, jonka elämänuraa ja tyyliä ihailen kaikin tavoin muutenkin. Hän teki kirjan löytökoirastaan Lulu ja avasi näin varmaan monen silmät ja sielun näkemään, että kotinsa ovet voi avata hyljätylle.

Minä itse elän nyt täysin vanhan ja nivelrikkoisen novascotiannoutajamme tahtiin. Äsken olimmme pihalla puutarhatöissä, vähän aikaa sitten vielä kieriteltiin hangessa ja kohta päästään jo uimaan. Hän on meidän rakas perheenjäsen ja me ollan hänen lauma. Ei pidä unohtaa, että koira on laumaeläin. Yksi eläinsuojelun tämän päivän ongelma ovat häkeissä yksin ulvovat metsästyskoirat, jotka otetaan mukaan vain metsästysaikana. Tähän kyllä puututaan onneksi hyvin nopeasti, sillä yksinäinen koira herättää aina ohikulkijoiden omattunnot. Onneksi!

katriina kirjoitti...

Vähäisellä kokemuksellanikin väittäisin, että eläin on persoona siinä kuin ihminenkin. Miten voi olla kiintymättä koiraan tai kissaan ja pystyä vaihtamaan sen vain sopivammaksi?! Nämä ihmiset voisivat vaihtaa varmaan puolison ja lapsetkin -ja ehkä vaihtavatkin.

Samoin eläinrääkkääjät tuskin kohtelevat lapsiaan kovin paljon paremmin, heissä on pakko olla jotain vialla.

Sooloilija kirjoitti...

Hienoja ja syvällisiä kommentteja kaikilta teiltä, Päivi, Papi, Leena, Arleena ja Katriina.

Ajattelin itse, että tämä on aihe, johon on vähän vaikeakin kommentoida.

Papi kirjoitti...

Soolis, tämä on hyvä aihe. Vielä kommentoin, että lainsäädännössä on aivan käsittämättömiä puutteita avuttomimpien kohtelua koskien, siis lapsien ja eläinten.

Alan helposti lähellä sydäntä olevasta asiasta keuhkoamaan, enkä nyt halua sitä kommenttilootassasi tehdä :)

Voiko tuota enää paremmin sanoa kuin Gandhi.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Eläimet vaativat aikaa, Ruattissa uusi laki että koirat eivät saa olla yksin 6 tuntia kauemmin. Tyttäreni tienaa vähän rahaa ulkoiluttamalla yhtä koiraa.

Mikaela kirjoitti...

Meidän Ysihän on näitä Varjuparkin hurttia ja hyvä koira on meille tullut. Itseäni suututtaa kaikenlaien eläinten kaltoinkohtelu kuten tiedätkin mutta eritoten suorastaan raivon partaalle saa Suomen päättäjien ja lain asenteen tähän asiaan. Eläintenpitokielto on vitsi ja sellaisena pysyy..ikävä kyllä. Ihana tuo Gylliksen kuva muuten, Atticus muistuttaakin meidän Ysiä paljon ;O)

Yaelian kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Sooloilija! Ja hyvä kun tulee esille enemmän tuo löytökoirien adoptoiminen. Ehkä ihmiset oppisivat olemaan hylkäämättä lemmikkiään, koiraansa tai kissaansa, kun se kerran on otettu. Bambihan on löytökoira ja nyt kun olin tuttavieni luona pohjoisessa ,niin tapasin heidän löytökoiransa Shukin. En ole ikinä kuullutkaan tuosta koiran vaihtamisesta huonekalujen värityksen mukaan,pöyristyttävää! Eläimethän ovat perheenjäseniä, eihän ihmisiäkään valita huonekalujen mukaan....